i. Dragon Soul oli upea musta kenttäori Saksassa kuuluisan kenttäratsastajan tallista. Herra Braunlich kasvatti orin varsasta asti itse. Orista kasvoi 166cm korkea ja se oli erittäin sopusuhtainen ja urheilullinen. Dragon Soul oli luonteeltaan herttainen ja ratsastaessa miellyttämisenhaluinen. Ori kilpaili herra Braunlichin kanssa 160cm korkeudella rataesteillä ja Braunlichin tyttären kanssa myös vaativia kenttäluokkia. Hienon kilpailumenestyksensä vuoksi orista tuli haluttu isä tuleville este- kuin kenttävarsoille. Dragon Soulia käytettiin jalostuksessa ympäri Saksaa, mutta myös Belgiassa ja Hollannissa. Jälkeläisiä orille syntyi loppujen lopuksi lähes sata. Tarhassa tapahtuneen tapaturman vuoksi ori lopetettiin 21-vuotiaana.

ii. Dragon Mind tunnettiin lähinnä Etelä-Saksassa. 168cm korkea tummanpunaruunikko ori oli tasainen suorittaja ja kilpaili 150cm tasolla. Ori oli kuitenkin liian rauhallinen tapaus, eikä se syttynyt aina tarpeeksi etenkään uusinnoissa, joten nopeiden ratsukoiden rinnalla se ei pärjännyt. Dragon Mindilla on 34 jälkeläistä ja säpäkkien tammojen varsoista tuli erityisen hienoja estehevosia. Viimeisimmät vuotensa ori vietti laitumella hevosenelämästä nauttien, kunnes 26-vuotiaana se lopetettiin hampaiden kulumisen vuoksi.

iii. Dragonfire oli musta 171cm korkea hannover, joka kisasi kasvattajallaan aina 150cm esteraidoilla asti. Luonteeltaan ori oli säpäkkä ja ratsastaessa nopea ja herkkä. Orin ollessa vielä aktiivisesti kilpailemassa, se astui myös tammoja aina kotona ollessaan. Kun orin ensimmäiset jälkeläiset näyttivät kykynsä ratsuina, räjähti orin kysyntä. Loppujen lopuksi Dragonfire astui 120 tammaa. Varsat olivat erittäin toimivia estehevosia. Dragonfire lopetettiin 29-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi omistajansa takapihalla.

iie. Diva IV oli nimensä mukaisesti diiva. 166cm korkea mustankimo tamma tiesi oman arvonsa ja oli aika hankala käsitellä. Ratsastaessa se oli myös haastava ja meni kauan, ennen kuin sille löydettiin sopiva kuski. Kyseisen ratsastajan kanssa Diiva sitten menestyikin hyvin aina 140cm korkeilla esteradoilla. Diiva oli nopea ja hyppäsi tarkasti. Kisauran jälkeen tamma muutti takaisin kasvattajalleen, joka teetti sillä yhteensä viisi varsaa. Diiva sai elää loppuelämänsä kasvattajansa laitumilla, kunnes menehtyi vanhuuteen.

ie. Selen oli suoraan sanottuna pettymys kasvattajalleen George Wilkensonille. Selenin suku oli täynnä menestyneitä esteratsuja, mutta se ei silti itse yltänyt koskaan sukulaistensa tasolle. Tummanpunaruunikko 163cm korkea tamma ei kovin menestynyt yli 120cm korkeilla esteillä epämääräisen hyppytyylinsä sekä kuuman luonteensa vuoksi. George kuitenkin näki tammassa jotain ja astutti sen sopivan oloisella orilla, jonka tuloksena Dragon Soul syntyi. Pian ainokaisen varsansa vieroituksen jälkeen Selen kuitenkin jouduttiin lopettamaan onnettomuudessa saadun jalkavaivan takia. Tamma oli vain 12-vuotias tällöin.

iei. Viktor oli maailmankuulu esteratsu Saksan pääkaupunkiseudulta. 168cm korkea tummanrautias ori kilpaili kansainvälisellä tasolla 160cm korkeilla radoilla. Ori menehtyi liikenneonnettomuudessa astuttuaan vain kahdeksan tammaa 11-vuotiaana. Suurin osa näistä jälkeläisistä menestyivät upeasti estehevosina, mutta valitettavasti kaikki eivät perineet isänsä lahjakkuutta.

iee. Theresia, 170cm korkea ruunikonkimoa tammaa ei koskaan ratsukoulutettu pahan jalkavaivan vuoksi, jonka se sai varsalaitumella. Tamma oli hyväluonteinen ja hyvästä suvusta, joten se toimi siitostammana elämänsä. Sillä teetettiin 11 varsaa, jotka olivatkin suhteellisen hienoja este- sekä kouluhevosia. Tamma lopetettiinn 25-vuotiaana vanhuuden tuomien vaikeuksien vuoksi.

e. Verena oli myöskin herra Braunlichin kasvatteja. Verena ei kuitenkaan kilpaillut paljoa, vaan heti nuorena siirtyi lähes täyspäiväiseksi siitostammaksi. 162cm korkea rautias kaunokainen olisi varmasti menestynyt ainakin 140cm luokissa, mutta valitettavasti sen koulutukseen ei löytynyt oikeean aikaan apua. Verena varsoi kuitenkin elämänsä aikana kahdeksan upeaa varsaa ja ansaitsi siten Braunlichien ikuisen arvostuksen. Verena päätettiin lopettaa 22-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi.

ei. Rambert, se pieni ja pippurinen. Korkeutta sillä oli kyllä 159cm, mutta suuren ratsastajansa takia se ehkä vaikutti aivan pieneltä. Punaruunikko ori aloitti kilpailu-uransa esteiden parissa, mutta siirtyi kahden vuoden huonon kisamenestyksen jälkeen koulupuolelle. Rambert rakasti esitellä upeita askeleitaan yleisölle ja siitä tulikin pian suuren luokan kouluhevonen, joka ylsi aina GP-tasolle asti. Rambertilla on ympäri Saksaa 50 jälkeläistä, sekä ulkomailla 23. Ulkomailla syntyneet varsat osoittautuivat etenkin myös hyviksi estehevosiksi. Rambert lopetettiin 27-vuotiaana syömisen muututtua hankalaksi.

eii. Garner II oli Drakon emänisää paljon suurempi ja puhtaasti kouluhevonen. 171cm korkea musta ori kilpaili Saksan huipputasolla koulua kasvattajansa tyttären kanssa. Garner astui niin koulu- kuin estetammoja ja niiden jälkeläiset menestyivät tasaisesti molemmissa lajeissa. Ne perivät myös isänsä mukavan luonteen.

eie. Remera, 171cm korkea, myöskin musta tamma oli puolestaan estepuolen menestyjä. Remera kilpaili Saksan kansallisella tasolla 130cm-luokissa ja menestyi hyvin. Remeran luonne oli käsiteltäessä rauhallinen ja ratsastaessa se yritti kaikkensa miellyttääkseen ihmistä. Tamma lopetti kisaamisen 15-vuotiaana ja sen jälkeen se varsoitettiin neljä kertaa. Varsoista tuli hyviä kisahevosia, niin esteille kuin kouluunkin.

ee. Vernira oli kaunis ja suuri kimo tamma. Vernira kilpaili aina 160cm korkeilla radoilla menestyen. Vernira oli lempeä ja rauhallinen tamma, joka kuitenkin satulan alla syttyi eloon. Vernira varsoi kaksi kertaa, jonka jälkeen tammalaitumella sitä potkaistiin pahasti jalkaan ja se jouduttiin lopettamaan. Vernira oli tuolloin vasta 15-vuotias.

eei. Tedric oli musta 172cm korkea ori, joka kilpaili esteillä 120cm luokissa. Ori oli nopea ja ketterä, mutta ei menestynyt suuremmissa luokissa kuitenkaan. Orin luonne oli kuitenkin hieno ja sitä käytettiin jonkin verran jalostuksessa Etelä-Saksan alueella. Se astui 45 tammaa, kunnes menehtyi 24-vuotiaana laitumelle. Orin jälkeläiset olivat menestyksekkäitä esteradoilla, aina jopa 160cm korkeuksilla.

eee. Vernerica, 168cm korkea punaruunikko kaunokainen oli käsiteltäessä kiltti ja rauhallinen, mutta satula selässään syttyi kuin tuleen. Se laukkasi esteradoilla hurjaa kyytiä, mutta keskittyi, eikä lähes ikinä pudottanut esteitä. Se kilpaili 160cm-luokissa kansainvälisesti ja menestyen. 12-vuotiaana kesken hyvän kisakauden tamma kuitenkin loukkaantui ja se jouduttiin siirtämään siitostammaksi. Vernerica varsoikin seitsemän kertaa ja sen jälkeläiset olivat hyväluonteisia ja lahjakkaita estehevosia. Tamma lopetettiin 22-vuotiaana jalkavaivan alettua vaivaamaan enemmän.

17.11.2015 >> Koulutreeniä (omistajan kirjoittama)
Tytöt olivat varustaneet Drakon minulle ja kävelyttivät sitä maneesissa, kun saavuin aloittamaan koulutreeniämme. Drako osoitti mieltänsä siitä, kun en ollut pitkään aikaan viettänyt aikaa mamman pikku kultamussukan kanssa. Niskannakkelut kuitenkin unohtuivat pian, kun pääsimme työn touhuun. Otin alkuun reiluja temponmuutoksia ja pyysin oria enemmän ja enemmän kuolaimelle. Kun tämä onnistui ravissa hyvin, otin mukaan laukkasiirtymisiä. Kaikkien ihmettelynaiheeksi herra ensimmäisen laukannoston jälkeen heitti kunnon ilopukit ja meinasi karata altani hirmuista kyytiä kirmaten. Kontrollin takaisin saatuani herra olikin kyllä sitten erityisen mukava. Drako oli energinen ja se jaksoi keskittyä tehtäviin. Pohkeenväistöt se esitti erityisen kuuliaisesti ja kun uskalsin ottaa kädellä reilummin vastaan, hakeutui se hienoon muotoon, kuin mikäkin korkean tason kouluhevonen.

Tein myös aivan pieniä laukkaympyröitä, jotka olivat lähes kuin piruetteja. Mikä ihana tunne, kun hevonen ottaa joka askeleensa niin kuin sitä pyytää! Lopuksi annoin Drakon laukata ylimääräisiä energioitaan pois. Vanha herra vaikutti erityisen tyytyväiseltä pikku treeninsä jälkeen. Näissä merkeissä on hyvä alkaa suunnitella orin viemistä vihdoin ja viimein laatuarvostelutilaisuuksiin!

23.09.2014 >> Jumppapäivä (omistajan kirjoittama)
Kerrankin passitin hevosenhoitajani hoitamaan suurimman osan hevosista ja otin itselleni vain tasan kaksi ratsastettavaa. Ensimmäisenä oli hassu pikku Drako-poikani. Puunailin kaikessa rauhassa oria käytävällä, selvittelin harjan ja hännän läpikotaisin ja niin edelleen... Drako silminähden nautti puunattavana olosta, eikä pannut pahaksi, kun sitten oli varustuksen vuoro. Itselleen tyypillisesti se tietysti yritti hamuta turparemmiä suuhun kuolainten sijasta, mutta sain kuolaimet orin suuhun suhteellisen hyvin ilman, että joka remmi oli kuolassa! Laitoin satulan ja kiristin jo vyön valmiiksi.

Maneesissa Drako vähän murjotti, en tiedä mihin se luuli, että olemme menossa... Nousin selkään ja sain hieman ärähtää, että herra suostui siirtelemään jalkoja eteen ja kävelemään. Pitkien alkukäyntien jälkeen ravailin muutaman kierroksen molempiin suuntiin löysin ohjin. Kokosin ohjat käteen ja siirryin heti laukkaan ja taivuttelin oria. Drako ei varmaan pitkiin aikoihin ollut yhtä yhteistyöhaluinen, joten kehuin sitä paljon ja annoin sen kävellä hetken.

Tauon jälkeen siirryin laukkaan ja ratsastin pari kertaa laukkapuomeille. Drako vähän kolisteli puomeja, mutta seuraavalla kerralla nosteli jalkojaan enemmän, kun sai tuntea kannukset kyljissään vähän reilummin. Tulin noin 80cm pystyn pariin otteeseen hyvillä mielin ennen kuin siirryin päivän pääharjoitteeseen. Pitkällä sivulla oli puomi-kavaletti-kaksi laukkaa-ristikko-kavaletti-okseri-kavaletti-pysty-puomi jumppasarja. Tulin sarjaa molemmista suunnista ja Drako tuntui nauttivan pienestä jumppailusta. Välillä Drakon askel venyi turhan suureksi ja kavaletit kolisivat... Seuraavilla kerroilla kuitenkin muistutin sitä, ettei aina ole niin kauhea kiire ja herra suoritti tehtävän hienosti.

Ollessani tyytyväinen muutamaan jumppasarjaan, siirryin kevyeeseen laukkaan ja annoin Drakon vain hetken juosta maneesia ympäri sitä vauhtia kuin halusi. Ori korskui tyytyväisenä ja melkein tipahdin, kun herra innoissaan heitteli vähän takapäätään... Siirsin Drakon raviin ja annoin sen hömpsytellä pitkin ohjin reilun aikaa. Ravien jälkeen taputtelin oria urakalla ja tulin alas selästä. Ajattelin, että nyt kerrankin kävelen loppukäynnit hevosen kanssa maasta. Drako hamuili leipää taskustani ja yllättäen se myös sitä sai...

12.07.2014 >> Esteharjoituksia (omistajan kirjoittama)
Tänään oli kamala kiire ratsastaa monta hevosta, joten pyysin tytöt apuun lämmittelemään hevosia minulle. Hyppäsin Vilin selästä alas ja annoin sen loppuverkattavaksi Venlalle, kun itse kapusin Drakon selkään. Drako vähän möksötti tästä kummallisesta kuskinvaihdoksesta keskenkaiken, mutta muuttui normaaliksi itsekseen, kun vähän työstin sitä laukassa. Ori oli vähän tahmea, mutta sitkeästi yritin tehdä temponmuutoksia niin, että oriin tulisi vähän eloa. Drako kuunteli hiukan paremmin, mutta ei ollut silti ihan niin hyvä, kun olisin sen halunnut olevan. Päätin ottaa muutaman lämmittelyhypyn noin 60cm pystylle - ja pian orista alkoi löytyä liiketäkin.

Siirryin raviin ja ratsastin lyhyitä lisäyksiä myös tässä askellajissa. Drako alkoi höyrytä vähän turhaankin, joten päätin, että on aika siirtyä ihan kunnolla esteille. Kentän toiselle puoliskolle oli kasattu esteitä, joilla oli hyvä harjoitella kaarevia linjoja. Esteet olivat 70cm korkeudella. Tulin kulmasta oikeassa kierroksessa pystylle, josta kaartaen vasemmalle ja viidellä laukalla okserille. Suunnitelmat eivät menneet ihan putkeen ja Drako kaahotti välin neljällä laukalla, mutta vaihtoi hyvin laukan vasempaan esteen päällä ja oli muuten hyvä. Tulin saman tehtävän uudelleen ja tällä kertaa sain väliin mahtumaan viisi askelta, kun keskityin, ettei Drako vain juoksisi innoissaan. Seuraavaksi tulin saman alun, jonka okserilta puolestaan käännyin oikealle ja ratsastin kulman ja pienen matkan pitkää sivua uraa pitkin, josta käänsin oikealle lävistäjällä olevalle okseri-pysty sarjalle. Alku sujui hyvin, mutta ensimmäisen okserin jälkeen Drako yritti turhan paljon oikoa kulmassa, vaikka kuinka pidin sisäpohkeella vastaan. Vaihdot tulivat kuitenkin hyvin ja laukan rytmi oli hyvä ja hallittu. Kehuin Drakoa ja annoin sen kävellä hetken.

Tytöt nostivat esteitä 100-130cm korkeiksi ja keräsin ohjat. Tulin äskeisen harjoituksen uudelleen, nyt keskittyen, että vauhti ei karkaa ja ori kunnioittaa sisäpohjetta. Drako tuli harjoituksen ihan hyvin sarjalle asti, mutta kielsi sarjan toisella esteellä. Ori tuli niin isosti, että eipä se olisi mitenkään pystynyt hyppäämään kun tilaa jäi niin vähän itsensä ja esteen väliin. Pysyin selässä kuitenkin, joten käänsin isolle ympyrälle, pidin laukan hyvin kontrolloituna ja tulin sarjan uudelleen. Tällä kertaa ori itsekin katsoi vähän miten askelsi ja pääsimme sarjan läpi kiitettävästi. Orilla oli vielä virtaa, joten pyysin tyttöjä nostamaan yhden pystyn 160cm korkeaksi, jotta Drako saisi vähän pompata suuremmin. Tulin molemmista suunnista esteelle ja Drako örisi innoissaan. Ori keskittyi ja käytti hyvin kroppaansa, joten olin tyytyväinen ja siirryin loppuverkkailemaan. Jokusen minuutin ravattuani annoin Drakon Annin käsiin, joka puolestaan antoi minulle jo seuraavan tamman ratsastettavaksi...

23.07.2013 >> Voihan Drako-poika... (omistajan kirjoittama)
Kun minut kutsuttiin ruokatauolta talliin, niin en tiennyt mitä ajatella. Ensinnäkin olin kamalan vihainen, että ruoka jäi kesken ja vielä vihaisempi kun tajusin miksi... Ne upeat monen sadan euron nahkasuitset lojuivat tallinkäytävällä aivan pureskeltuina. Tytöt sanoivat, että Drako oli saanut vedettyä suitset karsinan puolelle ja he olivat löytäneet sen pitämästä hauskaa... En sanonut mitään ja poistuin takaisin ruokani pariin.

Jostain syystä minua ei enää huvittanut lähteä estetreeniä tekemään Drakon kanssa, joten ruoan jälkeen puin herralle sen vanhat suitset ja otin tavallista pitemmät ohjat naulasta mukaan. Tänään olisikin ihan vain tottelevaisuusharjoituksia. Aluksi harjoittelimme ihan vain paikoillaan seisomista. Sellainen pienikin asia tuotti herralle vaikeuksia tänään... En sitten tiedä olisiko se aistinut, että olin hieman vihainen ja sen takia oli kovin levoton. Sain kuitenkin lopulta oriin seisomaan kiltisti paikoillaan ja harjoittelimme ryhdikästä seisontaa, kuten joissain näyttelyissä. Sen Drako kyllä osasi. Lopuksi otin siirtymisiä käynnistä raviin ja muuta sellaista. Ori oli lopulta kyllä ihan kuulolla ja kehuin sitä. Sai se kyllä leipääkin, josta herra oli erityisen tyytyväinen.

20.07.2013 >> Synttäritunnelmissa (omistajan kirjoittama)
Tänään ihana Drako-poikamme täytti 8-vuotta! Drakon kilpailu-uran alku meillä on hieman venähtynyt, mutta nyt ori on jo ilmoitettu ensimmäisiin kilpailuihinsa. Ensimmäisten kilpailuiden ja herran syntymäpäivän kunniaksi kävin ostamassa Drakolle uusia loimia, satulahuopia, suojia ja hienot suitsetkin. Kotiin päästyäni vein kaikki uudet tavarat Drakon karsinan eteen ja lähdin hakemaan oripojan sisälle. Yllättäen Drako oli ottanut kunnon mutakylvyn ja oli pesun tarpeessa. Puunattuani orin puhtoiseksi, pääsikin uusi ihanan sininen kuivatusloimi heti testiin. Jos ei muuta, niin ainakin Drako näytti upealta se päällä! Suojat, suitset ja muut härpäkkeet sopivat myös täydellisesti herralle. Nyt pitäisi vaan malttaa odottaa ensimmäisiä kisojamme, jotta päästään esittelemään upeaa poikaamme muillekin!