Sallin suku sisältää paljon Saksalaisia ja Puolalaisia huipputason esteratsuja. On aivan selvää siis mistä Sallin taidot ovat peräisin. En tosin yhtään epäile kasvattajan työn osuutta, mutta on suku sen verran hieno, ettei sitäkään kannata epäillä.

i. Sleepless Fighter oli Sallin tapaan hyvin rauhaton tapaus. Ratsastaessa kuitenki ori malttoi keskittyä, jos hypättiin. Se menestyikin hyvin 160cm:n radoilla kansainvälisesti. Ori astui lähes 30 tammaa, joiden kaikkien varsoille sattui tulemaan isänsä levoton luonne, mutta hieno hyppytyyli. Sleepless Fighter oli rautias ja 169cm korkea.
ii. Weganath puolestaan oli rauhallinen kuin mikä ja oli hyvin tunnettu kiltistä luonteestaan. Rakenteeltaan ori oli kaikinpuolin sopusuhtainen. Näiden yhtälöstä voisi väittää tulevan täydellinen hevonen ja niin voisi väittää myös orin astumien tammojen määrästä, niitä kun oli lähes 50. Ori kisasi kasvattajansa kanssa Saksassa 140cm:n tasolla. Weganath oli rautias ja 170cm korkea.
iii. Welarius oli 168cm korkea musta hannoverori. Ori syntyi suureen Saksalaissiittolaan, jossa se muistetaan näinäkin päivinä kujeilevana pikkupoikana, vaikka elikin siellä vielä eläkepäivinään. Ori kisasi monen saksalaisratsastajan kanssa esteillä aina 150cm:n tasolla, mutta ei menestynyt kovin hyvin huonojen ratsastajavalintojen takia. Welariuksella on yhteensä 15 jälkeläistä, joista onneksi tuli vähemmän kujeilevia otuksia.
iie. Eganal eli elämänsä samaisessa siittolassa kuin Sallin isänisänisä Welarius. Tammalle löytyi heti nuorena oikea ratsastaja ja se menestyikin hienosti esteillä aina 140cm:n luokissa. Tamman kisaura ei kuitenkaan kestänyt yhtä pitkään kuin oli suunniteltu, jo kolmetoista-vuotiaana se joutui jättämään kisaradat taakseen, kun jalat sanoivat sopimuksensa irti. Tamman jalat olivat kuitenkin siinä kunnossa, että varsominen onnistui ja se saikin kahdeksan hienoa varsaa, jotka menestyivät esteillä. Tamma oli ruunikko ja 168cm korkea.
ie. Sleeping Star oli kuvankaunis kimo tamma, jolta korkeutta löytyi 167cm. Tamma kantakirjattiin I-palkinnolla ja se menestyi hienosti esteradoilla. Monet orinomistajat kiinnostuivatkin tästä 160cm:n tasolla kisanneesta tammasta ja lopulta tamma sai seitsemän tarkoin suunniteltua varsaa. Tamma menehtyi kuitenkin 23-vuotiaana pääntaudin jälkioireisiin.
iei. Loran on niitä hevosia, jotka lähinnä kiertävät näyttelykehiä ja ovat hyvännäköisiä ja täten keräävät tarvittavat näytöt, joista hevoskasvattajat kiinnostuvat hevosesta jalostusmielessä. Ori sai yhteensä 23 jälkeläistä. Kisaamaan se kuitenkin pääsi esteilläkin, mutta vasta 15-vuotiaana, kun se myytiin uuteen kotiin muuan kisaratsastajalle. Ori kisasi 100cm:n tasolla Saksassa.
iee. Sleeping Sun oli myös kaunis kuin mikä. Tamma oli kimo ja 170cm korkea. Sleeping Sun palkittiin myös I-palkinnolla kantakirjaustilaisuudessa. Tamma kisasi jo nuorena 160cm:n tasoisissa kilpailuissa, menestyen hyvin. Tamma oli rauhallinen ja kaikinpuolin mukava ratsastettava. Vanhemmalla iällä se pääsi näyttämään myös taitonsa kouluratsastuskilpailuissa tasolla vaativa B, menestyen myös. Tamma sai 5 varsaa.

e. Black Swan oli nimensä mukaisesti musta. Korkeutta tammalla oli 166cm. Tamma oli myös siro kuin joutsen, joten nimi oli osuva. Tammasta kuitenkin löytyi voimaa ja vauhtia ja se kisasikin esteillä 160cm:n luokissa kansainvälisesti ja menestyen. Kisaeläkkeellä tamma sai neljä varsaa. Tamman jälkeläiset olivat emänsä tavoin hyviä hyppääjiä, mutta myös hieman hankalia käsiteltäviä.
ei. Black Dagger eli elämänsä erään puolalaisen esteratsastajan tallissa, ellei sitten ollut kisaamassa esteratsastuksessa. Orilta meni 150cm:n radat leikiten ja 160cm:n radat eivät myöskään tuottaneet ongelmaa. Orista löytyi vauhtia ja luonnetta, mutta omistajansa sai pidettyä liiat vauhdit ja jekut kurissa. Ori kuoli ollessaan 30, jättäen jälkeensä 15 hevosenalkua, joista tuli isänsä tavoin kovan luokan esteratsuja. Ori oli musta ja 169cm korkea.
eii. Dark Warrior oli musta ja sillä oli korkeutta 165cm. Ori kisasi niin este- kuin kouluratsastuksessa, mutta menestyi esteillä paljon paremmin. Ori oli ehdottomasti kotitallinsa ja koko Puolan tähtiratsu. Ainoastaan Puolassa sille syntyi 26 varsaa hienoista tammoista ja Saksanmaalla lähes saman verran. Ori muistetaan erittäin suuresta ja matkaatavoittavasta laukasta.
eie. Swanhunter syntyi Puolassa nuoren hevoskasvattaja ja kilparatsastajan tilalle. Tamma aloitti kisauransa 13-vuotiaana ja kapusi pian 130-150cm:n luokkien ruusukehaiksi kansainvälisestikin. Parhaimmillaan tamma oli radoilla joilla vaadittiin äärimmäistä nopeutta. Kisauransa jälkeen tämä musta 165cm korkea tamma sai kolme varsaa.
ee. Waldfee oli 171cm korkea ruunikko tamma. Waldfee ei koskaan oppinut hyppäämään kuten vanhempansa, mutta menestyi silti 100-120cm:n tasolla. Nopeutta tammalta kyllä löytyi. Valitettavasti tamma kuoli varsoessaan viimeiseksi suunniteltua varsaa, ollesaan 20-vuotias. Tämä tamma sai neljä varsaa, jotka olivat kuitenkin yllättävän hyviä hyppääjiä, mutta vain Black Swan näistä varsoista menestyi todella.
eei. Waldarios oli myöskin 171cm korkea ja ruunikko. Waldarios puolestaan hyppäsi erinomaisesti jopa 160cm:n esteitä, mutta sillä pääasiassa kisattiin 120-140cm:n radoilla omistajansa tahdosta. Piti kai oria sen verran hyvänä, ettei suotta halunnut sitä rasittaa. Orin erinomaisen rakenteen ja hyvän käsiteltävyyden ansiosta ori astui lähes 30 tammaa.
eee. Fee Unpaid oli kovan luokan esteratsu, jolla oli korkeutta 168cm ja se oli rautias. Tamma kisasi aina 160cm:n luokissa menestyen. Tamma oli hieno ratsastettava, mutta muuten hieman hankala. Tamma kuitenkin hyppäsi erittäin hyvin, joten omistajansa halusi siitä yhden varsan. Ensimmäinen ja viimeinen varsa oli kuitenkin suhteellisen hyväkäytöksinen.

24.01.2016 >> Tammuskan syntymäpäivä (kirjoittanut omistaja)
Salli-rouva täytti tänään 24-vuotta! Vaikka tamma on jo aika vanha, jaksaa se häseltää ympäriinsä ihan kuten nuorenakin. Tämän päivän olinkin omistanut vain ja ainoastaan Sallille. Työntekijäni saisivat huolehtia muut hevoset ihan keskenänsä. Aamulla kun saavuin talliin, heitin tammalleni aamuheinät ja -pöperöt. Sillä aikaa kun Salli söi, menin pesemään sen varusteet. Satulan oli joku tyttö selvästi pessyt viimeaikoina huolellisesti, mutta suitset olivat aivan kamalat koppurat! Hain varastosta toiset suitset Sallille ja yritin pelastaa sen entiset suitset huolellisella pesulla ja rasvauksella. Jospa ne siitä notkistuisivat. Otin varusteet mukaan ja vein ne Sallin karsinan läheisyyteen.

Tamma olikin syönyt jo suurimman osan heinistään, joten menin sen karsinaan ja harjailin tammaa pitkän tovin. Annoin tamman olla vapaana, koska ajattelin, että se keskittyisi vain heinien mutusteluun. Ja niin se teki. Tosin mahaa kun harjasi liian ronskisti, osoitti se mieltään huitomalla hännällään niin vimmatusti. Kun tamma oli puunattu päästä kavioihin, rapsuttelin sitä vielä harjan juuresta ja Salli selvästi nautiskeli huomiosta. Satuloin tamman ja silloin se vähän protestoi, ihan niin kuin aina. Näin vanhemmiten se on kuitenkin rauhoittunut siitä, mitä se oli pikkutammana...

Kun tamma oli valmis, niin suuntasin maneesille. Olimme eilen kasanneet sinne erilaisia erikoisesteitä. Salli saisi tänään vähän hyppiä! Tammalla ei ole hypätty aikoihin, joten ajattelin, että se olisi aivan innoissaan. Käveltyäni tamman kanssa noin 10 minuuttia maasta käsin, nousin selkään ja aloitin ravissa verryttelyn. Salli oli aivan innoissaan ja halusi vain kaahottaa miten sattuu. Sain sen kuitenkin ravailemaan rauhassa jonkin aikaa, josta siirryin suoraan työstämään laukkaa, kun tamma oli niin kamalan innokas. Tein taivutuksia ja temponvaihteluita ja tamma oli kovin malttamaton. Kun se suoriutui tarpeeksi hyvin tehtävistä, annoin sen laukata uraa pitkin reippaammin.

Ennen esteitä menin ravipuomeja. Tammaa hupsutti kamalasti ja se teki loikkia puomien yli... Se tasan kyllä osasi mennä ravipuomit niinkuin piti, mutta no... sillä oli vähän virtaa näköjään. Kun Salli suostui menemään puomit normaalisti ravissa, nostin laukan ja siirryin ensimmäiselle esteelle. Este oli matalahko risueste. Tamma nosti päätään ja katsoi korvat hörössä kun lähestyimme estettä. Salli hyppäsi upeasti ja hörisi innoissaan. Tulin esteen toisestakin suunnasta ja se sujui hyvin. Nyt tamma keskittyi selvästi, eikä vain pinkonut miten sattuu.

Seuraavaksi menin pientä rataa, johon kuului äskeinen risueste, kirkkaista "tiilistä" tehty muuri, vesihauta ja tukeista tehty sarja. Salli tuli ensimmäisille esteille nätisti, mutta vesihautaa se hieman ihmetteli. Sille tamma teki ihan liioitellun hypyn ja hyvä kun pysyin selässä. Jatkoin kuitenkin viimeisille tukeille ja Salli taas rentoutui. Kävelimme hetken ja annoin tamman hengähtää. Sen jälkeen päätin ratsastaa vielä vesihaudalle pari kertaa ja lopulta tamma tajusi, että ei se pieni kuoppa syö sitä. Kehuin Sallia ja siirryin loppuverryttelyihin. Ravailin pitkin ohjin noin 10 minuuttia ja kun tamman hengitys oli "normaali", siirryin käyntiin ja viskasin estetolpan päältä viltin tamman pyllylle.

Ulkona oli niin hieno ilma, joten päätin ratsastaa pienen maastolenkin loppukäynneiksi vielä. Yleensä säikkyvä ja hölmöilevä Salli olikin aivan rento ja rauhallinen. Tuskimpa se siis on ennen oikeasti pelännyt maastossa, kunhan on ollut vain liian virtaa täynnä. Maastossa oli ihanaa, linnut lauloivat iloisina ja aurinko paistoi. Tallin pihassa, kun laskeuduin satulasta, tammani pärskyi tyytyväisenä. Annoin sille muutaman porkkanan palkkioksi hienosta työstä.

Purin tammalta varusteet käytävällä ja juotin sille melassivedet. Ja koska tämä oli rouvan syntymäpäivä, olin kutsunut hyvän ystäväni paikalle, joka oli myös taitava hevoshieroja. Salli piti hieronnasta niin paljon, että se halusi vain rapsutella huulillaan minua, kun seisoskelin sen luona ja katsoin kun ystäväni hieroi tammaa. Tamman lihakset olivat kuulemma hyvässä kunnossa, eikä sieltä jumeja löytynyt. Niin oletinkin, mutta eipä se pahaksikaan ole välillä vähän hieroa paikkoja. Syötin tammalle vielä muutamat porkkanat ja puin sille ulkoloimen. Loppupäivän Salli saisi tarhata hienossa kelissä kavereiden seurassa. Tai no valitettavasti välissä on aita, mutta ei se Sallia haittaa. Voi senkin yli rapsutella kavereita, eivätkä ne käy ahdistamaan niin paljoa, kuin jos toiset hevoset olisivat sen kanssa samassa tarhassa... Katselin hetken, kuinka Salli meni tervehtimään naapureita ja kuinka ne juoksivat aidan viertä yhdessä jonkun aikaa ees taas, kunnes kaikki siirtyivät takaisin heinän mutusteluun...

10.01.2016 >> Muutto Uuteen-Seelantiin (kirjoittanut omistaja)
Salli on majaillut nyt hevoskaartini kanssa jokusen päivän Uuden-Seelannin tilalla. Sallin talvikarva oli aivan säälittävä, joten nyt se pärjää hyvinä päivinä jopa ilman loimea ulkona. Kiitos lämpimämmän ilmaston. Muutenkin tamma vihasi yli kaiken lumisadetta, joten se on varmaan nyt todella tyytyväinen... Kokeneena kisahevosena Salli ei stressannut muuttoa niin paljon, kuin jotkut nuoremmat kaverinsa. Mutta yksi asia rouvaa ihmetytti ja kovasti! Naapuritilan lampaat! Ensimmäisellä maastolenkillä tamma nimittäin veti täysstopit, kun näki pienet valkoiset karvakasat tien päässä.

Kuitenkin lampaistakin päästiin yli ja nyt tamma tyytyväisenä nauttii vanhuuspäivistään lähinnä laiduntaen ja vähän välillä treenaillen. Salli saisi vielä ehkä varsoa kerran, kunhan nyt löytäisin sopivan orin tälle upealle tammalleni. Vaikka Salli ei hirveästi pidä muiden hevosten seurasta, niin varsaansa se hoitaa upeasti ja sen kanssa se pystyy olemaan myös muiden varsoneiden tammojen kanssa laitumella ilman sotia.

Salli on käynyt jo Esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa, saaden III-palkinnon. Tulevaisuudessa tamma ehkä voisi käydä vielä Yleislaatuarvostelussa. Pitäähän sitä hienoa rouvaa käydä esittelemässä vielä, kun ei enää oikein kehtaa "vain" kisata esteitä. Lisäksi pitää toivoa, ettei Yleislaatuarvostelu-tilaisuudessa ei olisi miehiä arvostelemassa tammaa... Ainakaan kovin läheltä... Miespelko ei vain millään hellitä. Nykyään emme ole edes yrittäneet siedättää Sallia enää miehiin, sen pelko on vain jotain niin kummaa... No mutta peukut pystyyn!

26.12.2013 >> Joulunjälkeisiä tunnelmia (kirjoittanut omistaja)
Niin tuli ja meni joulu ja niin teki myös lumet. Lunta ei ollut yhtään missään, joten päätin Sallinkin kanssa mennä maastoilemaan. Salli olikin jo sisällä, kun tulin ja se näytti olevan harjattukin, joten minun tarvitsi vain pukea sille varusteet ja lähteä nauttimaan aurinkoisesta kelistä. Kun lähdin tallin pihasta metsätielle, mietin hetken, olisiko pitänyt pyytää Vinny tai joku tallitytöistä jonkun "varman" hevosen kanssa mukaan, mutta päätin lähteä yksin. Kuljimme rauhallista käyntiä suurimman osan matkasta, mutta kun saavuimme hyväpohjaiselle tielle, annoin tammalleni hieman ohjaa ja nostin laukan. Salli ei aikaillut vaan nosti laukan samantien ja sinkosi eteenpäin. Epäilin jo sitäkin, että oliko viisasta nostaa se laukka, entä jos Salli ei pysähtyisikään kun hyvä tie loppuu? Mutta onneksi se tajusi pysähtyä, vaikka ei aluksi totellutkaan pidättäviä apujani. Laukkasin tien myös takaisinpäin, tällä kertaa Salli hiljensi raviin, kun pyysin. Ravailin hetken aikaa ja kävelin takaisin tallille. Tallilla pesin tammani rapaiset jalat ja laitoin sille fleeceloimen ja heitin hieman heiniä, näyttihän tamma vähän laihtuneen. No, sitten kutsuivat jo muut hommat.

01.09.2013 >> Kisakuulumisia (kirjoittanut omistaja)
Eilen olimme ERJ-cupissa kisaamassa koko tallin voimin. Kaikki hevosemme tekivät hienoa työtä, mutta olin eniten ylpeä pikku Sallistamme. Vaikka viimeaikoina oli tullut myös hyviä kisatuloksia, oli monet kisat myös keskeytynyt, kun Salli on keksinyt kieltää esteelle liian monesti, tai rymistänyt läpi. Mutta eilen tamma meni kiltisti, eikä pahemmin kuumunutkaan ja puomit pysyivät paikoillaan. Siihen on hyvä lopettaa Sallin varsinainen kisaura, vaikka eihän sitä tiedä, jos piipahdamme vielä muutamissa suurissa kisoissa tamman mieltä virkeyttääksemme. Lisäksi Sallin tulevaisuuteen kuuluu vielä pari varsaa, jonka jälkeen se pääsee ihan vain nauttimaan laitumella laiskottelusta päivät pitkät, mitä nyt joskus voisi ottaa pientä maastolenkkiä vaihteluksi ainaiselle syömiselle!

04.04.2013 >> Sallin saapuminen Evenstariin (kirjoittanut omistaja)
Tänään meille saapui muutamia hevosia eräältä puoliverikasvattajalta, Elaine Brightbridgeltä. Yksi niistä oli Sleepless Swan eli Salli. Heti ensimmäiseksi tallinpihaan päästyään Salli päätti karata läheiseen pusikkoon, mutta kun tajusi olevansa yksin, juoksi se takaisin hevosauton luo, jossa oli sen kaverit vielä. Säikähdimme jo, että sinne meni hyvä esteratsu. Salli antoi ottaa nätisti itsensä kiinni ja alistuneen oloisena seurasi taluttajaa. Hetken tammaa taluteltuamme veimme Sallin talliin. Jäin katselemaan hetkeksi tammaa, joka ensitöikseen piehtaroi putipuhtaassa karsinassa. Kun myöhemmin veimme iltaheinät neidille, päätti se yrittää karata uudelleen, mutta saimme estettyä sen valtaamalla käytävän tamman edestä. Vietyämme Sallin takaisin karsinaansa, se vain kävi rouskuttamaan heiniään aivan kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut. Vai tämmöisen tamman hankimme tällä kertaa...