i. Rith oli rautias 157cm korkea esteahalteke, joka syntyi Moskovan liepeillä Venäjällä pieneen siittolaan, jonka omistajan tytär kilpaili kansainvälisellä tasolla n. 140cm:n luokissa. Myös Rith kisasi esteillä tuon naisen kanssa, menestyen paremmin kuin ahaltekeltä uskoisi. Seitsemän vuoden kilpailemisen jälkeen ori päästettiin kisaeläkkeelle, jonka jälkeen se pääasiassa astui vain tammoja Moskovan alueella. Jälkeläisiä Rithille lopulta syntyi yhteensä neljätoista. Rith periytti tulista luonnetta, mutta helppoa ratsastettavuutta ja äärimmäistä kestävyyttä. Ori valitettavasti menehtyi ähkyyn 20-vuotiaana.

ii. Veter oli ruunikko, jonka karvapeite muistetaan varmasti omistajiensa ja tammanomistajien keskuudessa ikuisesti. Siinä oli täydellistä kiiltoa. Ori kisasi nuorena esteillä 100cm:n tasolla muuan venäläisen kenttäratsastajan kanssa, mutta myöhemmin myös koulua samaisen ratsastajan kanssa. Maastoesteille orin omistaja ei oria kuitenkaan laskenut, vaikka olisi varmasti sielläkin loistanut. Ori käyttäytyi järkevästi ja se oli nopea liikkeistään, eikä erikoisesteetkään haitanneet sen menoa. Myöhemmin kisauran jälkeen ja osittain sen aikana ori astui yhteensä kaksitoista tammaa. Ori periytti nopeita liikkeitä ja luotettavuutta.

iii. Rithie puolestaan olikin laukkuri, jolla oli saavutuslistallaan monia venäjän arvokisavoittoja. Myöhemmin elämässään ori kilpaili myös esteillä 100cm:n luokissa, joilla sen nopeus palkittiin. Ori osasi myös nostaa hienosti jalkojaan ja hyvin harvoin nähtiin sen kolisuttavan puomeja alas. Orilla oli kuitenkin vaikeuksia keskittyä kaikkeen, missä vaadittiin hieman enemmän keskittymistä ja hieman hiljaisempaa menoa. Eli kouluratsastuksessa ori ei kovin menestynyt. Tämä ori oli cremello ja korkeutta siltä löytyi 159cm. Rithien jälkeläisistä osasta tuli laukkahevosia ja osasta estepuolen menestyjiä. Ori kuitenkin jouduttiin lopettamaan sen innostuessa liikaa esteradalla, jolloin se kaatui pahasti ja mursi oikean etujalkansa.

iie. Gorenie oli ruunikko, jolla korkeutta oli 162cm. Myöskin tämä tamma oli entinen laukkahevonen, joka ei kuitenkaan menestynyt laukoissa. Sillä kisattiinkin pian muutaman laukkakisayrityksen jälkeen kenttäratsastuksessa sen kestävyyden takia. Sillä muutenkin havaittiin olevan hyvä hyppytekniikka, joten maastoesteosuudetkaan eivät tuottaneet ongelmaa. Tammalla oli kuvankaunis ulkonäkö ja täydellisyyttä hipova rakenne. Se saikin kuusi varsaa tarkoin valituista oreista Pietarin alueella. Tamman jälkeläiset kisasivat pääasiassa esteillä ja niillä oli mukava ja luotettava luonne. Tamma lopetettiin vanhuuden vaivojen takia 25-vuotiaana.

ie. Borec kisasi koko elämänsä esteillä 130cm:n tasolla, vaikka sen vanhemmat olivatkin myös laukkahevosia. Borecin kohtalokin oli olla laukkuri, mutta omistajan sattumalta irtohypytettyään hevosiaan Borecin todellinen potentiaali huomattiin. Borec ei säikkynyt minkäännäköisiä esteitä ja se oli tarpeeksi nopea myös uusintaradoille. Valitettavasti Borec kuoli nuorella iällä kerettyään varsoa vain kerran. Borec oli voikko ja sen korkeus oli 158cm.

iei. Rycar oli, kuten jo aikaisemmin hieman mainitsin, laukkahevonen, jolta ketteryyttä ei puuttunut. Sillä oli monia arvokisavoittoja. Ori oli rautias ja sen karvapeitteessä oli kaunis kullanhohtoinen vivahde. Laukkauran jälkeen ori kiersi näyttelykehiä suurella menestyksellä, joissa monet tammojen omistajan kiinnostuivat tästä laukoissa menestyneestä oripojasta. Ori saikin astua jopa kaksikymmentä tammaa ja niiden varsoista tuli nopeita ja kestäviä laukkahevosia ja eksyi sinne muutama esteratsukin joukkoon. Orin jälkeläiset olivat luonteeltaan äkkipikaisia, mutta ratsastaessa luotettavia.

iee. Borenie oli myös laukkuri. Se oli kauniin voikko ja korkeutta siltä löytyi 159cm. Tamma menestyi vain lyhyillä matkoilla, joilta sillä on monia arvokisapalkintoja. Pitkille matkoille siltä ei riittänyt kestävyyttä. Tamma kuitenkin omasi hienon rakenteen, jossa ei ollut moittimista ja osittain sen takia sai viisi varsaa. Varsoista tuli emänsä tavoin rauhallisia, mutta viihtyivät eniten yhden tutun ihmisen kanssa. Viimeisen varsan jälkeen tamma toimi rikkaan venäläisperheen tytön ensiratsuna.



e. Utanjag oli 161cm korkea, väriltään perlino tamma, joka syntyi Roden isän kanssa samaan siittolaan. Tamman luonne oli rauhallinen ja sillä oli hyvin "perinteinen" ahalteken rakenne. Ratsastaessa tamma kuitenkin oli nopea, mutta luotettava. Tammalle löytyikin monta oriehdokasta sen menestykkään kisauran jälkeen. Tamma kisasi 130cm:n esteillä. Loppujen lopuksi se sai seitsemän varsaa, joista osa kisasi esteillä ja osa kenttää. Tamman jälkeläiset olivat osa rauhallisia, mutta osasta löytyi pientä "tulisuutta" kuitenkin. Tamma kuoli pian varsottuaan viimeisen varsansa 20-vuotiaana.

ei. Agaran oli 157cm korkeudeltaan ja myös perlino. Ori oli estehevonen, jolta löytyi nopeutta ja rivakoita liikkeitä. Orin luonne oli muutenkin aika rivakka ja moni sen kanssa työskennellyt sai varoa varpaitaan ja joskus seinän ja orin väliin litistymistä. Ei se sitä tahallaan tehnyt, Agaran oli vain hyvin säikky. Ori pelkäsikin erikoisesteitä, mutta 100cm:n tasolla se menestyi kuitenkin, jos rata näytti suhteellisen normaalilta. Agaranilla on kaksi jälkeläistä, jotka perivät isänsä nopeat liikkeet. Vaikka orilla oli hyvä rakenne, sen luonteen takia sitä ei haluttu käyttää jalostuksessa.

eii. Dushman eli elämänsä isolla laukkatallilla Venäjän perukoilla, vaikka kisasikin suurimman osan ajastaan esteillä. Nuorena se kilpaili myös laukoissa, mutta ei menestynyt. Ori hyppäsi helposti jopa 140cm:n esteitä, mutta menestykkäästi se kisasi 120cm:n tasolla. Ori muistetaan sen suuresta laukasta, jonka tempoa oli helppo muutella. Dushman periytti jälkeläisilleen isoa laukkaa ja hyvää hyppytekniikkaa. Jälkeläisiä olikin yhteensä 23 tammoista ympäri Venäjää. Niistä suurin osa oli Dushmanin tavoin voikkoja ja n. 159cm korkeita kuten ori itse. Dushman kuoli 24-vuotiaana pääntaudin jälkivaivoihin.

eie. Chawra, täysin musta estetamma, jolla oli korkeutta 155cm, asusti elämänsä Moskovalaisella kilpatallilla, jossa se sai myös kolme varsaa. Chawralla oli erikoinen hyppytyyli, mutta se menestyi 120cm:n tasolla estekilpailuissa hyvin. Tamman luonne oli kiltihkö, mutta lastata se oli hankala, kukapa pimeään kopperoon haluaisi mennä. Tamman jälkeläisistä tuli hieman säikkyjä, vaikka tamma itse ei ollutkaan sellainen.

ee. Yetim taas oli ruunikko ja korkeutta siltä löytyi 158cm. Yetim asui suuressa siittolassa myöskin Moskovan liepeillä. Se kuitenkin kisasi aivan nuorena kenttäratsastuksessa, mutta loukkaanuttuaan kilpailuissa, siitä tuli täyspäiväinen siitostamma. Tammalla oli rauhallinen luonne ja muutenkin se oli hyväkäytöksinen, joten se oli arvostettu siitostammana. Lisäksi sen aikaisempi kenttäratsastusura oli hyvin menestykäs.

eei. Sheytan oli myös ruunikko ja se oli 155cm korkea. Sheytanin piti olla suuren luokan laukkahevonen, mutta se menestyikin vain keskinkertaisesti. Ori myytinkiin pian venäläiseen siittolaan, jossa se pääasiassa sai laiskotella laitumella. Myöhemmin se opetettiin hyppämään ja kisasikin sitten esteillä 90cm:n tasolla. Sheytan sai 18 varsaa erilaisista ahaltek-tammoista. Jälkeläisten luonne oli orin kaltainen, kiltti, mutta ratsastaessa tulinen.

eee. Altyn oli kenttäratsu, jolta menestystä ei puuttunut. Tamma oli kestävä ja se hyppäsi hienosti jopa 130cm:n esteitä ratana. Koulupuolellakin se oli suhteellisen taitava. Tammalla oli hyvä rakenne, mutta silti sen omistaja kutsui tammaa laamaksi, kuulemma näytti aivan sellaiselta. Tamma oli perlino ja 159cm korkea ja se sai yhteensä viisi varsaa kisaeläkkeellä. Tamman jälkeläiset perivät emältään rohkean luonteen.

11.12.2015 >> Talvipäivän huvitteluja
Tämä oli taas niitä päiviä, kun tallini oli täynnä nuoria hevosia, joita pitäisi opettaa ja ratsastaa, mutta ei ollut sitten yhtään inspiraatiota. Edellisenä päivänä nimittäin nuorukaiset olivat vikuroineet niin, että tipuin kaksi kertaa ja kuolema ei ollut kaukana! Mietin hetken päivän ohjelmaa ja aloin naputella hevosenhoitajilleni viestejä.

"Venla voisi tänään juoksuttaa Sannin ja Helin. Anni jos kerkeäisi, niin Anjalla pitäisi mennä selästä käsin sellainen rento hölkkäilypäivä eilisen estetreenin jäljeltä. Joku jos kehtaisi laittaa loput tammajunnut kävelykoneeseen ja vahtia, että ne eivät riko sitä vehjettä tai itseään! Muistatte varmaan Aaron tapauksen..."

Myöntävien vastauksien jälkeen suuntasin rakkaan Rode-pappani tarhaan ja annoin orille pienen päärynänpalan. Herra nimittäin on ihan hulluna päärynään! Talutin orin talliin ja harjailin Rodea varmaan puoli tuntia. Tietysti välissä piti leperrellä miten Rode on hieno poika ja niin edelleen... Kun hain Roden varusteet, huomasin, että tytöt ovat siivonneet varustehuoneen lattiasta kattoon ja putsanneet varusteet. Ihanaa! Kerrankin säästyin ylimääräisiltä tunneilta tallissa.

Varustettuani orin ja taluteltuani sitä hetken pihamaalla, suuntasin maneesiin. Olisin muuten halunnut ratsastaa ulkona, mutta maa oli aivan jäinen, eikä lumesta ollut tietoakaan. Ehkä Rode menisi mielummin pehmeässä ja tasaisessa maneesissa. Rodella oli ollut aika monta vapaata, jos kävelykoneessa piipahdusta ei lasketa. Ori olikin aivan intopinkeänä, kun vein sen selkäänkapuamiskorokkeeni luo. Malttoi se kuitenkin odottaa, että pääsin selkään, mutta sitten se lähtikin jo reipasta käyntiä eteenpäin. Roden innokkuus toi jälleen kerran hymyn huulilleni.

Alkuverryttelyjen aikana tutkiskelin maneesiin jätettyjä esteitä. Ehkä pappa saisi tänään vähän pomppia. Esteet oli jätetty suhteellisen pieniksi ristikoiksi, joten miksipä ei. Alkuhömpsöttelyjen jälkeen pyysin Roden kuulolle ja se oli varmaan parempi kuin koskaan aiemmin! Rode taipui hienosti molempiin suuntiin, jaksoi koota itseään ja pienestä käskystä lennähti reippaasti liitelemään eteen. Koska tiesin papan innostuvan, menin aluksi vain ravia. Laukkaa menin kevyessä istunnassa uraa pitkin, jotta ori saisi vähän päästellä intojaan pois. Kun Rode tuntui vertyneen niin hyväksi, kuin mahdollista, siirryin esteiden pariin.

Ensimmäisenä hyppäsin vain kaarevalla uralla kavaletti-ristikko linjaa. Herra malttoi ihan kivasti ristikolle asti, mutta sitten vauhtia alkoi tulla jo liikaakin ja ilopukit sen perään. Papan rauhoituttua ratsastin rauhassa kaarevan linjan uudelleen, josta suunnistaisin pitkällä sivulla olevalle sarjalle. Rauhottelin Rodea äänellä ja pappa malttoi hypätä rauhassa pienen tehtävän. Tyylilleen uskollisesti ori hyppäsi hieman korkeammalta, mitä olisi edes tarvinnut. Lopuksi menin kolmen esteen linjaa muutamaan otteeseen eri askelväleillä. Rode oli innokas ja tyytyväinen, mutta en halunnut rasittaa sitä sen enempää, koska se oli ollut niin vähällä ratsastuksella viimeaikoina.

Pitkien jäähdyttelyjen jälkeen kävelin maastakäsin orin kanssa jonkin aikaa maneesissa ja syöttelin sille taskusta leipäpaloja. Ulkoa alkoi kuulua epämääräistä kolinaa, joten meidän yhteinen mielenvirkistyshetki jäi siihen. Mielessäni pyöri vain junnutammat rikkomassa kävelykonetta...

30.12.2014 >> Kuulumisia
Rodella alkaa olla jo ikää, mutta sehän ei menoa onneksi haittaa! Nykyään emme tosin enää ole kilpailleet ahkerasti, enää vain pyörähdämme sillon tällöin isommissa kisoissa. Vaikka menestys ei ole ollut kovinkaan suurta, tärkeintä on, että orin mieli pysyy virkeänä.

Kotona olemme yrittäneet harjoitella koulua enemmän, mutta ori ei kyllä vieläkään malttaisi rauhoittua aloilleen. Liekö johtuu sen laukkahevosiksi jalostetuista isovanhemmista. Maastolenkeistä Rode kuitenkin pitää ja metsäpoluilla tämän herran mielessä ei olekaan päälimmäisenä ollut kaahottaminen.

Roden varsat ovat menestyneet jo pikkuhiljaa esteradoilla, joten voi olla hyvinkin pian ajankohtaista puunata herra juhlakuntoon ja viedä se ERJ:n laatuarvosteluun. Ihan jännittää mitä siellä oltaisiin mieltä minun silmäterästäni... Kävi miten kävi, Rode on silti lempipoikani!

29.11.2013 >> Estetreeniä
Ylihuomenissa olisikin lähtö Saksaan, kisaamaan Fifth Bridge Poniesissa, joten ajattelin vielä ratsastella hieman Rodella. Rode olikin kerännyt hieman energiaa, kun viimepäivinä olin antanut sille muutaman vapaapäivän ehkä liikaakin. Nimittäin heti kun pääsin orin selkään, lähti se ravaamaan toiseen päähän maneesia. Onneksi sentään olin kiristänyt satulavyön jo. No mutta hetken aikaa ravattuaan Rode rauhoittui ja annoin sen kävellä vielä hetken ennen varsinaista treenin alkua. Taivuttelin hevostani ja menin pohkeenväistöjä. Kun Rode alkoi olla lämmennyt, katsoin kentälle rakentamiani esteitä. Ne oli noin metrin korkuisia ja valitsin tarkoituksella värikkäitä puomeja ja täytteitä. Nostin laukan ja ohjasin Roden kolmen esteen sarjalle. Ratsastukseni oli hieman huolimatonta ja sarjan viimeiselle esteelle tuli epämääräinen luku laukka-askelia sekä kielto. Otin sarjan uudelleen alusta ja tällä kertaa käytin puolipidätettä paremmin ja pääsimme yli esteistä. Hyppäsin vielä muutaman kerran sarjaa erilaisilla askelväleillä. Lopuksi hyppäsin useamman kerran yksittäisiä esteitä, joissa oli puomien alla erikoisia täytteitä. Rode aluksi hieman kummasteli esteitä, mutta päättäväisen ratsastukseni ansiosta se suostui hyppäämään ne. Eikä ne esteet sitä syönyt. Loppuverryttelin oria kevyessä ravissa pitkin ohjin ja se tuntui olevan kaikin puolin tyytyväinen. Toivottavasti kaikki menisi yhtä hyvin Saksassakin.

31.10.2013 >> Kisakuulumisia
Rode onkin menestynyt viimeaikoina mahtavasti ja sen kisapaikalla stressaaminen on vähentynyt hurjasti. Vaikka välillä Rode keksii temppuilla lastauksessa vieläkin, niin nyt se tuntuu olevan vain siitä kiinni ettei poikaa kiinnostaisi.

Viimeisin sijoitus onkin ERJ-cupista, josta se nappasi sijan 10. Dark Side Trakehnersissa kyllä riitti melua ja kaikenlaista muuta häiriötekijää, mutta meidämpä tekkepoika oli rauhallinen kuin mikä ja näytti mistä me Mirrormereläiset ollaan tehty! Vaikka jäimmekin aivan kärjestä pois, niin on tuohon sijoitukseen hyvä tyytyä. Ensi kerralla sitten yritetään vielä kovemmin! Radalta tultuani loppuverkkasin Roden huolella ja vein sen tallialueelle ja annoin pari porkkanaa palkkioksi. Niistähän Rode innostui ja muisti hamuilla jokaikisen henkilön taskuja loppupäivän. Nyt kuitenkin tämä poika saa levätä jonkun aikaa ja sitten jatkamme kisauraa joulukuun tienoilla uusin voimin!

11.09.2013 >> Roden ensimmäinen estekisasijoitus
Olemme jo jonkin aikaa kiertäneet kisakenttiä, mutta vasta viimeaikoina Roden kisasuoritukset ovat parantuneet. Kai sen ensimmäisten kisojen aikaan huomattu stressi on alkanut laantua orin totuttua kisapaikkojen hälyyn ja matkustamiseen. Oikeastaan Rode menee nyt jo koppiin todella hyvin. Mutta oli siinä kyllä työtäkin, että saimme orin uskomaan, ettei kopissa ole ahaltek-oreja syövää mörköä.

Olimme tänään Muiston Suomenhevosissa kisaamassa 120cm:n luokissa, joista molemmista ori nappasi sijoituksen. Vaikka ori meinasi hieman verkassa lähteä lapasesta, itse radalla se kuitenkin toimi kuin unelma, vaikka siellä oli muutama vähän erikoisemman näköinen este. Kotona ainakin erikoisesteet ovat aina aluksi ollut Rodelle maailman kamalin asia. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita.

24.08.2013 >> Roden saapuminen Mirrormereen
Tänään meille saapui Moskovan liepeiltä ahaltek-ori Rodlam, tutummin Rode. Rode hurmasi heti koko tallihenkilökunnan hienolla käytöksellään ja vähintäänkin yhtä hienolla ulkomuodolla. Ja eipä orin sukutaulussakaan mitään vikaa kyllä ole! Matkan aikana Rode oli kuulemma hieman yrittänyt riehua ja muutenkin aiheuttanut hämminkiä sitä lastattaessa, joten taisi löytyä heti orista puoli, jonka kanssa on tehtävä töitä, jotta saamme tästä hyvän kilparatsun. Eihän sitä paljoa tee kilpahevosella, joka ei suostu lähtemään autoon ja kilpailuihin mukaan! No mutta, uskon, että ajan ja vaivan kanssa siitäkin päästään yli. Nyt vain kova treeni käyntiin ja sitten kohti kisakautta! Tästä orista tulee varmasti yksi Mirrormeren merkittävimmistä hevosista!