Freyrin isä Forever Autumn oli punaruunikko komistus joka tunnettiin ympäri Saksaa. Ori oli luonteeltaan herkkä ja kuumui ratsastaessa, mutta muuten oikein miellyttävä tapaus. Orilla oli korrekti rakenne urheiluhevoselle ja sillä oli korkeutta 170cm. Forever Autumn kilpaili 160cm:n tasolla menestyksellä ja otti osaa myös puissance-luokkiin, joissa hyppäsi hieman yli kahta metriä. 18-vuotiaana ori lopetti kilpailemisen kokonaan ja se myytiin Leoni Müllerille Etelä-Saksaan suureen siittolaan, jossa se oli tilan tähtenä. Ori oli hyvin suosittu saksalaisten puoliverikasvattajien keskuudessa, mutta syntyi orille jälkeläisiä myös muualle Eurooppaan ja yksi jopa Amerikkaan. Yhteensä jälkeläisiä sillä oli 139. Ori periytti hyvää rakennettaan ja herkkää luonnettaan. Jälkeläiset menestyivät myös hyvin esteratsastuksen parissa. Forever Autumn lopetettiin 25-vuotiaana, kun orin hampaat oli siinä kunnossa, ettei se enää oikein kyennyt pureskelemaan heiniänsä.

Freyrin isänisä Autumn Pilgrim oli legendaarisen Autumn Wandererin ensimmäinen orijälkeläinen. Pilgrim oli 171cm korkea ja hyvärakenteinen. Punaruunikko ori oli luonteeltaan myös kiltti, mutta hitusen itsepäinen. Ori kilpaili pääasiassa 160cm:n tasolla ja se voitti monet suuret kansainväliset kilpailut. Pilgrim vaihtoi omistajaansa useamman kerran kisauransa aikana ja myyntihinta oli aina kuusi tai jopa seitsennumeroinen. Ori astui ensimmäiset tammansa 10-vuotiaana hienojen kisatulosten ansiosta ja 15-vuotiaana se siirtyi täyspäiväiseksi siitosoriksi Talhavenin siittolaan, jolloin sen suosio oli kasvanut entisestään, sillä sen ensimmäiset jälkeläiset olivat osoittaneet jo kykyjään nuorten hevosten kilpailuissa. Jälkeläisiä Pilgrimillä oli yhteensä 170, niin Saksassa kuin aina valtameren toisella puolella Amerikassa. Pilgrimin jälkeläiset menestyivät pääasiassa esteratsastuksessa, mutta etenkin jos varsan suvussa oli emän puolelta vähääkään täyttä verta, oli menestys kenttäratsastuksessa taattu. Pilgrim lopetettiin 27-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi.

Freyrin isänemä Edna's Farewell puolestaan oli hieman tuntemattomampi tapaus. Tamma oli kuitenkin kauniin kimo ja hyvärakenteinen, vaikkakin hyvin siro. 169cm korkea neitokainen kilpaili Leoni Müllerin tyttären Leandran kanssa esteillä 140cm:n tasolle asti Saksassa. Luonteeltaan tamma oli rauhallinen ja kiltti, täydellinen ensimmäinen kilpahevonen, oikea opetusratsu. Ratsukko lopetti kilpailemisen kun Farewell täytti 16-vuotta, mutta Leandra jatkoi tammalla treenamista kotopuolessa. Siinä ohella tamma varsoi kolme tammaa, joista Leoni kasvatti upeita ja menestyviä esteratsuja. Farewell lopetettiin 26-vuotiaana vanhan jalkavaivan alettua vaivata uudestaan.

Freyrin emä on myöskin Leonin tyttären kisahevosia. Claudine oli hevonen, jolla Leandra kilpaili ensimmäiset 160cm:n kilpailut. Luonteeltaan tämä 170cm tummanpunaruunikko tamma oli kiltti, mutta ratsastastaessa hyvin herkkä ja kuumui helposti. Claudinen askeleet olivat kuitenkin todella pehmeät ja keveät, kuten myös sen hypyt. Ratsukko menestyi aina kansainvälisissä suurkilpailuissa asti. 13-vuotiaana Leandra lopetti kilpailun Claudinelta ja tamma jäi Leonin tiluksille siitostammaksi. Claudine varsoi seitsemän varsaa, joista kolme myytiin vierotusikäisinä suoraan Ruotsiin. Tamma vietti viimeiset vuotensa vain laitumilla syöden, kunnes 30-vuotiaana se löytyi kuolleena pellolta.

Freyrin emänisä Morning Sentry ei kilpaillut lainkaan elämänsä aikana. Ori kierteli tosin näyttelykehissä senkin eteen omistansa herra Reichweinin kanssa. Kyseisen herran tiluksilla Saksan pohjoisimmassa kolkassa ori elikin koko ikänsä. 165cm korkea vaalenrautias ori olikin kuin mikäkin kiilokuvahevonen, täydellisine rakenteineen. Luonteeltaan ori oli hieman itsepäinen, mutta totteli tuttua ihmistä, eikä pölhöillyt liikoja. Sentryä käytettiin jalostukseen pitkin sen eliniän ja sen jälkeläisten startattua ensimmäiset kilpailut, kasvoi orin suosio sen mukaan. Kuitenkin kun Sentry ei ikinä ollut ratsukoulutettu, sai monet tammanomistajat miettimään, että onko se sittenkään tarpeeksi hyvä ori. Kuitenkin se sai 51 jälkeläistä, jotka menestyivät suhteellisen hyvin esteratsastuksessa. Sentry lopetettiin 25-vuotiaana hampaiden ollessa liian huonot heinän syöntiin.

Freyrin emänemä Larissa, musta kaunotar muistetaan koulukenttien valloittajana. Tamma oli 168cm korkea ja luonteeltaan kiltti, mutta ratsastaessa tulinen tapaus. Larissa kilpaili jopa Grand Prix -tasolla menestyen. Larissan omistaja ja ratsastaja teetti tammalla kilpailu-uran jälkeen kaksi varsaa, joistä toinen jäi Saksaan ja toinen myytiin Alankomaihin. Molemmista varsoista tuli upeita esteratsuja. Larissa vietti loput vuotensa laitumilla toimien tukena tammoille, jotka varsoivat ensimmäistä kertaa. Se lopetettiin 25-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi.

21.03.2015 >> viimeisiä treenejä (omistajan kirjoittama)
Olin ilmoittanut Reijon vielä sen viimeiseen ERJ-cupiin. Reijo on hyvässä kunnossa, eikä ole unohtanut mitään, vaikka ikääkin on jo melkein 19 vuotta ja vuosiin ei ole kunnolla sillä ratsastettu. Työntekijä oli hoitanut ja varustanut Reijon minulle. Hain orin tallista ja vein sen kentälle. Reijo vaikutti innokkaalta harjoittelemaan taas, mutta odotti kiltisti, että pääsin selkään ja sain vielä kiristettyä satulavyönkin. Kävelin pitkät alkukäynnit vapain ohjin.

Otin ohjat tuntumalle ja Reijo heti alkoi kantamaan itseään paremmin. Taivuttelin oria aluksi molempiin suuntiin käynnissä ja sitten ravissa. Otin myös muutamat väistöt ravissa ja Reijo pärski tyytyväisenä. Reijo tuntui jäykemmältä oikealle, mutta yritti silti parhaansa tyylilleen uskollisena. Otin laukkaa kevyessä istunnassa molempiin suuntiin, niin, että Reijo sai laukata hieman reippaammin eteenpäin.

Alkuverryttelyjen jälkeen otin yksinkertaisen tehtävän, jossa lävistäjällä olevalla puomilla pitäisi vaihtua laukka. Reijolle se ei tuottanut ongelmia. Herra tosin hieman innostui ja ensimmäisen laukanvaihdon jälkeen se heitti pikkuisen ilopukin. Kentän päädyssä oli kolme kavalettia kaarevalla uralla ja hyppäsimme niitä muutaman kerran. Reijolle sekään ei ollut ongelma, mutta vauhtia alkoi tulla vähän liikaa, joten sain ottaa reilumpia puolipidätteitä.

Lopuksi hyppäsin muutamia kaarevia linjoja pystyillä, joiden korkeus oli noin metrissä. Reijon mielestä joko esteet olivat liian pieniä, tai niiden alla oli jotain kummaa, sillä herra otti hirmuisia loikkia esteiden yli. Tai se vain halusi osoittaa, että kyllä minä vielä osaan isoja loikkia ottaa! Oli mikä oli, kehuin oria ja otin loppuravit löysemmin ohjin ja Reijo ravaili tyytyväisenä.

18.04.2014 >> lepopäivän kuulumisia (omistajan kirjoittama)
Tänään Reijolla oli vapaapäivä, mutta päätin silti talutella sitä hieman pitkin pihamaitamme. Reijo oli tuotu sisälle syömään päiväruoat ja odotteli takaisin ulospääsyä. Puin sille päitset, sidoin löysästi karsinaan kiinni ja harjailin sitä pitkän tovin, kunnes herra oli aivan puhdas. Selvittelin vielä hännän ihan aineiden kanssa ja tasasin hieman harjaa. Reijo nautti kun sen kanssa puuhailtiin pitkään.

Talutin orin ulos ja heti ensimmäiseksi se päätti jäädä kyttäämään roskista, josta hieman lepatti jokin muovinpala. Keksinkin siitä heti, mitä tekisimme kävelyn lomassa. Vein Reijon määrätietoisesti roskiksen luo ja kehotin oria tutkimpaa sitä itsekin. Pörinöiden säestämänä oripoika kuitenkin uskalsi hamuilla muovinpalastakin hieman huulillaan. Kehuin Reijoa ja lähdin taluttelemaan sitä pihaa pitkin.

Seuraava ihmettelyn aihe olikin heinäpaalikasa, jota vein herran tutkimaan. Reijo kuitenkin heti tajusi, ettei tämäkään asia ollut niin kamala ja huomasi, että paalin muoviin oli tullut reikä ja sieltä pursui heinää ulos... Annoin orin ottaa pienen haukun, mutta sitten sanoin napakasti, että nyt mennään. Laitoin samalla myös heti tallityöntekijöille viestiä, että täällä olisi paali, joka kannattaisi siirtää syötettäväksi heti.

Tutkimme Reijon kanssa vielä muutamia kummallisuuksia, kuten väärässä paikassa olevaa estetolppaa ja autonrenkaita keskellä pihaa. Reijo innostui tästä tutkailustamme ja olisikin lopuksi halunnut käydä katsomassa kaikkea jännää mitä pihalla on. Naureskelin hassulle herralleme ja vein sen takaisin talliin, jossa puin sille vielä sadeloimen päälle ja vein sen tarhailemaan vielä loppupäiväksi.

30.08.2013 >> kisajännitystä ja käsittelyharjoituksia (omistajan kirjoittama)
Tosiaan olen ilmoittanut lähes koko tallin taas kuukausittaisiin ERJ-cupiin. Tällä kertaa vaikka moni hevonen onkin hyvässä kunnossa, eniten odotuksia minulla on Reijolle. Reijo on ollut virkeä ja hypännyt normaalia tarkemmin, joten tästä on hyvää seurattava, vaikkei näin kai saisi sanoa... Tänään Reijolla oli vapaapäivä kunnon töistä, mutta päätin tehdä orinkanssa maastakäsin harjoittelua, kuten lavan päälle kävelyä. Lopulta Reijon olisi pitänyt pysähtyä ensin etuset lavalle ja sitten myös ottaa takaset siihen, mutta eipä tuosta tullut mitään. Ensin ori ei oikein jaksanut keskittyä ihmisen neuvoihin. Reijo aina luisti tehtävästi ja takajaloillaan käveli ohi. Mutta tyytyväinen olin siihen, ettei Reijo pelännyt lavaa sitten ollenkaan ja pääsimme näinkin pitkälle käsittelyharjoituksissa. Nyt Reijo voi hyvällä omatunnolla mennä karsinaan lepäämään ja odottamaan huomisia kisoja. Varmasti se tietää, että kilpailut ovat tulossa, ei se ihan tyhmäkään ole!