30.06.2023 >> Kouluvalmennus (378 sanaa, kirjoittanut Eveliina VRL-13356)
Huhhei, mihin sitä taas meninkään lupautumaan. Tänään matkan kohteena oli Valmarya, jossa kouluvalmennusta odotteli Launi Allu-rbsh:nsa kanssa. Launi kuvaili valmennusta sopiessa Allua mukavaksi hevoseksi, joten suostuin puuhaan siitä huolimatta että edellisestä ratsastusvalmennuksesta oli ehtinyt vierähtää jo riittävä tovi.

Saavuttuani paikalle kaksikon alkuverryttely näytti olevan hyvässä vauhdissa. Vauhdissa tosiaan, sillä hevonen todellakin eteni. Ei ori varsinaisesti alta juossut, mutta sen verran innokas se oli, että alkuperäiset suunnitelmani keskiaskellajien ja lisäyksien harjoittelusta saivat odottaa ainakin valmennuksen loppupuolelle.
“Taitaa eräs olla vähän innoissaan menossa? Malttaako hän yhtään koulua sipsutella?”
“Joo Allu on aina alkuun vähän reipas. Kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa tyyntyy, tosin ei ihan jokaisen alla.” Launi naurahti ja antoi oriille ohjaa. Komea musta ravisti päätään ja pärskähti kuin todistellen osaavansa myös rauhoittua.

Hetken kävelyn ja keskustelun jälkeen päädyimme hiomaan pohkeenväistöjä. Launin kertoman mukaan ne ovat heille ratsukkona välillä hieman kinkkisiä - yllättyneet riviin - vauhdin takia.
“Aloita ihan käynnissä. Pari askelta, suorista, kiitä ja uudestaan.” Launi teki työtä käskettyä, samoin kuin Allu. Käynnissä ongelmia ei juuri esiintynyt, joten nostimme vaikeustasoa raviin.
“Jos yhtään alkaa kiihtyä ota käyntiin.” Allu oli ollut alusta alkaen reippaana, joten pelasimme alusta alkaen varman päälle. Ensimmäinen väistö sujui parilta kutakuinkin hyvin, mutta seuraavalla kerralla pieniä ongelmanpoikasia alkoi syntyä. Ori liihotteli tehtävään matkaavoittavalla askeleella eikä Launin rauhoitteluyrityksistä huolimatta malttanut hidastaa ja keskittyä niin paljoa että olisi suostunut ottamaan ristiaskeleita.
“Muistatko sä hengittää?” Kysyin ratsastajalta, pyysin pysäyttämään ratsun ja ottamaan pari oikein syvää ja rauhallista hengitystä.

Pienen hengitysharjoituksen jälkeen oli aika jatkaa.
“Hei sehän malttaa väistää!” Launi hymähti pirteästi hieman rauhallisemmin ravaavan oriinsa selästä.
“Niinpä, kun maltat säkin. Kyllä ne herkästi tuntee jos sulla itselläsi on yhtään meno päällä.”
Onnistuneiden suoritusten jälkeen tehtävä sai jäädä ja ratsukko siirtyi laukkaamaan uraa pitkin. Orin laadukasta laukka-askelta ei voinut kuin ihastella. Päivä oli sen verran lämmin ja Allu jo hyvin Launin avuilla, että päädyimme tekemään vain lyhyesti muutamia kokoamis- ja lisäysharjoituksia. Kokoaminen ei kuulunut Allun vahvuuksiin eikä niitä siltä liiaksi koulutustaso huomioiden pyydettykään, pientä hidastusta ja askeleen lyhentämistä vain. Lisättyä laukkaa ratsukko leiskautteli tottuneen näköisesti ilman huolta.

Onnistuneen laukkaosuuden jälkeen oli loppuverryttelyjen aika. Tässä vaiheessa Launilla oli allaan rauhallisesti, mutta etenevänä liikkuva hevonen. Ratsukon molemmat osapuolet vaikuttivat suhteellisen tyytyväisiltä toimintaansa tänään.
“Eihän Allu loppujen lopuksi mikään huono ollut, muista sä vaan aina hengittää jos se koittaa kiihtyä. Kohta oottekin kunnon kouluratsukko!”