i. Cremello Aklamak oli huippuluokan esteratsu Turkmenistanista, jolla oli korkeutta 163cm. Ori kisasi jopa 150cm:n tasolla, menestyen. Aklamak myytiin kilpailu-uran jälkeen Bereskin siittolaan suurta rahamäärää vastaan. Orilla oli myös hyppytaitojensa lisäksi upean rauhallinen luonne ja olikin tammanomistajien suosikki siihen aikaan. Ori saikin yhteensä 20 jälkeläistä. Ori periytti omituista, mutta hyvää hyppytyyliä ja rohkeutta.
ii. Akar Akyl oli myöskin cremello, mutta vain 155cm korkea. Ori kilpaili myös esteillä, mutta vain 120cm:n tasolla toisin kuin eräs pojistaan. Orilla oli hyvä luonne ja kaunis perinteinen ahalteke-rakenne. Menestyksekkään kisauransa jälkeen ori myytiin moskovalaiseen siittolaan 16-vuotiaana ja se sai yhteensä kymmenen jälkeläistä. Ori periytti kuitenkin suurta kokoa ja suuria askelia, joista jälkimmäiset se itsekin omisti. Ori lopetettiin 27-vuotiaana vanhuuden tuomien vaikeuksien vuoksi.
ie. Jorap puolestaan oli kaunis 156cm korkea rautias tamma, jonka karva kimalsi kuin kulta. Tamma eli nuoruutensa kuuluisan esteratsastajan tallissa Turkmenistanissa, mutta tammasta ei tullut koskaan hyvää hyppääjää ja se myytiin nuorelle harrastelijalle Venäjälle, Pietariin. Tytön luona vanhemmalla iällä rauhallisen luonteen omaava tamma sai yhden varsan, josta tulikin vasten kaikkia odotuksia hyvä estehevonen.

e. Suuren luokan esteratsu Yürek kilpaili 5-vuotiaasta 17-vuotiaaksi 130cm-140cm:n tasolla, aina seuratasolta kansalliselle tasolle. Tamman menestys oli huimaa ja sen mahtava luonne vaikutti Yürekin omistajan Bereskin siittolassa päätökseen teettää tammalla huimat seitsemän varsaa. Valitettavasti tämän voikon 157cm korkean hevosen jälkeläisistä ei kaikista tullut yhtä kilttejä.
ei. Ünji tuli laukkasuvusta, mutta ei itse koskaan menestynyt laukoissa. Siksipä siitä tuli kenttäratsu uskomattoman kestävyytensä ansiosta. Ori oli ruunikko ja 160cm korkea. Orin jälkeläiset kuitenkin menestyivät parhaiten esteradoilla ja niillä oli isänsä rohkea hyppytyyli. Ori astui 23 tammaa sen kisauran jälkeen jolloin se myytiin moskovalaiseen siittolaan.
ee. Sepgil oli voikko 155cm korkea tamma, joka ei koskaan kilpaillut, vaan vietti pelkästään siitostamman elämää Bereskin siittolassa Turkmenistanissa. Tammalla oli kuitenkin hyvä luonne ja sen vanhemmat olivat menestyneitä kenttäratsuja, joten sen varsojen uskottiin olevan ihan hyviä. Niistä tulikin hyviä esteratsuja ja pari menestyi myös kenttähevosena. Sepgil menehtyi 25-vuotiaana varsottuaan kymmenen kertaa.

05.02.2022 >> Letun hoitorutiineja (128 sanaa, kirjoittanut omistaja hevostenhoitaja Natalian näkökulmasta)
Letun takajalkojen iho vanhemmiten kaipaa paljon enemmän hoitoa kun muilla. Tänään ratsastuksen jälkeen päätin antaa iholle tehohoidon. Pesin ensin periinpohjin takajalat shampoolla ja kuivasin pyyhkellä enimmät vedet pois. Tein lämpimästä vedestä ja kookorasvasta liuoksen ja jätin sen vaikuttamaan noin vartin Letun jalkoihin. Odotellessani leikkasin Yetunen harjan pois ahalteketyyliin ja napsasin myös hännästä ylimääräisen pituuden pois. Minulla oli vielä hieman aikaa ja Letun lihakset olivat vielä lämpimät, joten venyttelin herran etuosaa. Otin etujalasta kiinni ja toin sen niin eteen kuin Lettu antoi, pitäen sitä siinä joitain hetkiä, jotta lapa saisi venyä. Toistin saman myös toiselle puolelle. Lettu vaikutti tyytyväiseltä venytyksiin, sillä se alkoi pureskella hampaitaan yhteen rennosti. Lopuksi pesin liuoksen vielä jaloista pois ja kuivasin ne huolellisesti pyyhkeellä. Tätä kuin kerkeäisi jatkaa useamman päivän, olisi iho paljon paremmassa kunnossa.

30.04.2015 >> Lettu ERJ-Cupissa (237 sanaa, kirjoittanut omistaja hevostenhoitaja Melissan näkökulmasta)
Olimme tuoneet lähes kaikki estehevosemme tässä kuussa Solossa järjestettävään ERJ-Cupiin. Lettu hyppäisi 110cm ja luokassa olisi yhteensä 290 lähtöä. Onneksemme luokka tuntui etenevän tasaiseen tahtiin, joten osasimme arvioida hyvän ajan lähteä verkkaamaan. Lettu oli hieman juminen, joten Launi verkkaili pitkään ravissa jumpaten. Rakensin pienen pystyn kuullessani Letun vuoron lähenevän. Launi ei ollut kovin pitkään laukannut, mutta tuli esteelle silti. Lettu hyppäsi jo paljon rennomman näköisesti. Launi tuli esteen vielä uudestaan ja lähdimme sitten korottamaan pystyä. Lettu näytti keskittyvän todella hienosti, eikä Launilla ollut selkeästi vaikeutta tuoda Lettua esteille. Kerta toisensa jälkeen Lettu hyppäsi sulavasti.

Vaihdoimme okserille ja pudotimme korkeutta hieman. Taas tuli hienoja, sulavia hyppyjä. Tein okserista pitemmän ja Lettu teki hienon hypyn, venyen upeasti. Sen jälkeen tein okserista mahdollisimman kapean ja Lettu huomioi senkin hienosti. Otimme vielä yhden 110cm korkean pystyn, ennen kuin Letun olisi mentävä radalle. Menimme kisakentän portille odottamaan ja rapsuttelin Lettua. Lettu oli pirteä ja vaikutti paljon vetreämmältä nyt.

Tuli Letun vuoro. Lettu eteni reippaassa laukassa ja vaikutti olevan hyvin Launin avuilla. Esteet 1-4 menivät vaivatta, sitten näytti, että Launi meinasi unohtaa radan ja tuli tiukka kurvi vitoselle, mutta Lettu sai silti ponnistettua niin ettei puomia tullut. Loppuradasta sujui mallikkaasti. Aika oli hyvä, muttei riittänyt ihan ykkössijaan. Letun tullessa radalta annoin sille muutaman heppanamin ja rapsutin paljon. Launi meni ravailemaan Letulla ja jäimme molemmat jännittämään tulosta.

Viimeisen ratsukon suoriuduttaan radasta, jäi Lettu sijalle yhdeksän. Silti se oli sijoitus, joten olimme tosi iloisia Letusta.

12.01.2016 >> Letun hemmottelupäivä (251 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Letulla oli ollut vähän paikat jumissa, joten sille on nyt suunniteltu muutamat vapaat ja tänään se saisi kunnon hieronnan. Ensin hain oriin tarhastaan ja vein sen pienelle kävelylle maastoreitille taluttaen. Lettu oli aluksi vähän ihmeissään, kun kaverit jäivät muualle ja sen piti vain kävellä ihmisen perässä, mutta rentoutui kuitenkin. Etenkin, kun se tajusi, että sai napostella erilaisia kasveja matkan varrella. Lettuhan oli muuttanut muun hevoslauman kanssa ihan viime viikkojen aikana Uuteen-Seelantiin, joten meitä ei täällä vaivannut lumi. Laitumilla kasvaa tuoretta heinää ympäri vuoden, joten hevoset ovat varmasti tyytyväisiä.

Lettu olisi voinut mutustella puiden lehtiä vaikka loppu päivän, mutta muistutin oria, että ei tänne ollut tarkoitus jäädä. Talutin orin takaisin tallille ja vein sen hoitopaikalle. Tarjosin orille sankon melassivettä, koska se oli viime aikoina juonut tosi huonosti. Melassivettä se joisi varmaan niin paljon kuin sille tarjoaisi... Harjasin orin läpikotaisin, ja jäin rapsuttelemaan kohtia, joista se selvästi eniten piti. Sitten hieroin ja taputtelin sen lihaksia. Lettu tuntui olevan aika jumissa lavoista, mutta myös kaulan lihakset olivat aika kipeät niskan seudun kiinnityskohdista. Lettu kuitenkin nautti hieronnasta, kun isoimmat jumit hieman lähtivät aukeamaan. Lonkkakyhmyn alueelta hieroessa Lettu oli aika levoton, mutta rentoutui sieltäkin.

Lopuksi vielä venytin orin etu- ja takajalkoja. Ja se sai venytellä kaulaansa itse herkuilla lahjottuna. Lettu innoistui herkuista, joten sain vähän korottaa ääntänikin, jotta ori lopetti kerjäämisen ja kiemurtelun. Vein Letun omaan karsinaansa, jossa se sai seisoskella muutaman tunnin ohuen loimen alla, ennen kuin se vietäisiin takaisin tarhailemaan. Annoin herralle heiniä ajanvietteeksi ja katselin orin mutustelua hetken, ennen kun lähdin muihin hommiin.