i. The Sorrowed Man oli 172cm korkea tummanpunaruunikko holsteinori Saksan pohjoisimmasta kolkasta. Orin omisti muuan sakalainen rikkaassa perheessä varttunut nuori mies, joka oli tottunut saamaan vain parasta, ja niin hänen piti myös saada maailmanluokan esteratsu, vaikkei ollut itse mikään erikoisen taitava. Ori oli kilpaillut aikaisemmin 160cm radoilla, mutta sen taso laski hurjasti uudella omistajalla jonkun aikaa oltua. Ori oli kuitenkin hyväluonteinen ja -rakenteinen. The Sorrowed Man astui 34 tammaa ja ne perivät aika hyvin isäorinsa estelahjat. Ori kuoli tapaturmaisesti 22-vuotiaana.

ii. Noumenon, 170cm korkea ruunikonkimo komistus. Noumenon sai kantakirjauksessa kaikesta muusta arvosanaksi täyden kymmenen, paitsi luonteesta, joka oli ala-arvoinen kuusi. Ratsastaessa ori oli täydellinen juntti, mutta upean rakenteensa vuoksi sitä käytettiin jalostuksessa muutaman varsan verran. Jälkikasvusta tuli kuitenkin loistavia esteratsuja. Noumenon lopetettiin 23-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi.

ie. Temptation oli todella kaunis 167cm korkea tummanruunikko tamma, joka muistetaan siitä, että se oli aina menossa. Jos ei eteenpäin, niin sitten taaksepäin... Temptation kilpaili 16-vuotiaan ratsastajansa kanssa Saksan parhaiden joukossa 160cm-radoilla ulkomailla saakka. Vaikka tamma oli häseltämässä joka suuntaan, oli se luonteeltaan kuitenkin todella kiltti. Tamma varsoi seitsemän kertaa ja sen varsoista kasvoi loistavia esteratsuja. Temptation lopetettiin 23-vuotiaana vanhuuden tuomien vaivojen vuoksi.

e. What Tomorrow Knows oli säkäkorkeudeltaan 169cm ja väritykseltään punaruunikko, jolla oli joka jalassa korkeat sukat. Tamma oli luonteeltaan peruskiltti, mutta ratsastaessa sopivan tomera. Morrow-lempinimen saanut tamma kilpaili jo nuorten hevosten sarjoissa menestyksekkäästi ja 13-vuotiaana se starttasi viimeiset kansainväliset 160cm luokat. Sen jälkeen tamma myytiin suurta summaa vastaan Sebastian Strausslerille siitostammaksi. Morrow varsoi viidesti ja jokaisesta varsasta tuli erinomaisia estehevosia, joilla oli emänsä kiltti luonne. Morrow lopetettiin 24-vuotiaana hampaiden kunnon alettua vaikeuttamaan tamman ruokailua.

ei. The Learning oli loistava 166cm tummanruunikko holsteinori, joka kisasi kansainvälisellä tasolla saksalaisen ratsastajan kanssa esteitä. Learning oli luonteeltaan vaikeahko käsitellä, mutta kaikkien onneksi se ominaisuus ei ollut kovinkaan periytyvä. Ratsastaessa ori oli loistava, kunhan sen työmoraalin sai kaivettua juntteilun alta esiin. 16-vuotiaana Learning siirtyi täysipäiväiseksi siitosoriiksi ja 23-vuotiaana se lopetettiin myöskin hammasongelmien vuoksi. Learningia käytettiin paljon Etelä-Saksassa estesukuisille puoliveritammoille, mutta pakastespermaa lähetettiin myös mm. Belgiaan ja Hollantiin useita kertoja. Varsoja tästä oriista syntyi lopulta 101 ja niistä on kuoriutunut kyvykkäitä esteratsuja, joskin muutama kenttähevonenkin joukkoon mahtui.

ee. Insignificantin olisi sukunsa puolesta pitänyt olla loistava estehevonen, mutta se osoitti jo nuorena kykyjä koulupuolelle. Niimpä estetreenit jätettiin vähemmälle ja 164cm korkea kimo tamma pääsi kunnon koulutreeniin. Kiltti, mutta toisinaan hyvinkin tammamainen Ini menestyi jo nuorten hevosten luokissa hurjilla prosenteilla. 7-vuotiskauden jälkeen sillä teetettiin yksi varsa, sillä tamma alkoi osoittaa väsymyksen merkkejä. Mammaloman jälkeen treeni taas maistui ja tamma saatiin kilpailemaan aina GP-tasolle saakka. Kisauran loputtua 18-vuotiaana, tammalla teetettiin vielä neljä varsaa, joista kaksi oli estehevosia estesukuisista isäoreista ja loput kolme koulupuolella menestyjiä. Varsat kasvoivat emäänsä korkeammiksi ja fiksuluontoisiksi. Ini lopetettiin 24-vuotiaana kavioiden kunnon petettyä.

01.10.2016 >> siistimistä laatuarvosteluja varten (kirjoittanut omistaja, 136 sanaa)
Nevermore oli klipattu pari viikkoa sitten ja sen karva oli nyt priimakunnossa. Harja tosin sojotti joka suuntaan, enkä voinut sietää näkyä, kun kävelin tarhan ohi, jossa Nevermore seisoskeli. Nappasin orin välittömästi mukaani tallin hoitopaikalle. "Siistimissalkusta" kaivoin nyppimiskamman ja -veitsen ja aloin järjestelmällisesti lyhentää ja ohentaa herran tukkaa. Kun harja näytti hyvältä, lyhensin vielä hännän sopivan pituiseksi. Nevermore ei ollut antanut klipata korvia sisäpuolelta, joten napsuttelin korvakarvat vielä saksilla pois. Parturoinnin jälkeen pesin koko hevosen kimoshamppoolla ja hännän pesin kutinaan auttavalla aineella. Eihän nyt ori hyvä saisi häntäänsä hangata rumaksi! Kun olin huuhtonut pesuaineet huolella pois ja kuivattua putipuhtaan hevoseni, nappasin lattialle varaamani loimet ja puin ne oriille. Tyytyväisenä vein oriin omaan koppiinsa ja kävin kirjoittamassa taululle "Nevermore siistitty, älkää enää vaivautuko!". Olin nimittäin muistuttanut hevostenhoitajia siistimään Nevemoren useasti, mutta mitään ei ollut tapahtunut. Mutta nyt kelpaa!

04.03.2016 >> estevalmennus (kirjoittanut Kics, 471 sanaa)
Tänään olikin vuorossa suunnata auton nokka kohti Valmaryaa ja pitää Launiille valmennuksia. Launi soitti viime viikolla että tarvitsisi estehevosten kanssa vähän jotain uutta potkua ja näkemystä treeniin, minä tietenkin suostun ilomielin, jos vain siitä on suinkin hyötyä ratsukoille. Valmaryan pihassa näin valkoisen hevosen ratsastajineen livahtaman maneesiin ja lähdin itsekin sinne. Ulkona oli kevyt pakkanen, ilma tuntui todella raikkaalta ja se sai väkisinkin hyvälle tuulelle. "Moikka Launi!" huikkaan maneesissa kävelevälle ystävälleni. "Moikka! Osasin taas arvioida että tulet tapojesi mukaan ajoissa, siksi minäkin tulin jo alkuverryttelemään 15minuuttia ennen sovittua aikaa!" Launi huikkaa naurahtaen suuren ratsunsa selästä ja sitten rupeaakin kokoamaan ohjia ja verkkaamaan oria. Minä rupean kokoamaan ratsukolle pientä rataamihin kuului sarjaeste toisella pitkällä sivulla, pääty ympyröillä kaksi estettä kaarevaa uraa myötäillen. Laitoin alkuun esteet melko pieniksi että ori saa varmasti lämmitellä tarpeeksi ennen suurempia hyppyjä. "Ainiin tämä on muuten Nevermore, puhdas holstein, eiks oo hieno?" kysyi Launi pysäyttäen orin viereeni. "Kieltämättä se on kyllä komia, ja jotenkin niin estehevosen tyyppinenkin!" vastasin ystävälleni. "Mutta nyt pääsetkin tosi toimiin!" huikkasin vielä ja osoitin ensimmäisessä päädyssä olevia esteitä. Launi nosti ratsullaan laukan ja suuntasi kohti ensimmäistä tehtävää. Nevermore laukkasi tasaisen varmasti ja meno näytti todella hallitulta ja pehmeältä. Esteet ori hyppäsi melko liioitellusti, siksi käskinkin ratsukkoa tulemaan melko monta kertaa uudelleen, kunnes hevonen suoritti esteet sujuvasti selkä pyöreänä hypäten. Nostin esteitä reilusti, tästä hevosesta näkee että se osaa hypätä eikä myöskään näytä parasta osaamistaan näillä maahan kaivatuilla. Launi suoritti päädyssä olevat esteet melko hyvin, ohjeistin pitämään pohkeen selkeämmin edessä ettei se valu hevosen kylkeä pitkin liian taakse. Vaikka hevosta täytyykin tukea jonkin verran esteelle lähestymisessä, sitä ei tarvitse kuitenkaan tehdä pohjetta siirtämällä. Suoralla olevalle sarjalle ratsukko tuli melko verkkaiseen tahtiin, ori korvat hörössä ja innoissaan. Launi joutui sitä hieman toppuuttelemaan, että mahtuu askeleet sarjojen väliinkin. Kun Nevermore ponnisti, hyvä ettei minulla suu loksahtanut auki. Jestas mikä takajalkojen tekniikka, aivan upea! Harvoin näkee näin hyvällä tekniikalla hyppäävää hevosta, metrin esteitä kun pääsee periaatteessa lehmäkin ylitse. "Launi, oletko huomannut että sun hevonen on ihan oikeasti UPEA?" sanon ystävälleni yllättyneenä. "Niin tiedän, ja katsotaan mitä muut ovat mieltä kun vien tämän laatuarvosteluihin!" Launi vastaa ylpeänä minulle. Nostin esteitä vielä muutaman kerran ja ohjeistin ratsukkoa hieman keskittymään etenkin lähestymisissä, orilla tuntuu olevan vähän sellaista räjähtävää voimaa ja innokkuutta. Esteillä kehotin Launiia olemaan ihan hiljaa, antaen hevosen suoriutua itse. Nevermorella on todellista estesilmää ja huomasin sen osaavan katsoa ponnistuspaikat melkein itsekseen joten turha ratsastajan liikehdintä vain häiritsee sen hyppäystä. Kun olimme kaikki tyytyväisiä radan hyppyihin lähdimme vielä loppu ajaksi maastoon kävelemään. Minä lähdin mukaan jalkaisin ja samalla saimme jutella kaikessa rauhassa viimeisimmät hevospiirien juorut. Nevermore vaikutti todella tyytyväiseltä kun sai kävellä pitkin ohjin maisemia katsellen. Tästä ei mitenkäänpäin uskoisi sen olevan nuori ori, siitä jotenkin paistaa niin hyvin sellainen viisaus läpi. Maastolenkin jälkeen Launi hyppäsi oriin selästä pois ja hoidimme sen yhdessä pois ja menimme nappaamaan ystäväni seuraavaa ratsua tarhasta.

11.06.2015 >> estevalmennus (kirjoittanut Mila, 230 sanaa)
Tänään oli valmennusvuorossa Launi hevosensa Nevermoren kanssa. Olin tullut jo hyvissä ajoin tallille ja rakensin parivaljakolle esteradan valmiiksi kentälle, jotta pääsisimme heti työntekoon. Launi talutti orinsa kentälle, kiristi satulavyötä, lyhensi jalustimia ja nousi ratsunsa selkään. Kimo Nevermore oli todella komea näky kulkiessaan kaviouraa pitkin eikä se ensisilmäyksellä vaikuttanut miltään testosteronihuuruissa hölmöilevältä oripojalta.

Ennen esteille säntäämistä käskin tehdä harjoituksia ravissa. Ensialkuun pyysin tekemään siirtymisiä ravista käyntiin ja toisinpäin, kunnes lisättiin pysähdykset mukaan kuvioihin. Nevermore totteli hienosti ratsastajansa käskyjä eikä änkyröinnyt vastaan ollenkaan. Se liikkui eteenpäin innokkaasti, muttei kuitenkaan liian innokkaasti. Vielä hetki temponlisäyksiä sekä laukannostoja, jonka jälkeen lähdettiin hyppäämään esterataa. Rata ei ollut mitenkään vaikea, sillä ensin tultaisiin matalalle okserille, josta matka jatkuisi pienen käännöksen jälkeen kohti pystyestettä. Pystyesteen jälkeen tullaan kaksoissarjalle, jonka jälkeen käännyttäisiin jälleen tutulle okserille ja siitä viimeiselle esteelle, joka oli tänään muuri.

Matkaan lähdettiin rauhalliseen tahtiin ja ensimmäiset esteet ylittyivät helposti. Muurille tultaessa Launi ilmeisesti teki orin mielestä jotain väärin, jonka vuoksi Nevermore löi niin sanotusti jarrut pohjaan ja kieltäytyi hyppäämästä. Ei muuta kuin uusintayritys ja tällä kertaa ori hyppäsi muurin yli valtavalla loikalla. Käskin kiinnittämään huomiota erityisesti lähestymisiin, sillä nyt esteille tultiin hieman vinossa, eikä suoraa linjaa niin kuin pitäisi.

Ratsukko jatkoi esteradan suorittamista kerta toisensa jälkeen vaihtaen välillä reittejä ja minä huutelin käskyjä sekä huomautuksia mahdollisista virheistä. Hienosti kaksikko suoritui koitoksestaan minun valvovan silmän alla enkä loppujen lopuksi löytänyt heidän työskentelystään motkotettavan aihetta. Hyvin meni!