i. Bukmak oli voikko 158cm korkea ori, jonka karva kiilsi kuin kulta. Oriin luonne oli myös kuin kultaa, se oli hyvin varovainen ihmisen lähettyvillä ja hyvin yhteistyöhaluinen. Ori oli arvostettu jalostusori perinteisen tekkerakenteensa vuoksi, mutta se oli myöskin hyvä ratsu. Bukmakin ratsu-ura alkoi koulupuolella, mutta vähitellen mukaan tuli esteitä ja helppoja kenttäratsastusluokkia. Kisakentillä ori antoi itsestään kaiken irti ja sen ponnistelua oli upea katsella. Kilpailu oriilla lopetettiin 15-vuotiaana nivelrikon alettua vaivata. Ori oli kuitenkin vielä joitain vuosia jalostuskäytössä, kunnes se lopetettiin nivelkipujen haitatessa jo normaalia laiduneloa.
ii. Bulam-bujar oli puolestaan ruunivoikko ja 155cm korkea. Buja -nimellä tunnettu ori oli myöskin melko hyväkäytöksinen, joskin se oli todella tammojen perään ja vaati napakan käsittelijän, jos tammoja oli lähellä. Buja koulutettiin alusta asti kenttäratsastus mielessä, mutta parhaiten se menestyi rataesteillä. Koulussa sen liikkeet ja täsmällisyys antoi miinuspisteitä ja maasto-osuuksilla se kielsi helposti jos este oli pelottava tai lähestyminen huono. Rataesteillä se kiisi ja hyppäsi mitä vain. Ori oli palkittu Turkmenistanissa parhaalla mahdollisella jalostuspalkinnolla ja oriin spermaa lähetettiin Venäjälle ja jopa Eurooppaan. Orista jäikin jälkeen monia hienoja urheiluhevosia, etenkin kenttäpuolelle.
ie. Garnuw, 155cm korkea kimo kaunokainen, ei ollut yhtä tunnettu kuin Bukmak tai Bulam-bujar, mutta kuitenkin ratsukoulutettu. Garnuw toimi lähinnä mielenvirkitysratsuna siitostammahommien ohessa. Tamma osasi koululiikkeitä aina Helppo A -tasolle ja hyppäsi esteitäkin metriin asti, muttei sillä koskaan kisattu. Garnuw varsoi viidesti ja varsoista tuli ihmisrakkaita työmyyriä. Garnuw joudutiin lopettamaan 22-vuotiaana hampaiden kunnon heikettyä niin, ettei korsirehun syönti enää onnistunut.

e. Hakyda oli Koshoban siittolan helmistä kirkkain. Punaruunikko 158cm tamma oli luonteeltaan taistelija. Hakyda kilpaili aluksi vain esteillä ja siinä se olikin elementissään. Se aina hyppäsi niin hyvin kuin pystyi, keräsi jalkansa alleen ja varoi puomeja. Tästä ihastuneena päädyttiin maastoesteiden pariin, jossa Hakyda innostui entisestään vaihtuvissa maastoissa. Luonnollisena jatkona Hakyda päätyi myös treenaamaan koulua, jotta se pystyi starttaamaan helppoja kenttäluokkia. Hakyda ei itse varsonut koskaan, mutta siitä tehtiin alkionsiirto kolmesti. Varsoista tuli reippaitta urheiluhevosia ja tärkeitä rodun jalostuksessa tulevaisuudessa.
ei. Iñkis, tai Kis, kuten häntä kutsuttiin omistajaporukan kesken, oli 159cm ruunivoikko kTarunhohtoisella karvalla. Kis kilpaili kenttää nuoresta saakka ja menestyi jopa kahden tähden kv-luokissa. Myöhemmin hyppääminen tuli vaikeaksi selkävaivan vuoksi ja Kis jatkoi uraansa kouluratsuna. Koulua ori tanssi jopa Vaativa B-luokissa hyvällä menestyksellä. Oria käytettiin myös tässä ohessa aina "loma-aikoina" jalostuksessa ja varsoja syntyi huimat 50 Turkmenistanissa ja Venäjässä pelkästään. Ori jouduttiin lopettamaan 20-vuotiaana sen telottua jalkansa laitumella pahasti. ee. Hyjuwin tunnisti kotitallillaan "sokeakin". Upea perlino 162cm korkea neiti loisti laitumella kuin helmi. Tamma oli enemmän perinteinen tekke, joka olisi tarvinnut vain yhden ihmisen, jonka kanssa töitä tehdä. Tamma kuitenkin pikkuhiljaa alkoi luottaa eri ratsastajiin ja lopulta omistaja kilpaili sillä koulua helpoissa luokissa ja tämän työntekijä esteitä 120cm kv-luokissa. Kis eläköitettiin kilpailusta 13-vuotiaana, jonka jälkeen se sai tuoda maailmaan kolme kaunista varsaa. Valitettavasti tuplavoikkoja varsoja ei tullut, mutta luonteltaan ne olivat emäänsäkin kiltimpiä ja lahjakkaita hyppääjiä. Hyjuw myytiin 20-vuoden iässä Venäjälle, eikä tammasta kuultu sen jälkeen mitään.

01.05.2022 >> Maastoreissu työporukalla (217 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Varasimme tälle päivälle kaikki rauhallisimmat hevoset, jotta jokainen ratsuttaja ja hoitaja pääsisi maastoon porukalla. Taka-ajatuksenani oli, jotta tekisimme uuden polun läheiselle aukiolle ja metsikölle.

Itselleni varasin tamman Taru. Jopa täällä Uuden-Seelannin päässä se on ollut luottomaastoratsuni ja menee mistä vain, minne vain. Kun kaikki pääsimme liikenteeseen, kulki Taru ihanasti korvat hörössä. Jos jollain hevosella oli jännittävää takana, kuikuili Taru, että onhan sen lauma varmasti okei.

Metsän reunalta ratsastaessa kohti aukiota oli pieni puro. Taru katsoi sitä kuin puumaa, joka on tulossa syömään pienen tamman, mutta pienestä pohkeen puristuksesta uskoi, ettei siellä mitään pahaa ole. Toiset seurasivat Tarua luottavaisin mielin.

Aukiolla olikin tilaa tehdä erilaisia reittejä, mutta tällä kertaa nostimme laukan ja laukkasimme ympäri aukion. Osa hevosista ihmetteli puskista kuuluvaa kahinaa pieneläinten takia, mutta Taru ei välittänyt. Se rentona, korvat hörössä vain mennä kiisi. Sain hieman pidätellä, ettei tamma karannut ihan käsistä ja jättänyt kavereita yksin. Onneksi aloitimme jokin aika sitten kouluttaa Tarua tottelemaan istuntaa enemmän, sillä olisi minustakin tuntunut pahalta vetää suusta hidastamaan, kun kyseessä oli kuitenkin kiva juttu Tarullekin.

Kotimatkan metsäpolut olivatkin sopivia jäähyttelyraveille. Taru kyseli koko ajan, saisiko se siirtyä laukkaan, mutta pienestä istunnan tiukkauksesta päätti hyväksyä askellajiksi ravin. Hieman ennnen kotia siirsimme hevoset käyntiin ja kävelimme pitkin ohjin pihaan saakka. Aikaisemmin hiemat jännittäneet hevoset olivat aivan rentoja ja koko talliporukalla oli aivan ihana fiilis!

15.04.2022 >> Ratsuhevosten laatuarvostelu (139 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Tätä matkaa oltiinkin suunniteltu pitkään, sillä laatuarvosteluun lähti muutama rekallinen hevosia. Kaikista hevosista Taru oli yllättäen rennoimmasta päästä. Yllätyimme myös joistakin pisteistä, kuten rakenne oli yhdeksikkö, ratsastettavuus ja liikkeiden tahti ja irtonaisuus täysi kymppi. Yhteensä tulokseksi tamma sai 77,222%.

Tiesinhän minä, että tamma on hyvä ratsastaa, mutta rakenne yllätti minut kovin. Omasta mielestäni Taru ei ole kovinkaan kaunis tai urheilumallinen tekke... Mutta kai siinä sitten jotain hyvää oli. Tai sitten paikanpäällä ei ollut tähän rotuun perehtynyttä väkeä. Mutta tamma oli kuitenkin puunattu viimeisen päälle ja esitäessä se seisoi jalat niin nätisti, että ei ihme jos se ihastutti tuomarit.

Ennen kotimatkaa kaikki hevoset saivat melassivedet, etteivät kuivuisi ja Taru sai kaksi sankoa, sillä ensimmäisen se hörppäsi sellaista vauhtia, etten ennen ollut nähnyt. Herkut masussa tamma käveli tyytyväisenä rekkaan ja jäikin mussuttamaan heiniään. Olipa ihana yllätys tämä reissu Tarun kohdalta!

20.05.2015 >> Läpiratsastus (174 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Tarua oli ratsastanut lähinnä työntekijäni ja he valittelivat, että tamma oli jotenkin hidas ja tahmea ratsastaa. Ekana tsekkasimme toki elukkalääkärin kanssa, ettei tammalla ollut kipua. Kaikki tuntui olevan okei, joten päätin itse nousta ratsaille vaikka jokainen ratsuttajani olikin arvokas ammattilainen.

Jostain syystä Taru ei kuunnellut istuntaa yhtään, sellaista yhteyttä lantioni ja hevosen selän välillä ei ollut, mikä parhaimmassa tapauksessa on todella vahva. Taru ilmoitti vain epämuvakuuksiaan puremalla kuolaimeen kiinni. Päätin siis aloittaa aivan alkeista.

Kävelin uraa pitkin melko pitkin ohjin. Aina satunnaiseen kohtaan pyysin tamman pysähtymään yrittäen käyttää vain istuntaa ja ääntä. Aluksi jouduin turvautumaan myös ohjaan, mutta vähitellen ja etenkin ruokapalkalla vahvistaen Taru alkoi hidastaa pienestä lantion jäykistämisestä.

Tätä molempiin suuntiin tehtyäni siirryin raviin. Taru alkoi herkästi kuin juoksemaan kuolainta karkuun, joten taaskin annoin pitkän ohjan, välittämättä tamman kaulan asennosta. Jatkoin samaa tehtävää, tällä kertaa siirtymisen ollen ravi-käynti. Aluksi siirtyminen vaati kymmenen askelta, mutta ruokapalkalla hyvästä pysähdeksestä, pysähtyi Taru nätisti tasajalan pienimmästäkin avusta.

Sen enempää en tällä kertaa tamman kanssa tehnyt, vaan jätin ilmoitustaululle viestin huomioistani ja mahdollisista uusista treeniajatuksista rennompaa hevosta kohti.

22.02.2014 >> Synttärisankarin hemmotteluhetki (167 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Taru täytti tänään kahdeksan ja saa virallisesti kilpailla niin suurissa luokissa kuin sillä vain kykyä riittää. Juhlapäivän kunniaksi tammaa laitumelta hakiessa oli minTaru taskussa porkkanaa. Tamma tuli iloisena vastaan portille ja mussutti herkkuaan hartaana. Rapsuttelin neitiä hetken, kunnes talutin sen kisatallin hoitopaikalle.

Tarkoituksena oli klipata neiti huomenna, joten tänään tamma saisi kunnon kylvyn. Ennen kylpyä kuitenkin tunnustelin lihaksia ja etenkin rintakehän alueella oli paljon jumeja, joten hieroin ja venyttelin jalkoja nostelemalla. Kun tamman kroppa tuntui mukavammalta käteen, lähdin etsimään pesuvehkeitä. Samalla nappasin matkaan lempisakseni ja leikkasin hieman tamman tukkaa ja häntää, kerta hän nyt oli tässä vähän tarkemmassa hoidossa.

Valmistelin sankoon pesuveden shamppoolla ja kastelin koko hevosen ensin suihkutellen. Sitten hieroin saippuaveden kumisualla kaikkialle ja varmistin ettei minnekkään jäänyt likaa. Pään putsasin sienellä hellemmin. Lopulta suihkutin kaiken pois, kuivasin enimmät vedet pois ja laitoin solariumin hehkuttamaan. Tamman kuivutellessa laitoin häntään ja harjaan hoitoainetta sekä rasvasin kaviot ulkoa ja sisää perusteellisesti. Jätin tamman hetkeksi seisomaan solariumiin ja putsailin päivän varusteita vieressä, kunnes voisin viedä tamman talliin melko kuivana.