16.10.2014 >> jälkeläiskuulumisia (kirjoittanut omistaja)
Dalamarin lähtö Suomen maille lähenee, mutta tänään orillamme oli tärkeä päivä. Oriin ensimmäinen jälkeläinen syntyi tänäaamuna tammasta Theresia Holmes. Tammavarsa oli hyvin pirtsakka ensihetkistään asti ja tulisi varmasti olemaan kaikkien meidän ylpeydenaihe.

Dalamar-herra on ollut hyvässä iskussa viimeaikoina, mutta pääsee kilpailemaan kunnolla vasta Suomeen kotiuduttuaan. Kuitenkin orin kanssa on ollut ongelmia tarhaamisen kanssa. Herra ei nimittäin suostu rauhottumaan ollenkaan mikäli läheisissä tarhoissa on oreja. Tarhausjärjestys on pitänyt muuttaa kokonaan uudeksi vain Dalamarin takia. Pitäähän sitä kuitenkin tulevaisuuden lupauksen päästä ulkoilemaan!

Dalamar on etenkin varsallisten tammojen lähellä rauhallinen, joten päätimme sijoittaa viereiseen tarhaan Theresian ja vastasyntyneen varsan heti kuin varsan kunto sen sallii! Pitäähän uuden isän nähdä pikkuinen varsansa!

11.12.2014 >> muutto Suomeen (kirjoittanut omistaja)
Tätä päivää olin odottanut jo useamman viikon, sillä rakas Dalamarimme saapuisi tänään Suomeen ja Telpenandën tiluksille! Olimme sopineet naapuritilan Markon kanssa, että hän toisi Dalamarin samalla kun hakisi Saksasta itselleen uuden kisaratsun. Kellon lähestyessä kymmentä kävin vielä tarkastamassa Dalamarille varatun karsinan. Laitoin herralle hieman heiniä valmiiksi odottamaan karsinaan. Kuulin ulkoa isomman auton ääniä ja kiiruhdin paikalle. Tallityöntekijät kiiruhtivat avustamaan Markoa lastaussillan laskussa ja pian autosta talutettiin upea tumma ori pihamaallemme. Orin lempeä katse sulatti varmasti jokaisen tallilaisen sydämen heti ensisilmäyksellä! Katsoin kuinka tytöt taluttelivat oria kentällä ja pihapiirissä. Dalamar vaikutti pitävän uudesta kodistaan enempiä stressaamatta. Orin saatua jaloiteltua hetken ajan, pyysin tyttöjä viemään sen karsinaan rauhoittumaan ennen kuin se pääsisi tarhaan syömään.

15.01.2016 >> yksi muutto lisää... (kirjoittanut omistaja)
Maailmanmatkaaja Dalamar oli helppo kuskata Suomesta Uuteen-Seelantiin. Tuntui, ettei oriherra stressannut yhtään paikanvaihdosta. Dalamarin ensimmäinen kunnon treenipäivä oli tänään ja se oli loistava ratsastaa, ainakin näin ratsuttajamme Emilia kertoi. Rento ja rehellinen ratsastaa. Dalamarilla ratsastetaan säännöllisesti, vaikka kilpailuihin ei tähdätäkkään, sillä ori pimahtaa heti, jos se ei ole liikkunut kunnolla. Lisäksi, pitäähän astuvan orin olla hyvässä kunnossa! Dalamarille ollaan kaavailtu vielä ainakin kolmea tammaa, onhan se kuitenkin kahden minun lempihevoseni jälkeläinen. Mitä sitä nyt hyviä geenejä hukkaamaan! Ruokinnallisesti Dalamar on ollut hankala tapaus. Liian pieni rehumäärä aiheuttaa väsymystä ja työskentelyhalun katoamisen, kun taas liika aiheuttaa Dalamarin mahan turpoamisen... Kunhan saamme uudesta heinästä rehuanalyysin, toivomme, että pääsemme jonkinlaiseen ratkaisuun, ettei orin ruokamääriä tarvitse olla muuttamassa ihan koko aikaa...

03.04.2016 >> epätoivoinen estetreeni (kirjoittanut omistaja)
Päivän viimeisenä ratsastettavana minulla oli Dalamar. Olin niin huojentunut, että nyt saisin rentoutua kamalien nuorien hevosten jälkeen... Mutta pöh, mitä minä edes niin menin ajattelemaan! Kun pääsin selkään, Dalamar säikähti kentän poikki juoksevaa kissaa ja kyttäsi seuraavat kymmenen minuuttia joka suuntaan yhtä aikaa! Ratsastettuani puoli tuntia sileällä erilaisia kontrolliharjoituksia, sain Dalamarin suunnilleen kuulolle ja rennoksi. Mutta auta armias, kun otin tehtäviin mukaan puomit! Dalamar kolautti jalkansa ensimmäisellä puomilla ja sen jälkeen se hyppäsi jokaisen MAApuomin yli, kuin ne olisivat metrin korkuisia esteitä... Olin jo luovuttaa tässä vaiheessa, mutta päätin vielä hypätä joitakin esteitä. Ensimmäiset, noin 80cm korkuiset pystyt menivät hyvin, mutta kun esteet nostettiin metriin alkoi puomit lennellä. Ori ei kuunnellut minua yhtään ja se olevinaan näki jokaisessa esteessä mörön, meinasi kieltää, mutta hyppäsi kuitenkin. Kun kentällä ei ollut yhtään estettä, jossa ei olisi puomeja tippunut, oli minun pakko nousta ratsailta ja pystyttää pari estettä. Muut työntekijät olin siis jo päästänyt kotiin. Mutta luojalle kiitos, viimeiset kaksi hyppyä 80cm pystyille sujuivat hyvin. Kehuin Dalamaria ja siirryin loppuraveihin, toivoen ettei se enää säikkyisi mitään ja selviäisin elossa talliin saakka...

05.04.2016 >> valmennus hevosenhoitaja Melissalle (kirjoittanut omistaja)
Melissa oli pitkään halunnut päästä ratsastamaan. Mietin pitkään minkä hevosen antaisin luotettavalle hevostenhoitajalleni. Dalamarin kohdalla oli treenilistalla tyhjää, joten ehdotin, että voisin antaa sillä valmennuksen Melissalle. Selvästikään kukaan ei ollu nähnyt minun toissapäiväisiä treenejäni Dalamarin kanssa ja Melissa suostui innoissaan. Puolen tunnin päästä Melissa saapuikin maneesiin, mukanaan hevostenhoitajaharjoittelija, joka otti minulta Dalamarin orivarsan Denquinalin pois. Rankan treenin jäljiltä väsyneenä muutin esteiden korkeutta tälle ratsukolle sopivammaksi ja istahdin jakkaralle keskelle maneesia.

"Noniin" sanoin ja jäin miettimään miten jatkaisin... "Tänään tehdään ihan perusjuttuja, sillä Dalamarin viimekertainen treeni oli hieman hankala." Melissan ilme muuttui epäluuloiseksi, mutta kuulin vain naurua maneesin toisesta päädystä. Ensimmäiseksi tehdäväksi annoin avotaivutuksen maneesin pitkillä sivuilla. Tämä sujui oriherralta hyvin ja sain keskittyä vain hienosäätämään Melissan istuntaa. Mukaan otettiin voltteja, jotka piti ratsastaa täydellisen pyöreiksi. Melissa oli tarkkaavainen ja se välittyi myös Dalamariin. Ori oli varmaankin kymmenen kertaa tarkkaavaisempi kuin minulla toissapäivänä. "Hyvä! Nyt ratsastuksessa on tosiaan ajatusta mukana! Ota vielä laukkaa molempiin suuntiin, hae mukavaa tempoa, mutta säilytä hevosen tarkkaavaisuus."

Laukka ei tuottanut Dalamarille ongelmia, joten ohjeistin Melissan pienelle ristikolle. "Ajattele jokainen askel mielessäsi, näe minne olet menossa. Hyppyyn tultaessa ole hevosen tukena, kerro sille, että mennään vaan!" Melissa laski selvästi askelia mielessään ja pieni ristikko ylittyi mallikaasti. Kehuin ratsukkoa, nostin esteen 80cm pystyksi ja pyysin tulemaan uudestaan. Dalamar pysyi rauhallisena ja hyppäsi jälleen tyylikkäästi. Loput esteet maneesissa oli myös 80cm korkeudella, oli pystyä, okseria ja sarjaa. Ohjeistin käyntipätkän aikana Melissalle pienen radan, jossa korostin huolellisuuden tärkeyttä. Rata alkoi pysty - viisi laukkaa kaarevalla uralla - okseri -linjalla. Ratsukolle tuli pieni virhearvio ja okserille tultiin liian lähelle, mutta Dalamar ylitti esteen kunnialla. Siitä suunta oli pystyistä muodostuvalle sarjalle ja kaarevalla uralla jälleen okserille. Melissan ratsastus oli nyt huolellisempaa, eikä virheitä enää tullut. "Hyvä!" huusin ihmeissäni. Mikä ihme Dalamaria oikein risoi toissapäivänä ja miksi se meni nyt näin hyvin? "Sehän meni loistavasti. Voit ottaa vielä itsenäisesti laukka- ja raviharjoituksia, mutta hypyt riittävät tälle päivälle. Minun pitää nyt mennä soittamaan tärkeä puhelu!" Niin Melissa jäi hassun orini kanssa työskentelmään maneesiin.