i. We Fight Together oli aikanaan hyvin, noh, keskinkertainen ori. Se kyllä hyppäsi hienosti jopa 150cm esteratoja, mutta se ei kilpailuissa juurikaan menestynyt. 174cm korkea musta ori oli kuitenkin rakenteeltaan mukavan nykyaikainen ja sporttinen, joka houkutteli monia tammanomistajia hyödyntämään sitä jalostuksessa.
ie. Fighter of Shadow menestyi nuorten hevosten luokissa ällistyttävän hyvin, kunnes esteiden noustessa yli 140cm sillä ei vaan riittänyt kapasiteetti enää. Fighter oli kuitenkin melko siro, joten se oli suosittu tasoittamaan turhan raskaiden tammojen varsoja. 172cm korkea kimo ori jouduttiin kuitenkin lopettamaan jo 14-vuotiaana vuohisluun murtuman huonon paranemisen vuoksi.
ee. Cooling Hoof, tuo erikoisen nimen omaava tamma, oli myöskin keskinkertainen esteratsu. Se oli hyväluonteinen ja kiva ratsastaa, joskin se otti puomeja turhan helposti. Hyvinä päivinä se hyppäsi jopa 140cm ratoja, mutta huonoina päivinä 120cm korkuiset esteetkin tuottivat hankaluuksia. Tämän vuoksi tämä rautias, 164cm korkea, tamma siirtyi siitostammaksi jo 9-vuotiaana, varsoen yhteensä kuudesti. Varsat olivat sporttisia ja hyväluonteisia, kuten emänsä, joten ne menivät hyvin kaupaksi nimekkäille ratsastajille.

e. Dancing Spirit kilpaili aluksi vain kouluradoilla, mutta tamma ei saavuttanut haluttuja prosentteja tarpeeksi nopeasti, joten se myytiin melko halvalla kenttäratsastajalle, jota pidettiin tulevaisuuden lupauksena. Tamma lopulta starttasi kolmen tähden kenttäkilpailuissa hyvällä menestyksellä. Se varsoi kolmesti ja kaikki näistä päätyivät lopulta kenttäradoille.
ei. Dance Now! oli hauskasti nimetty kouluratsu. 170cm korkea vaaleanpunarautias isomerkkinen ori käänsi katseita aina PSG-tason kilpailuissa. Ori oli myös melko suosittu jalostuksessa, suurin osa jälkeläisistä päätyi kouluratsuiksi, mutta osa menestyi myös kenttäratsastuksessa.
ee. Fandilnan oli tarkoitus päätyä kansainvälisen tason esteratsastajan tulevaisuuden kisaratsuksi ja se suvunsa puolesta olisi pitänyt hyvin pärjätä suurillakin esteillä, mutta tamma teloi itsensä kaksivuotiaana laitumella. Se ei koskaan parantunut ratsastuskäyttöön yrityksistä huolimatta ja päätyi siitostammaksi. Fandilna varsoi huimat kymmenen kertaa ja osa varsoista päätyi tasolle esteille, joille sen itsensä odotettiin yltävän.

01.01.2014 >> Ensikuulumisia (75 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Rilla on nyt ollut meillä hetken aikaa. Yhteistyö on lähtenyt hyvin käyntiin ja tamman jo hyvää kuntoa on saatu hieman kohennettua entisestään. Kotona treeneissä tamma on helposti hypännyt 140cm ratoja, joten ilmoitin sen muutaman päivän päästä pidettäviin kilpailuihin Sonic Warmbloods -tilalla. Huomenna tamma klipattaisiin ja hevostenhoitaja Natalia saa siistiä sen harjan tiptop-kuntoon. Rilla tuntuu joskus kutiavan tai muuten vain ei tykkää harjan kovakouraisesta käsittelystä, joten annan Natalialle reilusti aikaa, ettei Rilla suotta hermostu reippaasta käsittelystä...

09.01.2014 >> Jotain hyvää, jotain paljon huonompaa... (134 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Rilla suoriutui 140cm-radasta upeasti tänään ja sijoittui uusinnan jälkeen neljänneksi sadan ratsukon luokassa. Olimme enemmäin kuin tyytyväisiä, sillä kyseessä oli Rillan ensimmäinen varsinainen kilpailu meillä. Kun illalla pintelöin hevosten jalkoja yöksi, aiheutti Rilla minulle sydänkohtauksen. Koko oikea etunen oli aivan turvoksissa! Äkkiä soitin kisaeläinlääkärille ja sain välittömästi ajan vielä tälle illalle. Ultran jälkeen selvisi, että pinnallisessa koukistajassa oli vain pieni vaurio ja tamman pitäisi vielä palata kisakentille. Noh, siinä menisi kuukaisia ja minua ärsytti suuresti, sillä vamma oli varmaan minun vika. Uusinnan aikana radan pohja oli jo hieman antanut periksi ja ratsastin silti liian reippaasti tiukan kaarroksen, jossa uskon vamman tapahtuneen. Tamma kuitenkin jatkoi laukkaa normaalisti, joten en siinä hetkessä älynnyt mitään tapahtuneen. Hetken mietin, että kannattaisiko tammaa edes yrittää kuntouttaa vai myydä pois, mutta sitten sen kaunista naamaa katsellessa päätin antaa sille mahdollisuuden...

28.02.2015 >> ERJ-Cup sijoitus (125 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Pitkän kuntoutuksen jälkeen Rilla viimein on palannut treeniin ja on tuntunut paremmalta kuin koskaan. Muutaman hyvän sijoituksen jälkeen päätin ilmoittaa Rillan helmikuun ERJ-Cupiin. Tamma oli erinomainen verkassa, reagoi apuihin itselleen tyypillisesti - nopeasti ja täsmällisesti. Viimeiseltä verkkaokserilta tamma otti puomin, mutta se herätteli tammaa sopivasti. Viimeisen pystyn se hyppäsikin erityisen varoivaisesti. Radalla Rilla oli oma itsensä ja perusrata meni hyvässä tasaisessa tahdissa. Toiselle vaiheelle edetessä yritin vähän herätellä tammaa ja sain vastaukseksi pienen pukin. Hieman peloissani yritin jatkaa normaalisti kohti seuraavaa estettä. En suotta lisännyt painetta ja tamma tyyntyi keskittymään esteisiin. Rillasta löytyi hieman lisää vauhtia ja olin erittäin tyytyväinen suoritukseen. Olimme melkein viimeisiä lähtijöitä ja sijoituimme seitsemänniksi. Sija säilyi luokan loppuun saakka ja olin niin onnellinen päästessäni laukkaamaan kunniakierrokselle. Kova työ tamman eteen vihdoin palkittiin.

10.10.2015 >> Estetreeni kotona (309 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Rillalla on ollut pieni kisatauko, sillä se tuntui hieman tympääntyneeltä matkusteluun. Nyt kuitenkin ajattelin ottaa seen talven kisoihin mukaan, joten ratatreenejä oli pikkuhiljaa aloitettava. Hevostenhoitajani Melissa oli varustanut ja kävelyttänyt Rillaa valmiiksi minulle, joten pääsin hyppäämään satulaan ja ravailemaan samoin tein.

Ratsastin aikalailla normaalin verryttelyn, ensin ravissa isoja ympyröitä sekä kiemuroita ja temmonvaihteluja ja lopulta sama laukassa. Rilla työskenteli mielellään ja tuntui paljon pirteämmältä kuin aiemmin kesällä. Annoin tamman kävellä hetken ja huikkasin Melissan säätämään esteitä minulle.

Aloitimme pienillä pystyillä, jotka Rilla hyppäsi erinomaisesti. Kokemus tauosta huolimatta tuntui tamman hypyissä. Kun pysty nousi korkeudessä, Rilla keskittyi enemmän ja kuunteli apujani miellyttävästi. Okserille siirtyessä Rilla otti pari kertaa puomin, mutta sain sen skarppaamaan lisäämällä painetta hieman ja kannustamalla äänellä. Annoin Rillan huilata jälleen hetken ja pyysin Melissan sillä aikaa säätämään minulle radan noin metrin korkeuteen.

Rata oli melko lyhyt, joka alkoi pystyllä lävistäjällä, josta edettiin suoralle linjalle kentän pitkän sivun myötäisesti. Linjalta kaarrettiin vasemmalle okserille, josta puolestaan kaarrettiin oikealle ja pystylle. Pystyn jälkeen oli pitkä lähestyminen sarjalle ja lopetus kaartaen oikealla olevalle okserille.

Ensimmäinen kierros oli melko tasainen suoritus, Rilla oli hyvin kuulolla. Oman virheeni takia se tosin otti puomin sarjalla. Hyppäsin sarjan radan päätteeksi vielä ja sain korjattua virheen hyvin. Pyysin Melissaa nostamaan esteitä noin 15cm:llä ja pienen tauon jälkeen ratsastimme radan uudelleen. Rilla oli selkeästi innokkaampi ja sainkin tehdä kaikkeni, jotta hellästi sain tamman hidastamaan ja kuuntelemaan minua. Linjan jälkeiset kaarrokset menivät vähän mönkään, sillä en saannut säädettyä tamman laukkaa pienemmäksi, jolloin tiet olisivat olleet sujuvammat...

Toistin linjan ja kaarevat urat pariin kertaan vielä ja Rilla "luovutti", keskittyen mitä siltä pyysin. Lopuksi pyysin vielä linjan ja yhden pystyn nostettavan 125cm korkeuteen. Tavoitteena oli vain ratsastaa nämä rauhallisessa tahdissa, ja tällä kertaa tämä onnistui. Siispä kehuin Rillaa ja annoin hieman pitemmän ohjan, siirtyen loppuraveihin. Kiitin Melissaa, joka lähti valmistelemaan seuraavan hevoseni. Ravien jälkeen suuntasin vielä lyhyelle maastoreitille loppukäynneiksi.