i. Hanriov oli voikko 162cm korkea komea laukkaratsu, joka juoksi hyvän uran ja vanhempana koulutettiin ratsuksi. Ratsuna Hanriov kilpaili kenttäkilpailuissa, joissa ehdottomasti sen vahvuudet olivat esteet ja maastoesteet. Kouluaitojen sisässä se kuumui hieman liikaa toisinaan eikä malttanut tehdä liikkeitä vaadituissa pisteissä. Hanriovilla oli kuitenkin isot upeat liikkeet, joista se sai plussaa ja jotka auttoivat kokonaispisteiden keruussa kentässä. Hanriovia käytettiin paljon jalostuksessa, niin laukkapuolella kuin puhtaasti ratsupuolella.
ii. Hanlyv oli näyttävä cremello, 158cm korkea laukkaratsu, joka myöskin juoski loistavan uran ja jäi jalostueläkkeelle 7-vuotiaana. Oria käytettiin paljon niin laukka- kuin ratsuhevostenkin jalostuksessa upean värinsä ansiosta. Vanhuusvuosinaan Hanlyv koulutettiin matkaratsuksi ja jalostuskäytön ohessa se harrasti kevyesti maasto- ja matkaratsastusta. Orin luonne oli maastakäsitelleen kohtelias ja kiltti, vaikka kilparadalla se juoksikin joskus liiankin lujaa, eikä kuunnellut ratsastajaa.
ie. Ismila oli 163cm korkea punarautias tekketamma, joka oli rikkaan venäläistytön esteratsu. Pari kilpaili myös hieman koulua tytön vanhempien painostuksesta ja Ismilalla olisi ollut kapasiteettia, mutta tytön veri veti esteille. Kotona ratsukko hyppäsi jopa 140cm, joskin kisoissa he menivät vain maksimissaan 135cm ratoja. Ismilalla ei ollut aivan perinteinen tekkerakenne, mutta sitä silti ihmeteltiin, kuinka se pystyi hyppäämään tasolla jolla hyppäsi. Ismilalla teetettiin nuorena, ennen siirtymistä kisaratsuksi, kolme varsaa, joista tuli myöskin este-/kenttäratsuja.

e. Vencessa, 159cm tummanruunikko tamma ei ollut kovinkaan kaunisrakenteinen, mutta sen luonne oli täyttä kultaa. Vencessa kilpaili nuorena esteillä ja kentässä, mutta jännevamman vuoksi kymmenvuotiaasta eteenpäin oli täysin kouluratsu. Rakenteesta huolimattaan Vencessa oppi liikkumaan hienosti ja sen elastisia askelia kehuttiin usein. Epäonnistuneen esteuran jälkeen Vencessa varsoi kahdesti. Tamma lopetti kilpailun 18-vuotiaana, jonka jälkeen se sai elää oloneuvoksen ja seuraneidin elämää laitumella tukien siitostammoja ja vieroitettavia varsoja.
ei. Venresvk oli kouluradoilta tunnettu 160cm korkea mustanruunikko ruipelorakenteinen suorittaja. Oriilla oli hieno luonne ja se antoi kaiken itsestään kisaradoilla. Hoitaessa se oli hellä ja rakasti ihmisten seuraa. Ori kantakirjattiin kolmospalkinnolla heikon rakenteen vuoksi, mutta sai huomion hyvästä luonteestaan. Ori kilpaili jopa Vaativa A-tasolla 15-vuotiaaksi saakka, välillä ollen siitoskäytössä, kunnes se tapaturmaisesti jouduttiin lopettamaan laitumella saadun vuohisluun murtuman vuoksi.
ee. Lukyanova oli 158cm kimo neiti, joka oli erittäin sporttisen ja "länsimaisen" hevosen näköinen. Monikaan ei siis uskonut sen olevan akhal-tekke, vaikka tietyt peruspiirteet siitä löytyi. Tamma kirjattiinkin kantakirjaan I-palkinnolla ristiriitaisin tuntein. Tamma oli lähinnä harrasteratsu siitostammana toimimisen ohessa, mutta olisi sillä ollut kapasiteettia ainakin metrin esteillä kisaamiseen ja helppo A -koululuokkiin. Tamma varsoi kuudesti, jonka jälkeen se jäi mummon rooliin siitostammalaumassa.

10.07.2013 > Koulutreeniä (163 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Natalia oli varustanut ja kävelyttänyt Hanrelia minulle ulkokentällä. Hanrel on jo tasoltaan vahva helppo B, mutta pikkuhiljaa olemme alkaneet opetella vaativampia asioita, sillä tammalla on selkeästi potentiaalia. Verkkailin tamman normaalisti aika löysällä ohjalla. Vaihtelin ravin tempoa ja taivuttelin tamman hieman verryttyä. Sitten annoin sen huilata käynnissä aivan pitkin ohjin.

Sitten aloitin päivän opeteltavan asian eli avotaivutuksen. Aloitin avon haun ratsastamalla voltin kentän kulmaan ja takaisin uralle päästyäni ratsastin volttiavuin muutaman askeleen suoraan. Hanrel oli hieman hämillään ja otti hyvin jännittynyttä askelta, mutta kun älysi, että voi käyttää kehoaan näinkin se rentoutui. Tein monia toistoja aloittaen voltilla ja jatkaen aina pitempää avoa uraa pitkin.

Pienen tauon jälkeen kokeilin huvikseni onnistuisiko sama ravissa. No, onnistuihan se, parin askeleen ajan. Kehuin tammaa kovasti ja annoin sille porkkanaa. Lopuksi kokeilin ilman volttia nurkasta avotaivutusta ja hieman kiemurtelun jälkeen pääsimme muutaman askeleen ihan välttävää avoa Hanrelin kanssa. Kehuin taas tammaa ja annoin namia. Kun tamma oli pureskellut porkkanansa, siirryin vielä raviin ja hölkkäilin loppuhölkät pyytäen Hanrelia venyttämään eteen-alas.

20.06.2013 >> Hanrelin ensimmäinen ratsastus (227 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Hanrelin koulutus aloitettiin muutaman päivän kotiin asettumisen jälkeen. Kaikki näytettiin tammalle hitaasti ja ruokapalkkaakin käytettiin hieman jännien asioiden kanssa. Eniten Hanrel jännitti satulaa ja selkään painon tulemista, mutta kun sai aina herkkua siitä, alkoi sekin tuntua ihan hyväksyttävältä tamman mielestä. Kuolain- ja kuolaintuntuman opettelu olikin tammalle tuhannesti helpompaa. Ohjasajo onnistui kolmantena päivänä ilman avustajaa ja sitä harrastettiinkin kauan kentällä, maastossa ja maneesissa, jotta tamma tottui moniin eri paikkoihin.

Nyt kun Hanrel oli oppinut kaikki varusteet ja tarvittavat avut - jarru äänellä ja ohjastuntumalla, kääntyminen ja liikkellelähtö äänellä - oli aika nousta ratsaille. Tätä oli paljon kuivaharjoiteltu ja tänään olisi tarkoitus nousta satulaan saakka, kuten siellä olisi tarkoitus istua. Hanrelia piti paikoillaan hänen lempi-ihmisensä Natalia ja varovasti selkäännousukorokkeelta nousin selkään. Pysyin kumarassa ja juttelin tammalle, se ei tuntunut niin nousin hitaasti istumaan normaalisti. Tamma kääntyi vaan katsomaan taaksepäin kuin kysyen mitä ihmettä sinä siellä teet?

Heiluin selässä pienen pienesti ja annoimme tammalle namia aina kun se seisoi kiltisti paikoillaan. Maiskutin ja Natalia lähti taluttaen avustamaan Hanrelia kävelemään. Tamma otti oikein varovaisia askeleita, mutta ei jännittynyt. Pysäytin tamman ääntä ja pientä ohjaspidätettä käyttäen - ja taas tamma sai namia naamaan. Sitten toistimme tämän toisen kerran, jonka jälkeen tulin ratsailta. Hanrel ei edes säikähtänyt vaikka hieman tumpsahdin maahan jalkavaivojeni vuoksi, joten se sai ekstrapalkat hienosta käyttäytymisestä. Natalia lupautui hoitamaan Hanrelin pois, joten minä lähdin etsimään seuraavaa ratsastettavaa - vanhaa koulutettua ratsua vaihteen vuoksi tosin!

06.06.2013 >> Hanrelin saapuminen Mirrormereen (150 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Kimppakyytirekka saapui myöhään illalla Venäjältä. Pienen hevosten siirtelyn jälkeen autosta asteli ulos meidän tamma, Hanrel. Tamma ei näyttänyt kuivuneen yhtään kuljetuksesta ja sen kaviot olivat hienosti vuoltu. Hanrel juuri ja juuri osasi seurata ihmistä narussa, välillä jumittuen epävarmana katselemaan ympärilleen.

Hevostenhoitajani Natalia haki toisen rennon tamman tallista ulos ja annoimme tammojen toimia ruohonleikkureina pihassa narun päässä sillä aikaa, kun ratsuttajani hoiti vielä viimeiset paperiasiat kuntoon. Hanrel aristi hieman kosketusta, mutta kuunnellen hänen rajojaan löysimme yhdessä pari mukavaa rapsutuspaikkaa. Olisin halunnut hihkua ääneen, mutta pysyin rauhallisena. Tästä meidän suhde alkaisi.

Natalia johdolla talutin Hanrelin perässä talliin ja sille valmisteltuun karsinaan. Karsinassa oli vapaata heinää, mutta myös yöksi heinäverkko. Tamma osasi käyttää automaattijuomakuppia heti, joten se oli minulle helpotus. Laskin tamman irti ja se otti elämänsä piehtaroinnit puhtaissa puruissa. Sen jälkeen se tutustui tarkemmin karsinanaapureihinsa kaltereiden läpi ilman suurempaa draamaa. Tulisin vielä myöhemmin tsekkaamaan tamman, mutta lähdin hyvin mielin iltapalalle ja huilailemaan.