i. Rifin isä Sacrificed Son oli rautias komistus, joka kilpaili 140cm:n luokissa kansainvälisellä tasolla, vaikka kykyjä olisi ollut korkeammallekin. Mistä lie sitten omistajansa Melanie Amsel päättänyt pitää oriin pienemmissä luokissa, mutta hyvin se menestyi, jos siitä lähdetään. Sacrificed Son jätti jälkeensä vain muutaman jälkeläisen, sillä se jouduttiin lopettamaan yhdeksän vuoden iässä onnettomuuden takia, jossa sen jalka murtui pahasti. Niin päättyi Rifin isän hienosti sujunut ura niin kisa- kuin siitoshevosena.
ii. Sacrificed Crown oli puolestaan musta jekkumestari. Vaikka se toki teki hienon uran estehevosena kansainvälisellä tasolla, muistavat kaikki hevosen paremmin tunteneet sen hupsuna veikkosena, jonka ainut tehtävä tuntui olevan karkailu ja omistajan pään pistäminen sekaisin erilaisilla "jekuilla". Sacrificed Crownilla on yhteensä 26 jälkeläistä, joista lähes kaikilla oli isänsä iso, matkaatavoittava laukka.
iii. Crownless King oli myös uljas musta oripoika. Se oli hyvä estehevonen, mutta ei tehnyt kovin kehuttavaa kisauraa jalkavaivojensa vuoksi, mutta jätti jälkeensä senkin edestä jälkeläisiä, olihan ori sentään todella hieno ja kiltti käsitellä. Lähes jatkuvan ontumisen seurauksena Crownless King lopetettiin 22-vuoden iässä.
iie. Moondaughter, tuo kimo siitostamma eli mukavan elämän pienessä siittolassa. Vasta vanhemmalla iällä, varsottuaan jo kolmesti, se pääsi kokeilemaan kynsiään estehevosena, menestyen hyvin, tosin hieman pienemmissä luokissa kuin Rifin suvun muut hevoset. Kisauran jälkeen Moondaughter sai vielä kaksi varsaa, joille se periytti hieman kiltin ja rauhallisen luonteen.
ie. Rifin isänemä oli Almeira, pieni rautias tamma, jolla säkäkorkeutta oli vain 160cm. Pienen koon se korvasi suurella sydämellä ja sisulla. Tamma kisasi jopa 150cm:n luokissa kansallisella tasolla. Almeira kantakirjattiin toisella palkinnolla sen ollessa 10-vuotias. Sen jälkeen jalkojen alkaessa vaivata tamma siirtyi täysin siitoshevoseksi ja jätti jälkeensä monta kilttiä esteratsua. Almeira valitettavasti kuoli varsoessaan Rifin isää, Sacrificed Sonia.
iei. Ganaras tunnettiin nimeltä kaukana Saksan ulkopuolellakin, vaikka sekin kisasi vain harvoin. Mutta mitä sitä suotta kisaamaan niin paljoa, kun voi mennä vain isoihin kisoihin ja näyttää taitonsa. Ja kun Ganaras pääsi kisakentälle, jäivät kaikki kakkosiksi. Ganaraksella oli iso, pyörivä laukka ja suuri hyppykapasiteetti, jonka ansiosta kansainväliset 160cm:n luokatkaan eivät olleet sille ongelma. Ganaras sai monta jälkeläistä ja sitä käytettiin monen muunkin puoliverirodun parantamiseen, näettiin se niin hyvänä. Ganaras oli noin 167cm korkea ja väriltään tyypillinen holstein, ruunikko.
iee. Rifin isänemänemä oli Alnatha, pikimusta, iso tamma, jolla sanottiin olevan myös pikimusta sydän. Tamman luonne ei totisesti ollut mikään maailman mukavin. Se kuitenkin oli niin taitava hyppääjä ja omisti todella lennokkaat askeleet, menestyen myös kouluratsastuksen parissa. Valitettavasti askelien lennokkuus ei periytynyt ja tamman jälkeläistä tuli pääasiassa estehevosia.

e. Rifin emä Forgotten Willpower oli ruunikko, 168cm korkea holstein, joka menestyi jo nuorena estekilpailuissa, aluksi 120cm:n luokissa, mutta pitkän treenin jälkeen tamma lopulta kisasi 160cm:n luokissa kansainvälisellä tasolla. Tamma kantakirjattiin I-palkinnolla. Kisauran jälkeen Forgotten Willpower sai yhteensä 10 jälkeläistä, joilla lähes jokaisella oli sen upea rakenne ja hieno hyppytyyli.
ei. Felicile oli myös ruunikko, mutta hieman pienempi kuin suurin osa jälkeläisistään. Felicile oli vain 163cm, mutta Rifin sukua tutkiessamme olemme jo huomanneet, että ei koolla ole väliä ja sen vain Felicile vahvistaa. Felicile pärjäsi 150cm:n luokissa menestyen paremmin kuin tyydyttävästi. Ori oli myös hyvä käsitellä. Se sai yhteensä 42 jälkeläistä.
eii. Foreword, uljas kimo ratsu, joka sopisi vaikka ritarille! Vaan ei, esteratsu siitä tuli. Foreword kisasi 130cm:n luokissa kansallisella tasolla, vaikka kapasiteettia olisi ollut korkeammallekin, mutta oikeaa ratsastajaa ei valitettavasti vain löytynyt. Ori oli nimittäin hieman hankala ratsastaa ja käsitellä. Forewordilla oli kuitenkin hieno rakenne ja hyvä hyppytyyli ja se kisauran ohella teki hyvän uran jalostusorina. Forewordilla on 31 jälkeläistä, joista tuli onneksi hieman helpompia käsitellä, kuin isästään.
eie. Felicila ei hypännyt elämänsä aikana kuin kolmissa estekilpailuissa 100cm:n luokkia. Tammalla ei vain ollut nopeutta, vaikka hyppytyyli oli hyvä, kotona se hyppäsi jopa 140cm:n esteitä ratana. Tammalla oli kuitenkin hyvä luonne ja tuomareiden mielestä sitäkin parempi rakenne, joten se palkittiin I-palkinnolla kantakirjaustilaisuudessa. Tamma toi maailmaan monta uutta esteratsua, sekin periytti mukavaa luonnetta, kuten lähes kaikki Rifin sukulaiset ovat tuntuneet tekevän.
ee. Rifin emänemä Forgotten Spirit oli ruunikko, kamalan suuri tamma, joka kisasi esteillä vain alueluokkia kotimaassaan Saksassa. Syytä siihen ei kukaan ymmärtänyt, sillä tamma oli kuitenkin hyvä hyppääjä ja menestyi niissä kilpailuissa, joihin se osallistui. Forgotten Spiritiä ei katsottu tarpeeksi hyväksi siitoshevoseksi, joten se myytiin pieneen siittolan tapaiseen talliin, jossa se sai yhden jälkeläisen, Forgotten Willpowerin.
eei. Forest Spirit oli myöskin ruunikko, iso oripoika, jossa painotan sanaa poika. Siitä olisi muuten tullut estehevonen, mutta sen keskittymiskyky oli vain sitä luokkaa, että jo yli metrin korkuiset esteet tuottivat hankaluutta. Radoilla tuli niin paljon pudotuksia, että orin kisaurasta luovuttiin, ja höpsön, pikkupoikamaisen säheltäjäluonteensa takia se ei myöskään saanut montaa jälkeläistä, omistajansa pidettyään sitä liian huonona jalostuksen.
eee. Kimo Forgotten Word taas puolestaan oli hyvä hyppääjä ja kisasi kansainvälisellä tasolla 160cm:n tasolla. Tamma muistetaan kuitenkin erityisesti sen surullisenkuuluisasta luonteestaan. Se nimittäin estekisauransa jälkeen kiersi näyttelykehiä ja siellä käyttäytyi kuin, no, sika.

25.12.2013 - Joulupäivän estetreeni - Launiin sanoin >> Eihän sitä hienoa tammaa saa jättää aivan tyhjänpantiksi, joten päätin näin joulupäivänä tulla tallille iltapäivän hujakoita ja hain Rifin tarhastaan. Tamma odottelikin jo portilla, joten ei tarvinnut rämpiä loskassa päästäkseni tamman luo, joka ei koskaan yleensä tule vastaan. Onneksi tamma ei ollut kovin likainen, olihan sillä loimet päällä ja suojat etujaloissa, joten jäljelle jäi vain takajalkojen puunaus ja harjan selvitys, vaikkei sitä välttämättä tämmöiseen pieneen treeniin olisi tarvinnut selvittää sen kummemmin. Mutta pitäähän hienon rouvan nyt näyttää hyvältä!

Kentälle päästyämme nousin selkään ja lähdin ratsastamaan Rifiä rauhallisessa käynnissä. Pikkuhiljaa aloin ottaa ohjia ja taivutella Rifiä enemmän kulmiin ja ympyröille. Nostin ravin ja otin sik-sak-pohkeenväistöjä. Lämmiteltyäni katselin tarkemmin esteitä jotka oli jätetty kentälle. Korkeutta niillä oli 100-120cm. Saavat kelvata pieneksi joulutreeniksi. Rifi oli ollut koko alkutunnin kiltisti, mutta kun aavisti, että nyt hypätään, tuli pari ilopukkia ja laukka meinasi kiihtyä turhankin nopeaksi. Hyppäsin aluksi noin metrin korkuista pystyä molempiin suuntiin, kunnes kokeilin pientä rataa. Ja tamma se kun vain innostui enemmän! Radalla kuitenkin tuli pari pudotusta, joten ajattelin antaa Rifin laukata hieman pidemmällä ohjalla kenttää ympäri sitä vauhtia kuin itse tahtoi. Päätin treenini muutamaan hyppyyn ja ne sujuivat jo paremmin. Ravailin hetken pitemmillä ohjilla ja lopuksi menin lähipoluille metsään kävelemään.

11.11.2013 - Estetreeniä - Launiin sanoin >> Saavuin Rifin kanssa maneesiin ja sain onnekseni huomata, että joku oli jättänyt sinne mukavan kasan 120cm korkeita esteitä. Lämmittelin Rifiä aluksi käynnissä ja sitten ravissa taivutuksien avulla. Laukassa tamma olikin sitten jo hieman pirteämmän oloinen. Laukkasin muutaman kierroksen molempiin suuntiin kevyessä istunnassa ja annoin tamman nauttia vauhdin huumasta. Sitten kokosin laukkaa hieman ja ohjasin Rifin pystyesteelle. Tamma porhalsi eteenpäin aivan innoissaan ja "pieni" este ei tuottanut sille lainkaan ongelmia. Hyppäsin samaisen esteen vielä toiseen suuntaan ja ohjasin siitä sitten sarjalle, jonka viimeinen este oli okseri. Sarjalla piti ottaa kolme laukkaa, mutta innokas tammani ei oikein malttanut hiljentää puolipidätteistä huolimatta ja tulo okserille oli vähän tönkkö kahden ja puolen askeleen takia. Hyppäsin vielä viiden esteen sarjan, jolla tarkoituksena olisi ratsastaa mahdollisimman nopeita teitä pitkin. Tammani innostuikin vielä enemmän tästä harjoituksesta ja vauhdissa oli todella hallittavaa. No, meni se rata kuitenkin loppujen lopuksi aivan hyvin ja siirryin loppuverryttelemään. Rifi se vaan tuntuu innostuvan esteistä enemmän, mitä vanhemmaksi se tulee!

07.10.2013 - Vaihteeksi kisakuulumisia... - Launiin sanoin >> Nyt on Rifin varsinainen kisaura saatu päätökseen ja viimeisinä kilpailuina oli Cirion Studin järjestämät estekilpailut. Ilmoitin Rifin 160cm:n luokkaan ja sijoituimme lopulta kolmansiksi. Niinkuin kisaviikon muutamana muunakin päivänä. En voi olla kuin tyytyväinen Rifiin. Päästyämme takaisin kotiin, ajattelin käydä kävelyttämässä tammaa pitkän matkan jälkeen hieman peltotiellä. Tällä kertaa lähdin kävelemään mukaan, enkä selkään, sillä se olisi kuitenkin taas päättynyt jonkun kumman kautta maastoesteille. Annetaan tamman nyt huilata pitkän kisaviikon ja matkaamisen jälkeen! Palattuamme tallille, vein Rifin tarhaansa kavereittensa luo.

22.09.2013 - Rifin kolmas varsa - Launiin sanoin >> Tänäänpä syntyi Rifin kolmas varsa, joka sai nimeksen Fëahiril of Evenstar orista Nevermore. Varsa oli kimo kuten isänsä ja kaunis kuin emänsä. Pian onkin Rifin kanssa aloitettava treenaaminen uudelleen, sillä kisakentät kutsuvat vielä tätä äitiä.

11.06.2013 - Ja kuinkas sitten kävikään -reissu Launiin sanoin >> Mukavan kesäisen päivän kunniaksi päätin Rifin kerran ollessa kotona kovan kisaamisen välissä lähteä pienelle maastolenkille läheiseen metsään. Hain Rifin laitumelta ja se näytti hieman tympeältä, sillä arvasi, että nyt jatkuvat työt. Harjailin ja varustin sen ja suuntasin metsään. Tarkoitukseni oli vain hieman kävellä ja ravailla tuttuja metsäpolkuja. Mutta kuinkas sitten kävikään? Meillehän valmistui aivan viimepäivinä uusi maastoesterata, joten suuntasin sinne ja kävelin hetken ympäri rataa antaen Rifin tottua uusiin esteisiin. Rifi Ei ollut moksiskaan. Nostin laukan ja hyppäsin pienen tukkiesteen ja sen jälkeen myöskin pienen risuesteen. Rifi katseli vain korvat hörössä, että missä on seuraava este, mutta en halunnut rasittaa sitä sen enempää näin kisakauden lepopäivänä ja ratsastin rauhallista käyntiä takaisin tallille. Tallilla pesin hieman hikisen Rifin ja vähän nypin harjaa ja muutenkin siistin hevosta kisakauden loppuvaiheita varten. Samalla tutkin myös Rifin selkää ja se ei ollut enää niin jumissa kuin aiemmin. Hyvä juttu!

09.06.2013 - Kisakuulumisia Launiin sanoin >> Elikäs olemme olleet Nonsheinissa kisaviikolla ja Rifi on suoriutunut aivan mainiosti! Kolme ykkössijaa ja muutama muu sijoitus. Rifi on ollut aivan kuin kotonaan koko viikon ajan, mutta taitaa raukalla selkä kipeytyä pitkien kisapäivien aikana kun kovasti takajalka nousee ja häntä heilastaa kun selkää harjaa tai satulaa laittaa. Pitääkin alkaa miettiä jos pieni tauko näiden kilpailuiden jälkeen tekisi pikku Rifille hyvää. Mutta ei selän kipeytyminen ole vielä näkynyt itse kisasuorituksissa. Muuten tamma on ollut pirteä ja innokas esteillä.

31.05.2013 - Kisakuulumisia Launiin sanoin >> Olimme tänään lähes koko tallin voimin Dark Side Trakehnersissa järjestetyssä toukokuun ERJ-cupissa. Suurin osa hevosistamme menestyi suhteellisen hyvin, mutta lähes yllätyksenä tuli Rifin 3. sija kilpailuiden korkeimassa luokassa, olihan tamma viimeaikoina menestynyt vain keskinkertaisesti. Kisapaikalla Rifi oli hieman jännittynyt, johtui kai suuresta määrästä niin kaksi- kuin nelijalkaisiakin. Mutta radalle päästyään kaikki meni kuten tutulla kotikentällä, vauhtia riitti, muutamasta sekunnista jäi kiinni luokan voitosta. Opimme myös, ettei Rifia tule koskaan jättää karsinaan yksinään, sillä kun kipaisin käytävän toisesta päästä kypäräni, meinasi Rifi jo käydä piehtaroimaan, satula selässä... Kotona kuitenkin tamma sai paljon rapsutuksia ja lempiherkkuaan ruisleipää hienosta suorituksestaan.