i. Ajdarha oli menestynyt esteratsu. Se hyppäsi 140cm tasolla menestyen kansainvälisestikin. Ori oli 159cm korkea ja voikko. Luonteeltaan Ajdarha oli kiltti, mutta omalla tavallaan hiukan "tammamainen" ja kiukkupussi. Ajdarha kasvatettiin Bereskin siittolassa, jossa se sai asua koko elämänsä. Siittolan omistajan tytär kilpaili orilla. 14-vuotiaana Ajdarha meni ensimmäiset koulukilpailunsa ja pian myös kenttäkisat. Ori astui elämänsä aikana 23 tammaa ja sen jälkeläisistä tuli hyviä kenttäratsuja. Ori lopetettiin 29-vuotiaana, kun vanhuus alkoi vaivata.
ii. Voikko 157cm korkea Iñrik oli ahaltekeksi upea kouluratsu, joka kisasi aina PSG-luokissa asti. Ori oli luonteeltaan yhteistyöhaluinen, mutta viihtyi parhaiten yhden ihmisen kanssa. Oriin omisti turkmenistanilainen suhteellisen rikas mies, jonka tytär kilpaili oriin kanssa kouluratsastuksessa. Ori astui kilpailukausien ohessa tammoja ja yhteensä jälkeläisiä syntyi 29. Ori periytti hyviä askellajeja ja hyppytaitoa. Iñrik kuoli 25-vuotiaana luonnollisesti omaan karsinaansa yön aikana.
ie. Ajal oli 160cm musta kaunokainen, joka oli myös menestynyt kenttäratsu. Ajal hyppäsi rataesteitä jopa 150cm tasolla ja koulua se meni vaativan A:n liikkeisiin asti. Ajal ostettiin Bereskin siittolaan muuan harrastelijakasvattajalta varsana. Sen luonne oli lempeä, mutta ratsastaessa tarpeeksi pirtsakka. Tammalla teetettiin kilpailu-uran jälkeen seitsemän varsaa, jotka olivat erityisen hyviä hyppääjiä. Ajal lopetettiin 28-vuotiaana jalkojen kipeydyttyä osteoporoosin takia.

e. Gũndizki oli tavallinen harrasteratsu rikkaassa perheessä, kunnes 15-vuotiaana se myytiin Bereskin siittolalle naurettavaa summaa vastaan. Tamma oli kiltti, mutta se ei ollut koskaan kisannut, eikä ollut muutenkaan erityisen erikoinen. Paitsi sukunsa puolesta. Se edusti harvinaista linjaa ja siksi se haluttiin siitostammaksi Bereskiin. Tammalle valittiin parhaat suorittajaoriit ja varsoista tuli suhteellisen hyviä kenttäratsuja. Tamma menehtyi 27-vuotiaana pian viimeisen varsansa varsottuaan.
ei. 158cm korkea ruunikonkimo Gũndizine kilpaili Turkmenistanissa ja sen lähialueilla 120cm esteluokkia. Luonteeltaan ori oli vähän itsepäinen. Se menestyi ihan hyvin kisakentillä, muttei ollut suosittu jalostusori harvinaisesta suvustaan huolimatta. Ori astui vain kuusi tammaa, eivätkä sen jälkeläiset olleet isäänsä kummoisempia. Ori lopetettiin 19-vuotiaana jalkavamman takia, jonka hoitaminen oli liian kallista hevosen arvoon nähden, ainakin näin sen silloinen omistaja vakuutti.
ee. Parahor oli 161cm mustanruunikko tamma, joka ratsukoulutettiin vasta seitsemänvuotiaana, kuitenkin hyvällä menestyksellä. Omistajansa kanssa tamma lopulta kilpaili helppo A-tasoisia koululuokkia hyvin tuloksin. Tamma varsoi omistajansa luona kolme varsaa, jotka myytiin harrastekäyttöön. 20-vuotiaana tamma lahjoitettiin asuntokaupan yhteydessä, eikä tamman viimeisistä vuosista ole mitään tietoa.

01.03.2022 >> Ysin "spa-päivä" (334 sanaa, hevostenhoitaja Melissan näkökulmasta, kirjoittanut omistaja)
Tehtävälistallani oli enää Ysin pesu ja siistiminen. Ysi oli vielä laitumella, joten suuntasin orilaitumien puolelle. Ysi torkkui seisaaltaan iltapäivän auringossa. "Hei äijä, lähdettäisiinkö pesulle?" huusin portilta ja ori havahtui kääntäen päätä. Korvat hörössä se käveli portille, laitoin sille päitset päähän ja lähdimme tallia kohti.

Tallin perimmäinen pesupaikka oli häiriövapaa, joten linnoittauduimme sinne Ysin kanssa. "Harjasi on kasvanut nätiksi, mutta joudun ajamaan sen pois Launin käskystä... Sori äijä!" Vetäsin henkeä sisään ja ajoin klipperillä harjan ja otsatukan pois. "Huhhuh, no, tehty on... Kaikenmaailman traditiot," mutisin ja harjasin irtokarvat pois Ysin silmien ympäriltä.

Seuraavaksi olisi hännän vuoro. Harjasin Ysin melko ohkaisen hännän selväksi ja etsin harjapakista rakkaat tuliterät sakseni. "Ei ole mitään kamalampaa kuin tylsät sakset!" sanoin Ysille, joka melkein torkkui pesupaikalla. Kiepautin hännän käteni ympärille, joten pituuden mittaus olisi helpompaa ja napsasin sopivan pätkän pois hännästä. Ysi ei tarvitse klippausta, mutta päätin kuitenkin ajaa klipperillä ruununrajan, vuohiskarvat ja korvakarvat siistimmiksi.

"No niin, etsitäämpäs nyt saippuat sun muut!" höpötin orille ja kaivoin esiin lempishamppooni, joka tuoksui mustaherukalta ja jättää karvan erityisen kiiltäväksi! Lurautin pienen tipan sankkoon ja täytin sankon lämpimällä vedellä. Suihkutin vielä koko hevosen kosteaksi. Vettä roiskahti hieman päähän, mutta Ysi ei välittänyt (toisin kuin eräät tallin hienohelmat olisivat...) Levitin shampoota pehmeällä harjalla kaikkialle, kevyesti hieroen joka paikan. Pään shamppoosin varoen sienellä. "No niin, putsataampa vielä häntä ennen loppusuihkua!" sanoin ja keräsin hännän sankkoon lopun pesuveden sekaan. Hieroin hännäntyven erityisen hyvin.

Suihkutettuani shampoon pois harjasin vielä kaviot kovalla harjalla puhtaiksi. Tässä välissä Ysi päätti ravistella itseään rajusti ja kastuin lisää (en ikinä osaa pestä hevosta kastumatta itse). Katsoin hetken viattomana seisovaa oria ja pudistin päätäni. "No, ainakin nyt on helpompi kuivata sinut!" sanoin ja aloin vedellä loput vedet hikiviilalla pois. Lopuksi kuivasin jalat, hännän ja pään pyyhkeellä. Häntään suihkutin reilun annoksen showshineä ja kavioihin sipaisin rasvaa.

"Nyt olet valmis vaikka kansainvälisiin kisoihin!" sanoin ja annoin porkkananpalan palkkioksi kiltistä seisomisesta Ysille. Irroitin narut Ysin päitsistä ja lähdin taluttamaan sitä ulos aurinkoon, jotta se kuivaisi vielä lisää. Sitten Ysi pääsee karsinaan syömään alfalfamössöään ja minä lähden lepäämään...

29.02.2022 >> Melissan syntymäpäivälahja (387 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Yhdellä luotettavimmista hevostenhoitajistani, Melissalla, on huomenna syntymäpäivä. Kerkesimme lopettaa työt tänään aikaisin, joten lupasin pitää Melissalle tunnin Ysillä. Ratsuttajien keskittyessä nuoriin ja kisahevosiin, jää Ysin kaltaisten jalostushevosten varsinainen liikutus minulle. Muulloin hevostenhoitajamme liikuttavat Ysin kevyesti juoksuttaen, maastoillen tai sileällä ratsastuksella.

Ratsukko odotti minua kentällä jo kävellen. Iltapäiväaurinko sai Ysin karvan kiiltämään kuin kullan. Melissa oli jälleen kerran puunannut Ysin tiptop-kuntoon. "Hei, Melissa, hyvää huomista syntymäpäivää!" huusin kentän laidalta vilkuttaen. "Mitä haluat työstää tänään Ysin kanssa?"

Melissa kertoi, että Ysi on ollut hieman jäykkä ja vaikea taivuttaa etenkin vasemmassa kierroksessa sisäänpäin. Päätimme yhdessä, että tänään jumpataan Ysiä kunnolla ja keskitytään enemmän hevoseen kuin Melissan istuntaan. "Haluan nähdä vaihtelua temmossa heti alkuverkasta saakka, okei?" sanoin Melissalle, joka yleensä tyytyisi vain menemään tasaisen hidasta ravia. Melissa otti pyynnön vastaan ja ratsasti välillä reippaampaa ravia, palaten välillä hitaampaan humpsutteluun. "Jatka sitten samaa, mutta laukassa. Tee ympyröistä isompia, jotta Ysin on aluksi helpompi tehdä ne laukassakin."

Kun Ysi oli verrytelty ja se oli saanut kävellä hetken, oli aika aloittaa varsinainen jumppa. "Tule tähän päätyyn ympyrälle, ratsasta yksi ympyrä taivuttaen sisään, sitten puolikas taivuttaen ulos ja taas kokonainen taivuttaen sisään." Ratsukko suoritti taivutukset melko hyvin alusta saakka ja suoritus parani hetki hetkeltä Ysin verryttyä lisää. Tehtävä suoritettiin myös vasemmalle ja tähän kierrokseen Ysi oli selkeästi jäykempi, kuten Melissa kertoikin.

"Seuraavaaksi ratsasta lävistäjiä keskiravissa, kokoa lyhyelle sivulle ja ratsasta taas lävistäjä keskiravissa." Ysi rakastaa vauhtia ja sen ilme heräsi, kun Melissa kehotti sitä liikkumaan reilusti eteen antaen tilaa kädellä. Ysi malttoi myös koota itsensä ennen kulmaa. Lyhyiden sivujen ajan siitä näki kuinka se halusi singota aina uudestaan keskiraviin. "Hyvä, sait sen hienosti malttamaan harjoitusravissa! Otetaan pieni tauko ja jatketaan sitten laukalla."

Melissa keräsi ohjat ja Ysi palasi hienosti kuulolle. Ratsukko siirtyi laukkaan ja ohjeitteni mukaan tekivät ympyrät molempiin kentän päihin keskittyen taivutukseen ja pitkällä sivulla laukkasivat reilusti eteenpäin. "Anna vain sen laukata, ei se minnekkään karkaa!" sanoin, sillä näin Melissan hieman epäröivän uskaltaako hän antaa Ysin laukata reippaammin. "Hienoa, sitten vatsalihakset töihin, jotta saat sen takaisin ennen ympyrää!" Tehtävä onnistui hyvin ja nyt vasempi kierros oli aavistuksen helpompi Ysille.

"Eiköhän tämä riitä, Ysi näyttää todella kivalta nyt!" sanoin ja katsoin kelloa. "Olen pahoillani, mutta minun on mentävä, minulla on hieroja-aika ihan kohta!" Melissa pyöritteli silmiään huvittuneena ja jäi loppuverryttelemään Ysiä ravissa. Kävellessäni pois näin tyytyväisen Ysin venyttämässä kaulaansa pitkänä eteen-alas. Mikä hieno lopetus työpäivälle!

13.01.2016 >> Ensimmäiset päivät uudella tilalla (208 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Ysi-ori suhtautui hevoskaartimme muuttoon Uuteen-Seelantiin ehkä kaikista rennoimmin. Nyt sillä ollaan jatkettu koulutreenejä ja pian siirrytään esteiden pariin takaisin. Tänään minun oli tarkoitus läpiratsastaa ori. Sain Ysin varustettuna kentälle ja nousin ratsaille. Ori vaikutti iloiselta ja lähti kävelemään reippaasti pienestä pohkeiden puristuksesta. Pitkien alkukäyntien jälkeen aloitin verryttelyt ravissa. Herra ei olisi malttanut keskittyä kulkemaan tahdissa, vaan paineli menemään miten huvitti. Hetken aikaa keskusteltuamme ori taipui tahtooni ja ravaili kaikessa rauhassa. Otin vähän laukkaa ja sitten annoin oriin kävellä hetken.

Huilitauon jälkeen taivuttelin oria isolla ympyrällä ulos ja sisään vuorotellen. Ysi vaikutti rennolta ja toistin saman laukassa molempiin suuntiin. Laukassa sain tehdä paljon töitä, että oriherra malttoi pitää jalkansa kurissa ja mennä rauhallisessa temmossa. Muutaman onnistuneen taivutuksen jälkeen jatkoin ympyrältä uralle ja annoin orin vähän päästellä laukassa. Parin reilun laukkakierroksen jälkeen molempiin suuntiin, tein muutamat sik-sak pohkeenväistöt ravissa. Ysi vähän protestoi tylsää "hidastelua", mutta itsepäisesti jatkoin pyytämistä kunnes herra malttoi tehdä väistöt asiallisesti.

Olin tyytyväinen oriin ja päätin, että oli aika siirtyä loppuverryttelyihin. Annoin orin ravailla eteen-alas-muodossa rauhallisesti hölkkäillen. Ja ihme kyllä ravin tahti pysyi rauhallisena. Kun olin ravaillut tarpeeksi, lähdin kiertämään käynnissä pienen maastolenkin. Ysi nautti vaihtelusta selvästi ja rentoutui silminnähden. Palattuani lenkiltä, annoin Ysin hevosenhoitajilleni ja menin satuloimaan seuraavan hevosen, jota tytöt eivät olleet saaneet karsinasta kiinni...

03.01.2014 >> Ysin saapuminen Mirrormereen (111 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Tänään meille saapui Ysgyn eli Ysi. Ori tuli meille Bereskin siittolasta, joka on varmaan Turkmenistanin arvostetuin ahalteke-siittola tällä hetkellä. Ysi saapui tallin pihaan aikaisin aamulla ja pitkän matkan jälkeen ajattelin viedä sen maneesiin, jotta voisin talutella sitä hieman. Ysin karva kiilsi komeana jopa maneesin himmeässä valossa. Ai että olin jo ylpeä tästä orista ja siitä, että olen sen uusi omistaja! Ysi käyttäytyi oikein hienosti, kun talutin sitä, eikä se edes säikkynyt maneesin katolta putoavia lumia. Aikani sitä taluteltuani, vein orin uuteen kotitalliinsa ja annoin sille hieman heinää. Pyysin tyttöjä hakemaan varastosta Ysille kunnon toppaloimen, sillä ori näytti kovin viluiselta. Punaruudullinen loimi sopi orille hyvin ja hetken päästä se näytti paljon levollisemmalta.