i. Northern Light oli 167cm ruunikonkimo koulusukuinen ori, joka suvustaan huolimatta menestyi loistavasti kansainvälisen tason esteillä 150cm:n tasolla saakka. Orin kutsumanimi oli Nori ja herra oli totisesti hyväkäytöksinen ja loistava ratsastettavuudeltaan. Laukastaan se sai nuorten hevosten laatuarvostelussa täyden kympin. Ori astui kilpailemisen ohella tammoja kevyempien kausien aikana. 15-vuotiaana ori siirtyi kokonaan siitoskäyttöön menestyksekkään kisauran jälkeen. Oria käytettiin pääasiassa holsteinkantakirjattujen hevosten jalostuksessa, mutta myös mm. Ruotsissa ja Norjassa syntyi varsoja Norista. Nori lopetettiin 23-vuotiaana tarhassa sattuneen onnettomuuden vuoksi.

ii. Northern Cry, eli lyhyesti vain Cry, oli luonteeltaan orimaisen juntti. Ratsastaessa 170cm korkea vaaleanrautias tankkilaiva kuitenkin oli kuuliainen ja yhteistyönhaluinen. Ori kilpaili saksalaisen ratsastajan kanssa koulua vaativilla tasoilla menestyksekkäästi. 13-vuotiaana jänteen vaurioiduttua se siirtyi jalostuskäyttöön ja se astui tammoja lähellä Berliiniä sijaitsevalla oriasemalla. Jälkeläisiä tälle suhteellisen tuntemattomasta suvusta olevalle oriille siunautui kuitenkin kiitettävät 76, joiden joukossa oli mainioita este-, koulu- ja kenttäratsuja. Cry lopetettiin 19-vuotiaana jännevamman pahennuttua entisestään.

ie. Armunda oli 168cm sysimusta holsteintamma, joka vaihtoi omistajaa suhteellisen tiuhaan tahtiin. Syynä ei ainakaan ollut tamman lahjattomuus, se nimittäin suoritti kiitettävästi Grand Prix -tason asiat. Pitkäaikaisin omistaja oli muuan saksalaisrouva, joka kilpaili tammalla vaativissa luokissa ja sen jälkeen piti Armundaa siitostammana kotitallissaan. Armunda varsoi neljä kertaa rouvan luona ja varsoista tuli pääasiassa esteratsuja, jotka rouva sai kaupattua kovaan hintaan muun muassa Ruotsiin ja Iso-Britanniaan. Armunda kuoli 26-vuotiaana laitumelle, luonnollisesti vanhuuteen.

e. Mary Lou oli myöskin suuri, 170cm korkea, musta tamma, jonka upea läsi ja neljä korkeaa sukkaa paistoivat kauas. Mary oli luonteeltaan haastava ja se kuumui herkästi, mutta Leoni Müller osasi ratsastaa tammaa hyvin ja kuskasi tämän aina kansainvälisten 160cm korkeiden esteluokkien läpi. Esteiden kisaamisen tamma lopetti 14-vuotiaana, jonka jälkeen Müllerin tytär kilpaili tammalla vielä pari vuotta koulua, noin Vaativa B-tasolla. Tamma oli varsonut kerran ennen aktiivista kisauraa ja vanhempana varsoi vielä kahdesti. Kaikki kolme Maryn varsaa osoittautuivat hienoiksi estehevosiksi ja suhteellisen helpoiksi kouluttaa. Mary lopetettiin 25-vuotiaana kavioiden mentyä hyvin huonoon kuntoon.

ei. Winterwraith oli vitivalkoinen 165cm holsteinori, joka oli luonteeltaan hyvin jäätävä. Osuvasti nimetty hevonen siis. "Ray" saattoi kesken kaiken päättää, että ei, en mene tarhaan. Tai että "heihei, nyt minä en halua olla pesupaikalla." Kuitenkin Rayn tuntevat hoitajat osasivat komentaa oria oikeaan aikaan ja ratsastettaessa ori käyttäytyi ihan asiallisesti, joten oria käytettiin myös jalostuksessa. Siihen toki myös vaikutti oriin hienot tulokset 150cm korkeudella ratsastetuista estekisoista. Rayn varsat olivat hieman haastavia kouluttaa, mutta vanhempina ihan oivia estehevosia. Ray lopetettiin 23-vuotiaana huonon yleiskunnon vuoksi, johon ei auttanut ruokamäärien lisäys eikä mikään muukaan.

ee. Keen-Eye eli Kenny, oli 164cm hyvin hentorakenteinen kimo tamma. Kenny myytiin 4-vuotiaaana kasvattajaltaan lupaavalle ratsastajalle, joka ei kuitenkaan saanut tuloksia aikaan estekisoista edes 120cm tasolla. Hyväsukuinen tamma myytiin halvalla harrastekäyttöön moneksi vuodeksi, kunnes se myytiin eräälle Hannoverilaiselle siittolalle, jossa tamma teki kahden jo aikaisemmin syntyneen varsan lisäksi kolme lisää. Vaikka tamma itse oli kiltti kuin mikä, tuli sen varsoista hyvin oikukkaita, mutta ne menestyivät kiitettävästi esteradoilla. Kenny lopetettiin 22-vuotiaana vaikean varsomisen jälkeen, jossa myös varsa menehtyi.

01.10.2016 >> Maastakäsinharjoitteita Monnin kanssa (kirjoittanut omistaja, 120 sanaa)
Ikä ei ole Monnilta vienyt vauhtia ja jääräpäisyyttä, enkä oikein tiedä mitä ajattelin, kun otin Monnin juoksutusympyrään maastakäsinharjoittelua varten. Aluksi annoin oriin ihmetellä ympyrää vapaana. Sitten aikani orin höpsöttelyä katsottuani maiskuttelemalla pyysin oriin luokseni. Ihme kyllä, se tuli erinomaisesti viereeni. Rapsuttelin sitä kiitokseksi. Sitten lähdin kävelemään ja maiskutuksilla annoin merkin Monnille, jotta se seuraisi. Ori ei halunnut tajuta, mitä tarkoitin, joten kevyesti vedin riimusta oria eteenpäin. Jutun juonen tajunnut ori seurasikin pian minua kiltisti ympäri juoksutusympyrää ilman naruja. Teimme pysähdyksiä ja peruutuksia. Välillä Monni keskittyi liikaa ohikulkeviin tammoihin, mutta napakka "EI" sai oriin keskittymään jälleen oleelliseen. Lopuksi harjasin Monnin ympyrässä erittäin huolellisesti. Samalla totesin katsoessani Monnin karvamammutin turkkia, että tämä elukka pitäisi kyllä klipata, mikäli se johonkin laatuarvosteluun pitäisi viedä...

05.08.2015 >> Sileäntreeniä (kirjoittanut omistaja, 206 sanaa)
Tänään ratsastettavista hevosistani Monni oli viimeinen. Ori oli kuulemma ollut hieman tuhma muille ratsuttajille, joten minun odotettiin antavan sille jonkinsortin kurinpalautus. Hevostenhoitajat olivat varustaneet Monnin valmiiksi ja Melissa talutti sitä valmiina kentällä, gramaanit olalla. Kun nousin selkään, tyttö puki gramaanit samantien oriille. Mietin hetken, mitä ori oli oikein törttöillyt, kun Melissa ei edes kysynyt laitetaanko jotain apuohjia. Lähdin kuitenkin mitään sanomatta vain kävelemään Monnin kanssa.

Ori vaikutti kuitenkin rennolta, joten pidin gramaanit löysällä. Ravissa Monni alkoi hieman vetää itseään köyryyn ja gramaanista oli tosiaan apua. Kuitenkin aikani ratsastettua sitä reippaassa tahdissa eteenpäin, se rentoutui. Teimme isoja ympyröitä, joilla taivuttelin oria sisään- ja ulospäin. Laukassa hain vain hyvää rytmiä isolla ympyrällä. Monni ei keksinyt mitään hölmöilyjä, joten aloin muuttelemaan laukan pituutta ja tempoa. Moonni oli kuuliainen ja teki työtä käskettyä, joten annoin sille vapaat ohjat ja kävelytauon.

Lopuksi teimme vielä ravissa pohkeenväistöjä, niissä Monni meinasi taipua ihan miten sattuu, mutta asia korjaantui tarpeeksi monella toistolla. Ori alkoi hieman osoittaa takapään heittelyllä, että tämä on tylsää... Siirsin Monnin käyntiin ja tein muutaman takaosakäännöksen, jotka ori suoritti huolellisesti kuunnellen ja hyvin paikoillaan. Kehuin oria ja annoin vapaat ohjat. Monni oli omasta mielestäni ihan normaali itsensä, mutta mitä lie se oli ratsuttajille tehnyt... Loppukäynnit menimme kävelemään läheiselle maastopolulle ihanaan syyssäähän.

01.01.2015 >> Estetreeni kotona (kirjoittanut omistaja, 405 sanaa)
Monni on jo kilpaillut hurjan määrän kilpailuita ja sen menestykseen ollaan meidän tiimissä oltu tyytyväisiä. Oria on käytetty kuitenkin vielä kaikissa suuremmissa karkeloissa näyttämässä kykyjään ja antamassa haastetta nuorisolle. Ja Monnihan on tyytyväinen. Tänään minulla oli ollut suhteellisen kevyt päivä ratsastettavien hevosten suhteen ja minulla oli jopa itse aikaa varustaa Monni. Ori odotteli minua karsinassa, josta toin sen hoitopaikalle loimien alta kuorittavaksi. Ori sai huolellisen harjauksen ja samalla tsekkasin pikaisesti tunnustellen orin lihasten kunnon. Pieniä jumeja löytyi, mutta tilanne voisi olla paljon huonompi.

Varustettuani oriin kaikessa rauhassa, talutin sen kentälle, josta nousin selkään luottojakkaraltani. Monni oli jo innoissaan kävelemässä, näkihän se, että kentällä oli isojakin esteitä... Huolellisten alkuverryttelyjen jälkeen tein kuuliaisuusharjoitteita ensin ravi-käynti välillä ja lopulta laukka-käynti. Kun Monni oli tarpeeksi yhteistyönhaluinen, annoin hieman vapaampaa ohjaa ja annoin sen laukata reippaassa temmossa pitkin kenttää. Laukkapätkän jälkeen Monni ansaitsi kävelypätkän vapain ohjin.

Osa esteistä oli pieniä ristikkoja ja ne olivat ensimmäiset esteet, joita ylitimme Monnin kanssa. Ori oli innoissaan ja esitti maksimissaan 60cm korkealle ristikolle aivan jäätävän kokoisia loikkia. Nauroin pöljälle ratsulleni ja ohjasin sen isommalle, ehkä metrin kokoiselle pystylle. Hyppy sujui hyvin ja ori oli kuulolla, mutta alastulon jälkeen Monni heitti pienen ilopukin. Pystyltä käänsin kohti toista pystyä, laajalla kaarella, jonka aikana pyrin säilyttämään rauhallisen laukan. Se kuitenkin tuotti ongelmia, sillä Monnilla oli mennyt turhan iso vaihde päälle. Sain tulla kyseisen linjan muutamaan otteeseen, ennen kuin Monni jaksoi keskittyä jälleen. Hyvän suorituksen jälkeen kävelimme vielä lisää ennen viimeistä rataharjoitusta.

Pieneen rataan kuului pysty, josta suoralla linjalla okserille, päädyn kautta kieppaisu lävistäjällä olevalle sarjalle ja sieltä kaarevalla tiellä toiselle suoralle linjalle, jonka ensimmäinen este oli okseri ja loput pystyjä. Monni kuunteli nyt hyvin ja sarjalle etenkin askeleet osuivat aivan nappiin. Viimeisellä linjalla tuli pieni tahtirikko ennen viimeistä estettä, joten otin linjan uudelleen. Toinen yritys meni mallikelpoisesti joten kehuin Monnia ja annoin vapaamman ohjan. Ravailimme pitkät loppuravit ja Monni hakeutui hyvin eteen-alas-muotoon. Loppukäyntien ajaksi nappasin Monnin pyllylle viltin ja menimme maastoon kävelemään. Monni katseli ja kuunteli tarkkaan metsän ääniä, mutta ei suotta säikkynyt mitään.

Kun saavuin takaisin talliin, purin oriilta varusteet pois ja laitoin sille fleeceloimen pitämään lihakset lämpiminä. Kävin heittämässä tammatalliin heinät ja palasin kiireellä Monnin luo. Siirsin loimea hiukan ja hieroin Monnin kaulan, lavat ja selän läpi. Monnia on hierottu paljon ja se on oppinut nauttimaan siitä paljon. Kun aika oli lopettaa, Monni oikein turvalla tökkien pyysi jatkamaan. Naureskelin hassulle hevoselleni ja annoin sille porkkanan. Porkkanaa mutustelevan Monnin vein takaisin karsinaansa ja jatkoin iltaheinien jakamista...