i. Troubles to Come oli 171cm korkea musta siro ori, joka menestyi jo 5-vuotiaiden luokissa menestyksellä. Menestys jatkui aina 7-vuotiskaudelle saakka, kunnes lastauksessa sattuneen onnettomuuden vuoksi orin oikean etusen vuohisluu murtui. Murtuma ei ollut sinänsä paha, mutta hyppäämään ori ei enää kyennyt. Ori sai siis elää laidunelämää ja toimia siitosorina. Orin varsat syntyivät lähinnä Saksaan, muutama Belgiaan ja muutama Hollantiin. Varsoista suurin osa tuli kilpailemaan esteillä ja teki pidemmän uran kuin isänsä. Ori lopetettiin vain 14-vuotiaana laitumella riehumisen takia vanhan murtuman kipeydyttyä uudelleen, eikä paraneminen näyttänyt todennäköiseltä.
ii. Now Is Found muistettiin upeasta punarautiaasta karvastaan ja suurista merkeistä. Orilla oli myös mukiinmenevä rakenne ja menestystä aina 150cm:n kansainvälisen tason esteiltä. Melko järkeväluontoista oria ei kuitenkaan käytetty hannover-jalostuksessa melkein ollenkaan, sillä sen isä ja isänisä oli liiankin tuttu näky senaikaisten hevosten suvuissa. Ori myytiinkin Ruotsiin, jossa se vaikutti paikallisten estehevosten laadun parantamisessa. Muutama Saksaan syntyneistä varsoista kasvoi kuitenkin loistaviksi esteratsuiksi ja olivat haluttuja siitoshevosia.
ie. Clear the Way oli 165cm korkea tummanrautias pieni "lohikäärme". Tamman naama näytti useammin siltä, että se oli valmis syöksemään tulta ja syömään ihmiset elävältä, kuin kiltiltä ihmisrakkaalta tammalta, joka se pohjimmiltaan oli. Tamman luonteikkuudesta oli esteradoilla kuitenkin hyötyä, sillä se suoritti aina 100% tunteella ratansa. Tamman kapasiteetti riitti jopa 160cm arvokilpailuluokkiin. Tamma varsoi kolmesti laadukkaista hannoveroreista ja jokainen näistä oli emäänsä paljon tasaisempi luonteeltaan. Tamma eläkepäivillään kisasi helppoja koululuokkia mielenvirkistykseksi omistajansa tyttären kanssa. Tamma lopetettiin 20-vuotiaana nivelrikon alettua vaivata enemmän.

e. Make Yourself Useful ainakin ansaitsi nimensä. 168cm korkea mustanruunikko on toinen Upen lähisuvun tammoista, joka myöskin ylsi 160cm-tason arvokilpailuihin. Tamman nuoruusvuodet eivät kuitenkaan olleet menestystä täynnä, joten Roemheld Stables osti sen melko pilkkahintaan siitostammaksi. Roemheldin pääratsuttaja halusivat kuitenkin testata tammaa vielä itse esteradoilla. Parin yhteistyö alkoi sujua hyvin ja tamma eteni huimaa vauhtia kohti korkeampia luokkia. Kun tamma lopulta starttasi huipputason luokissa, ei kukaan uskonut, että se oli sama tamma, joka räpelsi nuorten hevosten luokissa ottaen puomeja enemmän kuin muut ratsukot yhteensä... Tamma varsoi kisauran jälkeen vielä neljästi ja varsat meni hyvin kaupaksi nimekkäille kilparatsastajille.
ei. Blade of Renown menestyi oritesteissä hienolla menestyksellä ja se keräsi huiman suosion jo kolmivuotiaana. 170cm korkea kimo ori astui lukuisia tammoja ennen varsinaista kilpailu-uraansa. Blade eteni läpi nuorten hevosten luokkien aina 150cm-tasolle, jossa se starttasi muutaman kerran, kunnes omistajansa ei löytänyt sille enää sopivaa ratsastajaa. Myynnin sijaan omistaja piti hevosen kotona ja tarjosi sitä jalostukseen. Näin ori tienasi omistajalleen koituvat kulut takaisin. Ori lopetettiin 18-vuotiaana laitumnella sattuneen onnettomuuden takia.
ee. Other Rider oli 168cm korkea ruunikko hannovertamma, joka oli keskinkertainen esteratsu. Tamma kilpaili ikäiselleen sopivilla tasoilla ja suoritti melko usein nollaratoja, joskaan sen nopeus ei juuri ikinä yltänyt palkintosijoille. 12-vuotiaana tamman omistaja päätti lopettaa tamman kilpailuttamisen, sillä se ei tuntunut saavan sitä kaupaksi, eikä omistajan ratsuttajat pitäneet tammasta. Oli se kiltti ja kiva ratsastaa, mutta siltä puuttui tietty säpäkkyys, mitä parhailta kisahevosilta odotettiin. Tamma varsoi kolmesti, kunnes neljännen synnytyksen kohdalla se itse ja varsa kuolivat valitettavasti. Nämä kolme varsaa kuitenkin menestyivät kisaradoilla paremmin kuin emänsä, joten tamman varsoittaminen oli loppujen lopuksi omistajalleen paras ratkaisu.

23.05.2022 >> Upen kisaeläkkeen alku (95 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Viimeiset pari vuotta Uppe starttasi vielä 150cm luokissa, kuten ajattelin sen helposti pystyvän. Iseabal jatkoi Upen ratsastamista ja parilla meni paremmin kuin hyvin. Tänään pari starttasi viimeisen kerran kotiareenallamme kahdessa kansainvälisessä luokassa. Molemmissa pari pääsi toiselle sijalle, jääden vain muutaman kymmenyksen voittajasta. Isa oli silti tyytyväinen ratsuunsa ja hyvällä mielellä hyväksyi, että nämä olisivat Upen viimeiset isommat kisat. Aikaisemmin Isa hieman protestoi ja olisi halunnut vielä muutamat arvokisat startata orin kanssa. Kuitenkin Isa ymmärsi että nuoremmat hevoset kaipasivat myös ratsastajaa. Nyt Uppe saisi elää mukavaa siitosorin elämää laiduntaen kaiken vapaa-aikansa. Mitä muuta hevonen voisi haluta?

30.12.2015 >> ERJ-Cup (282 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Mikäs sen parempi tapa viettää uuden vuoden lähestymistä, kuin pakata parhaimmat ratsut matkaan ja suunnatta perinteikkääseen ERJ-Cupiin. Tällä kertaa tapahtuma järjestettiin Bailadorin tiloissa. Pitkän harkinnan jälkeen päätin ottaa mukaan Upen. Se oli menestynyt hyvin 140cm luokissa aiemmin, jopa alkuvuoden Cupissa. Mietin pitkään, ilmoittaisinko oriin 140cm vai 150cm luokkaan ja lopulta päädyin matalempaan. Mieluummin maine ja kunnia kuin turhat puomit, ajattelin. Kyllä se vielä kerkeää näyttää kykynsä isommillakin esteillä.

Uppe oli upean musta, klippauksestakin huolimatta. Harvoin pyysin oria letitettäväksi, sillä se vihasi sitä, mutta tällä kertaa "kiusasimme" sitä huolitellun ulkoasun vuoksi... Iseabal Main, irlantilainen melko uusi ratsuttajani, oli tehnyt hyvää työtä Upen kanssa, joten hän sai kunnian myös ratsastaa Cup-luokan. Omat ratsuni starttasivat myöhemmin, joten olin "Isan" apuna verryttelyssä. Uppe vaikutti freesiltä ja verryttelyhypyt sujuivat vaivatta. Isa kuitenkin ratsasti useasti turhan lähelle estettä, josta huomautin naiselle.

Meille tuli melkoinen kiire viimeisen pystyn kanssa ja jouduin hölkkäämään kisa-areenan laidalle ratsukon perässä. Kiire ei kuitenkaan näkynyt Isassa tai Upessa, mutta pelkäsin silti. Vannon, että ratojen katsominen on jännempää kuin niiden ratsastaminen! Ensimmäiset kolme estettä sujuivat hyvässä tahdissa, Uppe sai hypätä melko hyvistä paikoista. Neljännelle esteelle, okserille, Isa toi Upen aivan liian lähelle, mutta ori pelasti päivän tekemällä huiman pupujussiloikan. Isa selkeästi kasasi itsensä ja seuraavaksi tulevalle sarjalle ja lopuille esteille hän ratsasti paljon paremmin.

Heti suorituksen jälkeen Uppe pääsi ensimmäiselle sijalle ja sen aika oli paljon nopeampi seuraaviin sijoittuneisiin verrattuna. Jäljellä oli kuitenkin parikymmentä starttia, joten en ollut täysin varma, että sijoitus pysyisi. Loppujen lopuksi vain yksi ratsukko ylsi melko lähelle Upen suoritusta. Isa ratsasti palkintojen jaossa niin iso hymy naamallaan, etten ennen ollut naista nähnyt niin iloisena ja tyytyväisenä. Hieman myöhäisenä joulubonuksena päätin antaa Isan pitää palkintorahat ja antaa hänen jatkaa Upen pääasiallisena ratsastajana.

01.01.2014 >> Ensimmäinen ratsastus kotona (225 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Uppe saapui joulun jälkeen meille parin muun Roemheld Stablesin kasvatin kanssa. Ori sai muutaman päivän vain tutustua uuteen arkeen, tallialueeseen taluttaen sekä uusiin tarhanaapureihinsa. Tänään olisi sitten ensimmäisen ratsastuksen vuoro. Hevostenhoitajani oli valmistellut Upen, joten minun tarvitsi vain hypätä selkään kentältä.

Uppe oli myös minun päivän ensimmäinen ratsu, joten olin pirteä ja valmis huomioimaan mitä ori mahdollisesti kaipaisi meidän treeneiltä. Uppe vaikutti hyvin herkältä istunnalle ja jo pitkin ohjin kävellen hidasti jos istuntani niin pyysi. Kehuin sitä kovasti kun se reagoi haluammallani tavalla ja hetken kuluttua kasasin ohjat tuntumalle.

Ori liikkui mielellään omaehtoisesti. Olin tyytyväinen, sillä vihaan ratsuja, joita täytyy puskea eteenpäin jatkuvasti. Upen ravi tuntui melko isolta selkäänkin, mutta siinä oli kiva istua. Ja myös ravissa se vastasi hienosti pieniin apuihin koota ja lisätä liikettä. Ratsastin ympyröitä ja voltteja, ympyrät reippaammassa liikkeessä, volteille kooten.

Seuraavaksi laukkassin vielä vähäsen, annoin orin vain hakea reipasta ja rentoa laukkaa isolla ympyrällä. Hetken molempiin suuntiin laukattuani, pyysin oria vielä väistämään ravissa. Väistöt olivat Upelle helppoja ja minulle miellyttäviä ratsastaa. Lopuksi annoin pitemmän ohjan ja annoin sen venyttää itseään haluamallaan tavallaan.

Kävin vielä orin kanssa kiertämässä pienen metsälenkin lähellä tallia, miettien treenisuunnitelmaa. Uppe oli hyvin peruskoulutettu ja oikein miellyttävä ratsunalku. Määränpäämme siis olisi vain kasvattaa kuntoa ja pikkuhiljaa hankkia rutiinia isommille esteradoille. Koeratsastuksessa hyppäsin melko pieniä esteitä, mutta orilla oli hyvä tyyli, joten uskon että taipalemme tulee olemaan mutkaton.