i. Beyond the Shore oli upea 170cm korkea kimo satuorin ulkomuodon saanut hevonen, jolla oli myöskin upea luonne. Beniksi kutsuttu ori oli rauhallinen maasta käsiteltäessä, mutta ratsastaessa kuitenkin syttyi juuri oikeaan aikaan. Ben hyppäsi parhaimpina vuosinaan 160cm:n ratoja hyvällä menestyksellä, kunnes treeneissä tapahtuneen onnettumuuden jälkeen ori ei enää kestänyt hyppäämistä. Sen jälkeen Benillä harjoiteltiin koulukiemuroita herran mielen virkistykseksi. Sen ohella Ben astui tammoja ja loppujen lopuksi sille kertyi jälkeläisiä 64. Ori lähinnä periytti upeaa rakennettaan ja moni jälkeläisistä oli kimoja. Ori lopetettiin 22-vuotiaana jalkavaivan alettua vaivata enemmän.

ii. Beyondin isä oli upea kouluratsu Leinor. Ja emänä Before the Light, joka ei juurikaan ikinä kilpaillut missään lajissa. Kuitenkin Beyondista itsestään tuli upea estehevonen, joka hyppäsi hyvällä menestyksellä 140cm:n ratoja kansainvälisissäkin luokissa. Beyond oli luonteeltaan hyvin perinteinen ori, mutta ratsastaessa juuri sopivan säväkkä. 169cm korkean kimon orin rakennekkin oli estehevoselle sopiva, mutta kuitenkaan monetkaan tammanomistajat eivät valinneet oria tammoillensa. Jälkeläisiä orille siunautui 12, joista lähes jokaikinen menestyi kansainvälisellä tasolla esteratsastuksessa. Beyond eli koko ikänsä Etelä-Saksassa kasvattajansa tallissa, jonka lähipellolta ori sai myös viimeisen leposijan, kun se lopetettiin 27-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi.

ie. Grefor's Wish oli 164cm korkea ruunikko tamma, jonka omistaja kilpaili harrastusmielessä Wishin kanssa 120-130cm:n tasolla. Tamma oli kiltti ja nopeasti reagoiva ratsastaessa. Vanhempiensa ja hyppytyylinsä perusteella se olisi pärjännyt korkeammillakin esteillä, mutta omistaja itse ei uskaltanut sen korkeammalla tasolla kilpailla. Wish eli koko elämänsä kyseisen ihmisen luona, joka myöhemmin teetti tammalla kaksi varsaa. Varsat menestyivät erityisen hyvin esteratsastuksessa. Tamma menehtyi 22-vuotiaana ikävästi pääntaudin jälkioireisiin.

e. Fair Enough TRU kisasi nuoruutensa saksalaisten huippuratsastajien kanssa ympäri maailmaa, kunnes Grenna Plumhoff osti sen tilalleen siitostammaksi. Rouva Plumhoff treenasi tammalla kouluratsastusta aina varsomisien ohessa ja menestyi jopa vaativalla tasolla kilpailuissakin. Esteillä tamma kilpaili aina 160cm korkeudella asti. Tamma oli ratsastaessa herkästi kuumuva ja upea näky korskuessaan sekä häntä hurjasti viuhtoen laukan tahdissa. Rouva Plumhoff teetti tammallansa viisi varsaa, joille se valitsi Saksan huippuesteorit isiksi. Varsat olivat yhtä poikkeusta lukuunottamia ruunikkoja ja 172cm korkeita, kuten tamma itse. Fair Enough TRU lopetettiin 25-vuotiaana vanhuuden alkaessa vaivata.

ei. Sun's Dancen vanhemmat olivat huippulahjakkaita esteratsuja, mutta ori itse menestyi vain keskinkertaisesti 120-130cm -tasolla. Ori oli ruunikko ja 167cm korkea, ihan hyvärakenteinen hevonen. Luonteeltaan ori oli hieman piilovihainen, mutta tuttuja ihmisiä totteli kiltisti. Ratsastaessa ori oli herkkä, mutta vaati aika suuren ja vahvan ratsastajan. Ori sai vain viisi jälkeläistä, joista vain tamma Fair Enough TRU menestyi. Ori lopetettiin 17-vuotiaana loukkaantumisen vuoksi.

ee. Forest Fairy oli siro 164cm korkea kimo tamma, jolla oli mahtava hyppytyyli, mutta ei koskaan oikein päässyt kisaamaan esteradoilla. Forest Fairy kisasikin vaativissa koululuokissa hyvällä menestyksellä. Tammalla oli upeat liikkeet, mutta se oli suhteellisen vaikea ratsastettava. Maasta käsiteltäessä tamma oli kiltti kuitenkin. Forest Fairy kerkesi olla useassa kodissa elämänsä ajan ja varmasti opetti ratsastajilleen tärkeitä asioita... 17-vuotiaana päässessään Saksan estemaajoukkueen parhaan ratsastajan talliin siitostammaksi, pääsi se myös hyppimään taitavien ihmisten kanssa esteitä ja siitäkös tamma piti. 28-vuotiaana seitsemän varsan jälkeen tamma laskettiin vihreämmille laitumille.

01.01.2016 >> mamman estevalkka (kirjoittanut Mila)
Olin kyhännyt pienen lämmittelyradan maneesiin, kun Launi saapui Vili-tamman kanssa paikalle. Käskin Launiin lämmitellä kimoa kaikessa rauhassa ja itse katselin ratsukon työskentelyä. Tamma tuntui kuuntelevan ratsastajaansa täydellisesti eikä sählännyt omiaan.

Alkuverryttelyjen jälkeen käskin ratsukon tulemaan kavalettirataa ravissa. Raviin lähtö hieman takelteli, mutta Launi sai nopeasti tammansa "herätettyä" ja ravi nousi lopulta. Matalat kavaletit eivät tuottaneet ratsukolle minkäänlaisia ongelmia, mutta käskin heidän tulla niitä yhä uudelleen ja uudelleen, jotta Vili varmasti pääsisi hyppäämisen makuun.

Kasasin sillä välin korkeampia esteitä maneesiin ja kun ne oli pystytetty, pyysin tulemaan esteet laukassa. Vili nosti laukan hienosti, mutta sen ylläpitäminen näytti vähän tuottavan ongelmia. Launi sai tehdä töitä, jotta tamma pitäisi laukan eikä hidastaisi raviin. Esteiden välissä tuli usein pari raviaskelta, jonka vuoksi esteelle tuleminen ei sujunut ihan niin kuin olisi pitänyt. Loppua kohden Vili lopulta jaksoi pitää sen laukan ylhäällä ja hyppi esteiden yli todella upean näköisesti.

Asettelin lopuksi pystyesteitä ympyrälle ja käskin ratsukon tulla esteet ensin ravissa ja sitten laukassa. Ratsukko ylitti esteet vaivatta, vaikka Launiilla meinasi kerran tasapaino heittää. Alas selästä ei kuitenkaan tipahdettu ja ratsastaja sai kerättyä tasapainonsa takaisin ennen kuin Vili lähti seuraavan esteen yli.

Jätin ratsukon tekemään loppuverryttelyt itsenäisesti, sillä minulla oli kiire omia kopukoita liikuttamaan.

25.12.2015 >> joulumaastossa (kirjoittanut omistaja)
Tänään lähdimme talliporukan kanssa joulumaastoon. Minä ja Vili olimme ensimmäisinä, Vili oli niin kovin reippaalla tuulella. Vilillä ei enää treenata kovin rankasti, se saa lähinnä vain viettää tammalauman kanssa aikaa ja silloin tällöin hypätä mielenvirkistykseksi.

Niin eipä ihmekään, kun Vili otti pieniä pomppuja vähän väliä. Saimme kuitenkin kierrettyä maastolenkin ilman kummempia sattumia. Vili oli maaston jälkeen vielä kovin menohaluinen, joten menimme vielä maneesille ottamaan kunnon laukat, että tamma saa hieman purkaa höyryjään. Parit ilopukitkin sieltä tulivat, mutta pääasia, että tammalla oli hauskaa!

Ravailin lopuksi vielä, että Vili sai tasattua hengitystään. Tamma päristeli tyytyväisenä ja malttoi jo vain hölkkäillä. Taputtelin Viliä ja annoin sen kävellä pitkään.

28.02.2015 >> ERJ-cupin kuulumisia (kirjoittanut omistaja)
Kun aamulla taluttelin Viliä Silverloden pihassa, en ikinä olisi uskonut, että tamma nappaisi 160cm -luokan ykkössijan! Tamma oli niin kiimassa ja äkäinen! Yleensä niin kiltin tamman hampaat olivat milloin missäkin kiinni... Meinasin menettää rouvan kanssa hermot täysin. Onneksi tamma muuttui täysin, kun nousin sen selkään. Verryttelyhypyt menivät loistavasti ja lähdin hyvin mielin radalle. Ennen lähtölinjaa Vili kuitenkin sai ihme hepulin ja hyppi vain pystyyn ja olin jo aivan maani myynyt... Mutta sitten kun tamma suostui lähtemään eteenpäin, meni Vili sellaista haipakkaa, että en ollut uskoa, että vanha rouvamme vielä pääsisi niin lujaa. Kunniakierroksen aikana tuntui, että Vilillä ei käynyt jalat maassa ollenkaan. Olin tammaan erityisen tyytyväinen, kotona se saa ainakin miljoona omenaa!

07.10.2013 >> kisareissu (kirjoittanut omistaja)
Tänään olimme Vilin ja muutaman muun Evenstarin hevosen kanssa kilpailemassa Undergroundissa. Yleensä niin kiltisti traileriin menevä hevonen keksikin tällä kertaa olla menemättä sitten ollenkaan. Tai niin se ajatteli, kunnes luovutti. Vilistä näki kyllä heti, ettei se pelännyt, sillä vain naksahti päässä jokin. Mutta kun saimme hevosen kyytiin ja matka alkoi, alkoi asiat sujua paremmin. Kisapaikalla kaikki meni hienosti putkeen, Vili oli kiltti kuin mikä, eikä säikähdellyt tai kyttäillyt mitään. Pari läheltäpiti-tilannetta kuitenkin tuli, kun verkassa pari ratsukkoa tulivat liian läheltä ja Vili päätti puolustaa reviiriään hieman jalkoja nostamalla. Itse radalla sitten Vili omaan tapaansa loisti ja sijoituimme kolmanneksi. Siihen on hyvä lopettaa tamman kilpailu-ura. Mutta eihän sitä tiedä jos vielä muutamissa kisoissa silloin tällöin pyörähdetään näyttämässä tätä upeaa kimoa tammaa muillekin, vaikka siitostamma siitä nyt tuleekin.

24.06.2013 >> uintireissu (kirjoittanut omistaja)
Menimme tallille Vinnyn kanssa mukavana aurinkoisena ja hyvin kuumana iltapäivänä. Haimme Vilin ja Lathaksen laitumelta ja Vinny matkalla tallille ehdotti jos menisimmekin uittoreissulle ratsujemme kanssa. Minun olisi ollut tarkoitus harjoitella Vilin kanssa etenkin pitkiä matkoja sarjaesteillä. No, onhan tässä vielä aikaa ennen seuraavia kisoja, joten päätin, että menemmekin uittamaan. Talutin Vilin karsinaansa ja putsasin enimmät mudat Vilin selästä, enhän halunnut liata takamustani vaikka järvessä se olisi peseytynyt sitten... Kipaisin hakemaan Vilin suitset ja huomasin ikkunasta, että Vinny olikin jo Lathaksen selässä pihalla odottamassa. Niin kiirehdin takaisin Vilin luo, suitsin sen ja pistin varmuuden vuoksi riimunnarun hevoseni kaulan ympärille. Sitten kiiruhdin ulos, nousin ratsaille ja lähdimme ratsastamaan rauhallista käyntiä kohti rantaa.

Pian olimmekin jo polulla, joka vei meidät suoraan rantaan. Nähdessään rannan vili höristi korviaan ja alkoi astella eteenpäin nopeammin ja minulla olikin jo täysi homma pidellä hevonen hallinnassa. Näin kuumana päivänä jopa vedestä vähemmän välittävä hevonen näköjään halusi uimaan viileään järveen. Päätimme että Vinny ja Lathas menisivät ensin järveen, ettei Vili ryntäisi hirmuista kyytiä sinne. Järveen astuttuaan Lathas kuitenkin jostain syystä säikähti kauheasti ja loikkasi kauemmas... ja Vinny putosi molskahtaen järveen.

"Olisit laittanut narun Lathaksen kaulan ympärille, kuten minä laitoin Vilille! Vaikka tuskimpa se noin suuressa loikassa olisi auttanut..." sanoin ystävälleni naureskellen. Vinny nousi takaisin Lathaksen selkään naureskellen hänkin ja kohta olimmekin jo syvemmällä järvessä niin, että hevosemme saivat uida jos halusivat. Vili hörisi uidessaan innokkaasti. Kun olimme vilvoitelleet järvessä jonkin aikaa, lähdimme takaisin tallille mennen mukavan hiljaista käyntiä. Tallilla vein Vilin karsinaan ja annoin sille päiväruuat, jätin sen syömään ja lähdin Vinnyn kanssa takaisin kaupunkiin kumpikin omille asioillemme.