01.01.2015 >> Hesan ensimmäinen juoksutus (kirjoittanut omistaja, 212 sanaa)
Hesa-neiti on opetellut hyvään tahtiin juoksutukseen tarvittavia asioita. Se on myös päässyt opettelemaan riimunpäässä peruutuksia, väistöjä ja taivutuksia. Hesa tekee oikein mielellään juttuja ihmisen kanssa, etenkin kun se on älynnyt sen olevan itselleen kannattavaa - nameja tulee ihmisen taskuista enemmän kuin tarpeeksi.

Tänään oli siis aika kokeilla juoksutusta ja päätin ettei Hesa tarvitsisi avustajaa, olihan se niin järkevä nuorukainen ja on oppinut hidastavat ääniavut ja seis-käskyn. Juoksutusympyräään päästyämme taluttelin tammaa ensin seinänvieressä, jättäytyen aina vain lähemmäksi ympyrän keskustaa. Välillä Hesa olisi halunnut tulla lähemmäksi minua, mutta varovasti juoksutusraipalla ohjasin sitä takaisin lähemmäksi seinää. Tamma pian älysikin jutun juonen, pyysin sen pysähtymään ja annoin sille pari namia ja paljon rapsutuksia.

Vaihdoimme suuntaa taluttaen ja nyt pääsin keskelle ympyrää paljon nopeammin. Pian pyysinkin Hesaa ravaamaan maiskuttaen. Hesa oli hieman hämmentynyt ensin, mutta hieman raipalla sen takaa avittaen lähti neiti ravailemaan rennosti. Pyysin sen pian pysähtymään ja annoin tammalle jälleen namin. Keskelle päästyäni kehotin tammaa siirtymään jälleen raviin ja nyt se lähti rohkeammin ravailemaan.

Toistimme saman toiseen suuntaan rapsutus- ja namisession jälkeen ja tällä kertaa tammasta näki, että se oli itsevarmempi ja rennompi. Lopeteltuamme kävimme kävelemässä läheisellä metsäpolulla, jossa nautiskelimme jälleen nameja, jotta tamma yhdistäisi tämänkin paikan mukaviin asioihin. Takaisin tallille päästyämme hoidin tamman pikaisesti laidunkuntoon, sillä se oli todellakin ansainnut päästä nopeasti takaisin laumansa pariin.

14.03.2017 >> Estetreeniä kotona (kirjoittanut omistana, 288 sanaa)
Päivän kolmantena hypättäväni oli Hesa. Luca oli kentällä samaan aikaan ratsunaan Hesan “sisar” Anya. Ferka oli auttamassa meitä esteiden kanssa. Minä ja Luca tehtiin usein estetreenit yhdessä, juuri että voimme kommentoida toisiamme, jos itse “hölmöilemme” jotain.

Anyalla oli selkeästi höpö-höpö-virtaa, mutta Hesa ei välittänyt onneksi siitä ja keskittyi minun apuihin verrytellessämme. Kun olimme valmiita, lähdimme hyppäämään ensin pientä ristikkoa, jonka Ferka sitten nosti pystyksi ja hieman korkeammaksi joka hypyn jälkeen. Esteen korkeuden noustessa OIKEASTI ratsastamaan Hesaa, koska se olisi vain halunnut juosta pää viidentenä jalkana. Eihän nyt yksi este ole mitään, se varmaan ajatteli.

Ennen rataa, hyppäsimme myös okseria verryttelyksi. “Muista pitää pylly siinä satulassa ennen estettä, hidasta siten liikettä! Kyllähän sinä tämän tiedän!” huusi Luca kentän toiselta puolelta. Kun keskityin todella ja istuin ennen estettä, niin onnistuihan se todellakin. Hesan häseltäminen esteiden välissä vain vie joskus liikaa aivovoimaani…

Ensimmäiseksi hyppäsimme pienen 60cm korkean radan, joka koostui parista pystystä, kolmen esteen linjasta, jossa ensimmäisenä oli okseri ja yksittäisestä okserista. Pystyistä selvisimme oikein hyvin, mutta linjan nähdessään tamma yritti nähdä linjan välit tai jotain, nostaen päätään ylös, josta se sitten hermostui… Tein ison ympyrän ja rauhoittelin tammaa äänellä ja puolipidätteillä. Tulimme useammalla laukalla linjan kuin olin ajatellut, mutta ainakin selvisimme ilman totaalia kaaosta. Okserille mennessämme tamma oli onneksi rennompi ja sain kehua sitä paljon jälkeenpäin.

Hyppäsimme vielä saman 80cm:n korkeudella ja sitten metrin korkeudella. Toinen kierros onnistui ilman mitään ongelmia, mutta metrin korkeudessa Hesa ehkä alkoi olla väsynyt tai sitten en vain itse osannut ratsastaa sitä tänään tarpeeksi hyvin, Lucan huuteluista huolimatta. Puomeja tippuikin useampia, mutta selvisimme parilla uusintayrityksellä kunnialla radasta.

Loppujäähdyttelyiden aikana Natalia toikin minulle jo uutta hevosta ja kävelytti sitä odotellesaan Hesan valmiina oloa. Natalia saisikin pestä tamman kunnolla, sillä sille tuli kunnon hiki, syyssäästä huolimatta…