i. Koulupainotteinen In Metal We Trust eli Metku oli suuren ja kuuluisan hannover siittolan kasvatti. Orin raamikasta, 165cm korkeaa, punarautiasta karvapeitettä koristi kolmen jalan täyssukat ja pienen pieni tähti otsassa. Metku kisasi menestykkään kilpailu-uran Saksan kovatasoisten hevosten joukussa Intermediaire I & II tasoilla. Orin vahvuuksia olivat etenkin laukanvaihdot ja ravilisäykset. Metkun menestykäs kilpailu-ura katkesi kumminkin loukkaantumiseen ja ori siirtyi siitoskäyttöön 12-vuoden iässä. Ori liisangittiin Suomeen 19-vuoden iässä ja se kerkesi astumaan kaksi kautta, ennenkuin se siirtyi vihreillelaitumille pahan ähkyn seurauksena. Jälkeläisiä ori kerkesi saamaan yhteensä huimat 90 kpl, joille se on periyttänyt upeaa liikettä ja moni sen varsoista on päässyt loistamaan kouluradoilla ja kenttäratsastuksessa kouluratsastusosuudella.

ii. Upeasta kouluratsastussuvusta tuleva Metalworker eli Wekku oli väriltään komea tummanpunaruunikko, jota koristi jokaisen jalan sukat ja epäsäännöllinen piirto. Wekku kisasi Intermediaire II tasolla ja se starttasi muutaman Grand Prix luokankin. Pitkän kisauran ja sen jälkeisen siitosuran jälkeen ori pääsi viettämänä ansaittuja eläkepäiviään pienelle maatilalle. Täällä se pääsi opettamaan nuoria kouluratsasytajia piaffien ja passagen saloihin. Wekku siirtyi vihreillelaitumille 29-vuoden iässä, kun sen syöminen alkoi käydä niin vaivalloiseksi.

ie. Pienehkö, 162cm korkea, Trustworthy Angles eli Annie kiersi nuorena monelta kouluratsastajalta toiselle. Temperamenttinen tamma kun ei ollut mikään helpoin ratsastettava, vaikka siltä löytyi valtavasti liikettä. Oikean ratsastajan löydyttä Annien kanssa kisattiin Prix St Georges tasolla. Pitkän kisauran päätteeksi tamma siirtyi kuuluisalle koulu hannover siittolaan, jossa sen upeaa sukua arvostettiin. Valitettavasti Anniella oli todella huono tiinehtymisprosentti ja se saikin vain kolme jälkeläistä. Näille se periytti hyvää liikettä ratsastukseen.

e. Estepainotteinen Bearina eli Riia oli huimat 172cm korkea, mutta sirorakenteisena sen suurta kokoa ei huomannut. Riia oli alkuunsa emänsä Lunan tapaan todella epätasaisen korkea pitkälle ja sen ratsukoulutus aloitettiin myöhään. Alkuunsa menestykkäästi esteratoja kiertänyt tamma siirtyi pienen leikkimielisen vedonlyönnin jälkeen kenttäratsastuskentille. Tamman omistaja ja eräs kokenut kenttäratsastaja olivat haastaneet toisiansa pieneen kisaan, jossa Riian omistaja tuli startata helpossa kenttäluokassa ja toisen tulisi uskaltaa hypätä 150cm esteratoja. Riia osottautuikin todella innokkaaksi maastoesteratsuksi ja omistaja lähti kiertämään sillä ensiksi harrastemielessä kenttäkisoja. Samalla esteratojen suoritukset paranivat. Lopulta tamma kisasi CIC1 tasolla ja muutamia kertoja CIC2. Ikä alkoi kumminkin jo tulemaan vastaan ja omistaja halusi saada tästä helmeksi muodostuneesta ratsustansa varsoja itselleen. Riia saikin kolme ori varsaa, jotka kaikki menestyivät hyvin kenttäratsastuksessa, johon Riian omistaja pikkuhiljaa siirtyi vain kisamaan rataesteiden sijaan.

ei. Koko elämänsä siitoshevosena toiminut Bear-wrestler eli Benny oli komea rautiaan värinen hannoverori. Orilla riitti kysyntää upean suvunsa ansiosta ja sen emä tamma oli jättänyt muita upeita jälkeläisiä estekentille. Benny oli luonteeltaan hyvin ylpeä, mutta samalla hieman herkkä ori. Varsoillensa ori periytti hyvää rakennetta ja etenkin näyttelyissä sen jälkeläiset saivat hyviä arvosanoja ravista. Benny siityi vihreille laitumille vain 11-vuoden iässä, kun sen nuorena loukkaamansa etujalka ei enää kestänyt laitumella riehumista.

ee. Lunar Halo eli Luna oli todella korkea, 170cm, ja samalla lyhyt runkoinen tamma. Punarautiasta karvapeitettä koristaa vasemman takajalan matalavuohissukka ja erittäin vaaleat häntäjouhet. Luna huutokaupattiin kaksi vuotiaana kovaan hintaan, ja siitä odotettiin menestyvää esteratsua suvunsa perusteella. Tamma kehittyi kumminkin todella hitaasti ja se oli pitkään todella takakorkea. Tämän seurauksena se seisoskeli monta vuotta tyhjänpanttina ja sillä teetätettiin varsa 4-vuotias keväänä. Varsomisen jälkeen tamma myyntiin ja monen lyhyen kaupan jälkeen se päätyi Suomeen. Alkuunsa Luna oli todella ujo ja varautunut nuori hevonen, joka karkaili tuon tuostakin tarhan lankojen yli. Pitkän koulutusjakson jälkeen Riian kapasiteetti alkoi nousta kohisten ja lopulta tamma kisasi menestykkäästi kansallisella tasolla. Pitkän kisahistoriansa jälkeen tamma siirtyi siitoskäyttöön. Jälkeläisiä tamma kerkesi saamaan Suomessa kaksi ja näiden lisäksi sillä oli tuo yksi Saksassa syntynyt varsa, josta tuli menestykkäin ratsu.

© Veera Ruusula

31.07.2022 >> ERJ-Cup -sijoitus (349 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Kun ilmoitin hevosia Couture Sporthorsesin tiloissa pidettävään heinäkuun ERJ-Cupiin, oli minun mahdollista ottaa vielä yksi vanhempi hevonen nuorukaisten lisäksi. Valinta oli hankala, sillä monet jo eläkkeelle pian jäävät hevoseni olivat niin rakkaita minulle. Lopulta valitsin vanhan herran Metan.

Meta matkusti aivan kuten nuoruusvuosinaan, ilman mitään hässäkkää. Kisapaikalla siitä kuoriutui erityisen hyväkäytöksinen, mutta utelias oripoika. Käsikävelytyksessä orin pää ja korvat kääntyilivät nopeammin kuin ihmisen silmä mukana pysyi... Iästään huolimatta ori ei kuitenkaan ollut matkustuksenkaan jälkeen jumissa, joten oletin että pieni verryttely kävelytyksen jälkeen riittäisi ennen Metan luokkaa.

Ja niinhän se oli. Kun nousin Metan selkään, tuntui se aivan samalta kuin vuosia sitten. Ravailin hieman molempiin suuntiin ja sitten siirsin ratsuni laukkaan antaen Metan laukata sitä tahtia kun se halusi. Pian pyysin hieman isompaa laukkaa ja ori lisäsi tehoa moottoriin vaivatta. Annoin sen kävellä hetken ennnen verryttelyhyppyjä.

Kun lähtöömme alkoi olla sopiva aika, ohjeistin groomiani miten halusin edetä verryttelyhypyillä. Tulimme ensin pari ristikkoa, jonka jälkeen pieni pysty. Metan keskittyminen ei ollut minussa ja se tuli aina liian lähelle estettä. Pystyn noustessa pyysinkin isompaa laukkaa ja näin saimme askeleet osumaan kohdilleen. Loput hypyt sujuivatkin ilman ongelmia, eikä edes isolta okserilta tullut kolahdusta.

Olin luokan toiseksi viimeinen ja yritin olla katsomatta johtavien ratsuikoiden aikoja. Näin muutaman radan kävellessäni ennen omaa vuoroani ja ratsukot menivät ihan pähkähullua vauhtia. Tiesin, että Meta kyllä voisi mennä samaa vauhtia, mutta toisaalta pelkäsin jo vanhemman hevosen rikkovan itsensä...

Kello kilahti ja nostin laukan. Ratsastin hyvän suoran tien ensimmäiselle pystylle ja siitä kaartaen okserille. Meta hyppäsi isosti, mutta kiisimme esteiden yli vauhdilla. Sarja ja pitkä tie pystylle sujui vaivatta ja tunsin kuinka Meta hieman alkoi innostua. Yritin hieman toppuutella sitä, mutta seuraavalle esteelle tulikin huonompi ponnistus ja tiesin, että menetimme aikaa kohtalokkaasti. Loppuradan annoinkin Metan mennä siihen tahtiin, kun se halusi. Selvisimme puomitta maaliin ja rapsutin oriani innoissani kävellessämme takaisin verkkakentälle.

Viimeisen ratsukon jälkeen olimme vieläkin kuudensia melkein sadasta osallistujasta. Ratsastaessani palkintojenjakoon orini nuortui jälleen ainakin kymmenellä vuodella ja se steppaili ryhdikkäästi muiden ratsukoiden rinnalle... Kunniakierroksella hymyilin suuremmin kuin pitkään aikaan, sillä olin onnellinen, että saimme kokea Metan kanssa vielä kerran tämän. Nyt se saisi pikkuhiljaa jäädä eläkkeelle ratsunuraltansa.

20.06.2016 >> Keskikesän estetreenit (364 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Turhan lämpimän päivän viimeinen ratsastettavani oli Meta, jonka Natalia oli hoitanut kuntoon ja kävelyttänyt jo hieman valmiiksi. Siispä sain vain nousta ratsaille ja lähteä verkkailemaan. Natalia huikkasi, että Meta oli käyttäytynyt kerrankin erityisen kiltisti hoitaessa. Mietinkin siis, että oliko orin oikuttelut vasta edessä. Siitä kun ei ikinä tiedä mitä se keksii... Alkuravit kuitenkin sujuivat ongelmitta, ori oli kivasti kuulolla. Laukkasin vielä molempiin suuntiin, hieman tempoa muutellen. Siirsin Metan käyntiin ja huikkasin Natalian takaisin kentälle auttamaan minua esteiden kanssa.

Natalian madallettua verkkaestettä nostin laukan ja laukkasin ympyrän saadakseni kivan rytmin Metan kanssa. Hyppäsin pienen pystyn kahteen kertaan ja pyysin Nataliaa nostamaan sitä ja tekemään viereisestä esteestä sopivan kokoisen okserin. Meta oli kivasti kuulolla ja löysimme ponnistuspaikat vaivatta sen suurempaa keskustelua. Okserille Meta otti ylisuuren loikan, josta se hieman itse säikähti ja pukitti esteen jälkeen. Ratsastin siitä suoraan takaisin pystylle, Meta hyppäsi normaalisti, jatkaen laukkaa ilman hupsutteluja. Annoin orin kävellä hetken ja pyysin Nataliaa nostamaan kentän esteet 100-110cm korkeuteen.

Hetken hengähdettyämme nostin jälleen laukan ja suuntasin ensimmäiselle pystylle. Meta hyppäsi hienosti melko sopivasta paikasta, mutta seuraavalle okserille ratsastin enemmän ajatuksella ja hyppy oli sulavampi. Kehuin oria äänellä ja jatkoin ratsastusta parin laukan sarjalle. Meta suoritti sarjankin vaivatta, joten päätin ratsastaa todella lyhyen tien viimeiselle pystylle. Sekään ei tuottanut ongelmia ja sain rapsutella oria paljon palkaksi. Taas annoin orin hengähtää hetken käynnissä ja pyysin Nataliaa nostamaan esteet 130-140cm korkeiksi.

Hyppäsin 130cm korkean pystyn kahteen kertaan, jotta ori tottuisi aika suureen korkeuden muutokseen. Halusin pitää treenin lyhyenä kuumuuden takia, mutta halusin myös hieman korkeampaa hypätä valmisteluna tuleviin kisoihin. Ori kopsautti takasilla puomiin, mutta se ei pudonnut. Ratsastin ison ympyrän ja kannustin oria tsemppaamaan kun lähestyimme estettä toisen kerran. Nyt ylitimmekin esteen kunnialla. Suuntasin siitä sarjalle ja sarjalta lyhyehkö tie isolle okserille. Sarjalla ori tsemppasi kovasti, vaikka toin sen vähän heikkoon kohtaan a-osalla. Okserille tullessamme saimme pakan kasaan ja tuli taas sulavampi hyppy. Lopuksi ratsastin vielä ison pystyn, jolle Meta teki oikein mallikkaan hypyn, joten siirsin orin käyntiin ja kehuin sitä paljon.

Kävelin hetken ja vapautin Natalian takaisin hänen omiin hommiin. Lopuksi vielä ravailin antaen orin venyttää kaulaansa haluamansa mukaan. Tein kahdeksikkoa pitkin ohjin ravissa ja kun ori tuntui tasanneensa hengityksensä, siirsin sen käyntiin ja suuntasimme kohti maastoa loppukäynneille.

10.01.2015 >> Ratsastuskuulumisia (91 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Meta on ollut nyt reilun viikon ratsastuksessa ja se on tuntunut omalta itseltään. Pieni loma taisi siis tehdä hyvää. Orin kanssa on menty vain koulua, jotta varmistetaan, että kunto on tarpeeksi hyvä ennen hyppäämisiä. Olisi todella turhauttavaa, jos ori rikkoisi itsensä nyt sen takia, että kiirehdimme liikaa. Laukkatyöskentelyä on lisäilty pikkuhiljaa ja Meta tuntuu jaksavan ihan hyvin. Olihan se kuitenkin melko isossa pihatossa nuorten orien kanssa, joten ei se ihan seisomalomalla ole ollut. Näillä näkymin Meta palaa esteradoille hyvinkin pian, ensi viikolla otamme ensimmäiset pikkuhypyt ja siitä sitten pikkuhiljaa lisää hyppytreeniä.

01.01.2015 >> Loma loppuu! (147 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Meta on saanut lomailla orilauman kanssa jo useamman kuukauden. Viimeisissä kisoissa se oli niin huono, eikä mitään vikaa löytynyt, niin lätkäisimme sen pihattoon orikavereiden kanssa oleskelemaan. Nyt kun toissapäivänä oli sitten kengityksen vuoro, meinasi tiluksillamme olla kaaos... Hevosenhoitajat tulevat sanomaan minulle, että Meta ei anna pihatosta kiinni. Kokosin tilan kaikki työntekijät paikalle, koska tiesin, että Meta osaa olla hankala. Aikamme yritimme ahdistaa herraa nurkkaan liinojen ja vaikka minkä kanssa, mutta aina se onnistui pujahtamaan pois. Kun olin jo luovuttamassa ja käänsin selkäni Metalle, kääntyi se sekunnin sadasosassa takamus minuun päin ja seuraava asia, mitä tajuan, on se kun olen lentänyt pihaton aidan lankkujen välistä toiselle puolelle. Siellä aidan toisella puolella istuessani huomasin vielä, kuinka sitten hyvä herra Meta antaa harjottelijamme ottaa itsensä kiinni??? Saatiin Meta sitten lopulta kengitettyä, mutta jostain kumman syystä se myös joutui karsinaan pihaton sijasta... Huomenna alkaa oriilla normiarki, kunnonkohotusta ja sitten takaisin kisakentille!