i. Haskill x oli upea punarautias, isomerkkinen 162cm korkea angloarabiori, joka tunnettiin Venäjän kenttäradoilla Moskovan seudulla. Sen oli kasvattanut Lena Dmitrievna, jonka luona tämä myös askui Moskovan laitamille. Oria ratsasti kuitenkin Lenan mies Rusya, joka tuli melko vahvaluonteisen orin kanssa paremmin toimeen. Haskill kilpaili CIC3-tasolla kenttää parhaimpina vuosinaan, voittaen jopa kansallisia mestaruuksia. Sen ohessa se starttasi joitakin koulukisoja ja rataestekisoja vaihtelun vuoksi. Lena ei markkinoinut oriaan kovasti ja siitä jäi vain kuusi jälkeläistä, joista tuli sisukkaita kilpailijoita niin kentässä, esteillä kuin koulussakin. Ori menehtyi 27-vuotiaana luonnollisiin syihin Lenan takapihalla.

ii. Heivar x puolestaan menestyi nuorena näyttelyissä ja lopulta kenttäradoilla. Kimo, 156cm korkea ori omasi suuren egon, ollen tietynlainen showmies yleisön edessä, mikä lieneen johtanut suureen kysyntään tammanomistajien puolelta. Heivar viettikin useita kausia ollen vain jalostuskäytössä. Omistajansa Esmond Antonovich oli enemmän kuin ylpeä oristaan, jonka emätamma oli myös hänen itsensä kasvattama. Esmondilla oli tila myöskin melko lähellä Moskovaa. Orista syntyi huimat 120 varsaa, angloarabeja, rbsh-hevosia kuin erilaisia puoliveriristeytyksia. Jälkeläiset olivat suuremmin osin oikein hyväpäisiä. Heivar lopetettiin 20-vuotiaana jalkavaivojen vuoksi Esmondin hoivissa.

ie. Mathilde xx oli upea, musta 160cm täysiveritamma, jonka myöskin omisti Lena Dmitrievna. Tamma tuli laukkatallilta, kun ei menestynyt laukoissa. Mathilde toimi pääasiassa siitostammana, mutta Lena harrasti koulua ja pikkuesteitä sen kanssa ja starttasi muutamia pikkukisoja Helppo B ja 80cm luokissa. Tamma varsoi kahdeksan kertaa, niin arabi-, teke- ja donoreista. Jälkeläiset perivät emänsä kestävyyden ja suuret merkit. Tamma menehtyi 25-vuoden iässä laitumelle luonnollisesti.

e. Zarina x, kimo, 160cm korkea angloarabitamma oli myöskin tuttu näky Venäjän kenttäkilpailupiireissä, joskin ihan huipputasolla. Zarina eli koko elämänsä Kazanin kaupungin lähellä Inesh Eventers -tilalla. Tammaa ratsasti maailmankuulu Mashka Andreevna, joka sai tammasta etenkin koulupuolella sen parhaat puolet esiin. Tamma siirtyi 14-vuotiaana kokonaan siitostammaksi ja varsoi kuusi kertaa, joista muutama myytiin myös Keski-Eurooppaan. Zarina menehtyi valitettavasti viimeisen varsomisen yhteydessä.

ei. Rashal ox oli pitkänlinjan venäläisperäinen arabikasvatuksen kruununkivi. Orilla oli rankka nuoruus, sillä se taisteli elämästään ensimmäistä kertaa pariviikkoisena. Ori sai kuitenkin joka kerta parasta mahdollista hoitoa, jonka ansiosta se aikanaan selvisi kisaradoille asti. 152cm korkea kimo Rashal menestyi etenkin kouluratsastuksessa, jossa se kilpaili Vaativa B-tasolla. Oria käytettiin paljon arabi- ja angloarabijalostuksessa ja sille kertyi ainakin 100 jälkeläistä, jotka olivat hyväluontoisia kuten isänsäkin oli. Rashal lopetettiin 16-vuotiaana vanhan jalkavamman alettua vaivata enemmän.

ee. Zalya xx on erikoinen yhdistelmä englannintuontioria ja venäjällä pitkään vaikuttanutta sukua, jota Zalyan emän puoli edustaa. 163cm tummanruunikko taistelija kilpaili laukkaradoilla hyvällä menestyksellä pari vuotta, kunnes se kilpailun yhteydessä loukkasi jalkansa vakavasti. Tamma kuitenkin kykeni elämään siitostammana ja se varsoikin neljä kertaa. Zalya oli hellä ja huolehtiva emä, ja viettikin vanhuuspäivänsä nuorempien emätammojen “mentorina”. Tamma menehtyikin aikanaan laitumelle, luonnolisiin syihin.

05.06.2016 >> Ikävä puhelu (kirjoittanut omistaja, 130 sanaa)
Puhelimeni pirisi outoon aikaan yhdeksän jälkeen illalla. Soittajana oli tallityöntekijäni Ferka, joka ei ikinä soittaisi turhaan tähän aikaan. “Hei sori, mutta Bellan oikea etujalka on tosi turvoksissa ja se ontuu, kun se liikkuu ihan vaan karsinassaan?” Olisin halunnut kirota uutisen kuullessani, mutta yritin hallita malttini luottotyöntekijäni vuoksi. “Laita siihen kylmää ja sitten joku pinteli, jonka alle linimenttiä? Laitan eläinlääkärille viestin, että tulee heti aamulla katsomaan. Kiitos ilmoituksesta,” suljin puhelimen mahdollisimman pian, koska olin suunnitellut suuntavani petiin pian.

Bella oli ollut hieman outo viimeisen koulukisaviikon aikana. Ei se varsinaisesti ontunut, eikä reagoinut taivutuksiin tai tunnusteluihin, sen liike oli vain lyhyempää ja ei niin irtonaista. No, huomisaamuna toivottavasti selviäisi oliko kyseessä jotain viime viikkoon liittyvää vai onko tämä joku uusi vaiva. Toivon jälkimmäistä, koska en voi antaa itselleni anteeksi kipeällä hevosella kisaamista.

06.06.2016 >> Huolet helpottaa (kirjoittanut omistaja, 110 sanaa)
Eläinlääkäri sai tehtyä aikaa tullessaan tsekkaamaan Bellan jalan heti aamusta. Hän epäili, että kyseessä on vain imppari, mutta otti tarvittavat kuvat, joista ei näkynyt mitään muuhun viittaavaa. Eläinlääkäri myös totesi, että Bella tuntuu vain lavoistaan ja selästään jumiselta ja suositteli kutsumaan eläinlääkäriä paikalle.

Näinpä tiedossa olisi paljon käsikävelytystä ja jalan kylmäystä. Omat huoleni kuitenkin helpotti, sillä jumisella hevosella ratsastaminen tuntui vähemmän pahalta kuin jalkavammaisella hevosella ratsastus. Oli kuitenkin ihme miten jumit pääsi tapahtumaan niin nopeasti, tiimini nimittäin on yleensä tosi tarkka hoitaessaan hevosia ja minä itsekin säännöllisesti tunnustelen miltä ratsuni tuntuvat.

Oli mikä oli, toivottavasti tulehdus hoituisi pian ja pääsisimme takaisin treenien pariin. Tämä neiti on nimittäin niin miellyttävä ratsu.

20.06.2016 >> Ensimmäinen juoksutus sairasloman jälkeen (kirjoittanut omistaja, 130 sanaa)
Bellan jalka oli viimein normalisoitunut ja annoin sille jopa ekstralomailua laitumella, jossa se liikkui normaalinoloisesti. Tänään päivän päätteeksi hain sen kuitenkin lyhyelle juoksutukselle, jotta näkisin olisiko se varmasti kunnossa, jotta kohta voitaisiin alkaa työskenellä jälkeen selästäkäsin.

Harjasin ja rapsuttelin tammaa pitemmän ajan, sen kanssa hellyyshetket ovat niin rentouttavia. Laitoin vain suojat ja suitset, en tässä tilanteessa haluaisi mitään ylimääräisiä varusteita vaikuttamaan tamman liikkeeseen.

Maneesissa kävelimme kymmenisen minuuttia yhdessä, Bella oli irti ja sai päättää seurasiko minua vai ei. Samalla pyysin peruutuksia ja väistöjä, palkaten aina oikeasta toiminnasta nameilla. Lopulta kiinnitin liinan kuolaimeen ja ohjasin tamman ympyrälle. Bella liikkui rennosti ja puhtaasti kun pyysin suurempaakin liikettä. Pyysin hieman myös toiseen suuntaan.

Lopetimme session vielä samalla seuraus- ja tehtäväharjoituksella, kunnes vein tamman talliin ja nopean hoidon jälkeen laskin sen karsinaansa mutustelemaan iltapäiväheiniänsä.