Nimi | Light from Darkness | Rotu, sukupuoli | hannover, tamma |
Syntymäaika | 19.12.2012 | Väri, säkäkorkeus | ruunikko, 169cm |
Rekisterinumero | VH13-011-0219 | Omistaja | Launi, VRL-12379 |
Koulutustaso | ko HeA, re 160cm | Kasvattaja | Leoni Müller, Saksa |
3v 12.05.2013 / 8v 07.01.2014 / 20v 05.01.2016
Premier 66% - All Sim Evaluation Station
ERJ-I maaliskuun 2016 tilaisuudessa pistein 7 + 41 + 20 + 20 + 15 = 103 p.
Lopetettu 21-vuotiaana tarhassa sattuneen onnettomuuden vuoksi 7.6.2016. Aitalanka repi oikean etusen jänteet niin pahasti, ettei tammalle ollut enää muita vaihtoehtoja.
"Hankalaluonteinen, mutta lahjakas estetamma. Vain kokeneelle kilparatsatajalle. Hinta neuvoteltavissa." Näin luki myynti-ilmoituksessa muaan hevoslehden markkinapalstalla. Ensimmäisenä päivänä skippasin mainoksen kokonaan, mutta muutaman päivän päästä se osui silmään uudelleen ja jostain syystä tartuin puhelimeen. Omistaja varoitti vielä puhelimessa, että tamma on oikea pirulainen, mutta silti päädyin sopimaan koeratsastuksen seuraavalle viikolle. Se viikko ennen h-hetkeä oli vähäuninen. En tiennyt yhtään mihin olin pääni pistänyt. Kun saavuin Müllerin siittolalle ja talliin, arvasin jo heti, kuka oli se tamma, jota olin tullut kokeilemaan. Yhdessä karsinassa nimittäin odotti nätti neitokainen korvat niskaan liimattuna ja pylly karsinan ovella, häntä uhkailevasti viuhtoen. Omistaja varusti tamman minulle ja seurasin neitiä silmä kovana koko sen ajan. Olihan tamma hieman kiukkuinen, mutta ei se vaikuttanut vaaralliselta sentään. Siirryimme kummia vitkastelematta suoraan kentälle ja minä nousin heti ensimmäiseksi selkään. Tamma testasi minua minkä kerkesi, mutta rakastuin välittömästi sen askeliin. Niin ilmavat ja suuret... Ja kun otin pari hyppyä ja huomasin kuinka huolellinen tamma oli, olin jo tehnyt päätökseni. Hyppäsin satulasta maahan ja omistajan hevosenhoitaja meni jäähdyttelemään tammaa ja sillä aikaa minä tiedustelin omistajalta tamman hintaa. Se oli reilusti vähemmän mitä olin ajatellut olevani valmis maksamaan, joten paiskasimme heti kättä... Eikä montaa päivää kulunutkaan, kun tämä vasta muutamissa kisoissa startannut nuorukainen muutti meille opettelemaan kisahevosen arkea...
Kaikkea pelkäävä, äksyilevä ja pomottava tamma, jonka lempiaskellaji tuntuu olevan pukkilaukka? Kisahevosena? Kyllä, Nessa on suurien ratojen estemestari... ainakin oikean kuskin kanssa. Lisäksi Nessa tykkää ottaa tarhassaan keväisiä mutakylpyjä, mutta vihaa sitä, kun ihminen haluaakin pestä mudat pois... Lisäksi Nessa on yksi harvoista tilan hevosista, joka on pakko tarhata yksin. Se ei vain voi sietää muiden seuraa, vaan potkii toiset hevoset klinikkakuntoon... Ainakin tammat, ruunaa ei ikinä ole ollut tammalle tarjota kaveriksi.
Kun menee karsinaan, siellä todellakin odottaa kisakentillä hyvin menestynyt hannovertamma, joka kylläkin on ainakin luonteeltaan kuten vanha ratsastuskoulun shetlanninponi, joka on kyllästynyt työhönsä. Yleensä Nessa odottaa hoitajaansa peräpää karsinan ovellepäin ja häntä uhkaavasti heiluen. Kaikkien onneksi Nessa vain uhkailee ja karsinaan voi huoletta mennä ja hakea neidin karsinan perältä käytävälle harjattavaksi. Käytävällä harjatessa Nessa käyttäytyy hieman paremmin, eikä yritä kokoajan kiilata hoitajaansa seinään, toisin kuin karsinassaan. Kavioiden puhdistus on hieman hankalaa etenkin takasten osalta, sillä tamma joskus nostelee jalkojansa liikaakin, aivan kuin uhkailisi potkaista. Satuloidessa saa myös varoa Nessan takasia ja varautua siihen, että tamma pullistelee ja kovasti. Suitsia laittaessa puolestaan saa varoa Nessan hampaita, sillä tamma ei voi sietää, että sen korvien alueelle kosketaan. Kuolaimiakaaan se ei haluaisi herkkään suuhunsa, ei sitten millään. Joku voisi sanoa Nessaa pahansisuiseksi pirulaiseksi, mutta oikeasti se tarvitsisi vain yhden ihmisen työskentelemään kanssansa.
Aina Nessaa taluttaessa täytyy olla riimunnaru, sillä tamma säikkyy lähes kaikkea ja mikäli ei säiky, pelleilee se muuten vaan ja saattaa karata. Ja kun Nessa karkaa, saa sitä etsiä kissojen ja koirien kanssa. Tutun ihmisen kanssa Nessa kuitenkin käyttäytyy ihan mukavasti, vaikka säikkyy siltikin paljon. Pesupaikalla tamma on tyylilleen uskollisesti korvat niskassa kiinni, mutta ei pöllöile. Vähän pitää vain näyttää hapanta naamaa "vaihteen vuoksi"... Nessan letitys on suhteellisen helppo homma, sillä tamma tykkää kun sen harjaa näpelöidään. Siinä onkin yksi harva asia, jolla tamman saa rentoutumaan!
Kentälle asti kun on päässyt Nessan kanssa, voi hieman hengähtää. Selkään nousu onnistuu mutkitta, sillä Nessa luultavasti ajattelee, että minähän en varmasti liiku minnekkään. Ellei se sitten satu säikähtämään vaikka yllättävää tuulenpuuskaa ja lähte kiitolaukkaa kentän toiseen päähän heittäen matkalla pari pukkia. Kun päästään aloittamaan työt, Nessa kyttäilee joka nurkkaa ja puskaa, jotka tietenkin ovat täynnä mörköjä. Nessan askeleet ovat kuitenkin valtavat, mutta mukavat istua, joista on hyötyä esteradoilla, etenkin jos niillä on pitkiä laukkapätkiä. Mikäli Nessan kanssa pääsee jonkinlaiseen "yhteyteen", liikkuu se hillitysti, mutta tarpeeksi reippaasti ja voisi väittää, että jopa vähemmän säikkyen. Nessalla on kuitenkin todella hyvä hyppytekniikka, eli kun oikea ratsastaja löytyy, löytyy Nessastakin se menestyvä kisaratsu äkäisen shetlanninponivaleasun alta. Nessa kaipaa apua ratsastajalta paljon esteelle tultaessa, mutta jos ilmaan päästään, niin tamma on erityisen varovainen takajalkojensa kanssa. Eli harvoin puomit putoaa, ellei Nessa kiellä juuri ponnistushetkellä... Mutta maastoon Nessan kanssa on turha edes kuvitella menevänsä...
Kisapaikalla Nessan kanssa liikkuminen on yhtä tuskaa, neiti nimittäin pelkää kaikkea mitä se ei ole ennen nähnyt ja erilaiset kirkkaan väriset mainoskyltitkin, joiden luulisi tulleen jo tutuksi, saavat Nessan aivan sekaisin. Kun saadaan varusteet niskaan ja lähdetään valmistautumaan suoritusta varten, paahtaa Nessa vain eteenpäin, eikä niitä jarruja tunnu löytyvän. Ja ai että jos läheiselle aidalle lentää vaikkapa pikkulintu liian äkillisesti, lähtee Nessa sitä surullisenkuuluisaa pukkilaukkaa jonkun toisen hevosen perään turvaan. Itse radalla Nessa kuitenkin keskittyy enemmän hyppäämiseen, eikä muiden asioiden säikkymiseen ja asiat alkavat sujua hiukan paremmin.
i. Loreno evm hann, 170cm trn |
ii. Leandro evm hann, 173cm mrn |
iii. Lorenti evm hann, 168cm m |
iie. Yavanna evm hann, 161cm rnkm |
||
ie. Iduna evm hann, 167cm rnkm |
iei. Garathin evm hann, 170cm prt |
|
iee. Freya evm hann, 165cm mkm |
||
e. Light Unveiled evm hann, 171cm rnkm |
ei. Darkness Fades Away evm hann, 173cm vrt |
eii. Lightning evm hann, 167cm m |
eie. Farawen evm hann, 166cm mkm |
||
ee. Neva evm hann, 166cm tprt |
eei. Otheros evm hann, 172cm m |
|
eee. Nevanna evm hann, 164cm trt |
i. Loreno, tummanruunikko 170cm ori oli lahjakas ja kilttiluontoinen herrasmies. Ori kilpaili 160cm-tason estekilpailuissa hyvällä menestyksellä, voittaen monia arvokilpailuita. Loreno oli myös kantakirjattu I-palkinnolla, joten ei liene ihme, että ori oli suosittu estepuolen jalostuksessa. Lorenon omisti muuan harrastelijakasvattaja, jolla se myös eli koko elämänsä. Ori astui 109 tammaa elämänsä aikana, tuoden omistajalleen hyvät rahat jatkaa harrastustaan. Hän joutui kuitenkin luopumaan rakkaasta hevosestaan sen ollessa 26-vuotias, kun vanhuus vain alkoi viedä hevoselta sen voimat.
ii. Leandro oli mustanruunikko ja vanhempiaan hieman isompi, 173cm korkea ori. Leandro kilpaili nuorena paljon, ehkä liiankin paljon, joka johti lukuisiin jalkavaivoihin. Parhaimpina vuosinaan se kuitenkin suoritti tasaisesti 160cm-tasolla saakka. 11-vuotiaana ori joutui jättämään kisaamisen kokonaan ja se myytiin sen kasvattajan tyttärelle "harrastusprojektiksi". Ori kesti kuitenkin koulukäyttöä ja kasvattajan tytär starttasi jopa muutamissa vaativa B-tason koulukilpailuissa hyvällä menestyksellä. Kisavuosinaan kisakausien ohesas ori astui 26 tammaa, joiden jälkeläisistä tuli erinomaisia estehevosia. Leandro lopetettiin 25-vuotiaana tarhassa liukastumisen aiheuttaessa vanhan jalkavamman pahentumisen.
ie. Iduna oli kuvankaunis 167cm korkea ruunikonkimo tamma. Iduna kilpaili nuorena muutamat 140cm-tason esteratsastusluokat, jonka jälkeen se myytiin ajanpuutteen takia muuan saksalaiselle hannover-kasvattajalle. Sen jälkeen Idunalla ei enää pahemmin ratsastettu, muuten kuin maastossa, vaikka sillä olisi ollut kapasiteettia suuremmillekin esteille. Iduna sai viettää leppoisaa siitostamman elämää. Se varsoikin kuusi hienoa estevarsaa, joista tuli luonteeltaan rentoja, aivan kuten emäkin itse oli. Iduna kuoli kuitenkin viimeisen varsomisen jälkeisiin komplikaatioihin.
e. Light Unveiled oli valitettavan huonorakenteinen, 171cm ruunikonkimo tamma. Sillä kisattiin kuitenkin 150cm korkeudella asti kansainvälisissäkin kisoissa. Kuten arvata voi, kisaura jäi kuitenkin lyhyeksi rakennevikojen aiheuttamien kulumien vuoksi. Tamman luonne ja ratsastettavuus oli kuitenkin täysi kymppi, joten se myytiin kisauran jälkeen takaisin kasvattajalleen, joka teetti tammalla hyvin valikoiduista oreista erinomaisia esteratsuja. Tamma varsoi kahdeksan kertaa ja jälkipolvesta tuli aika kirjavaa sakkia, jota kuitenkin yhdisti hyvä hyppytyyli. Tamma lopetettiin 26-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi.
ei. Darkness Fades Away, vaaleanrautias 173cm korkea ori, joka kantakirjattiin "vain" III-palkinnolla. Ori kilpaili silloin tällöin 160cm luokkia ammattiratsastajan kanssa, mutta pääsääntöisesti sillä ratsasti omistajan tytär. Oria kuitenkin käytettiin siitoksessa suhteellisen paljon ja sen rauhallista luonnetta arvostettiin. Ori astui harrastusratsun ja kisahevosen elämän ohessa 34 tammaa ja periytti hyvää luonnettaan ja rohkeutta esteillä. Ori lopetettiin valitettavasti 18-vuotiaana, kun se rikkoi pahasti jalkansa kesken estetreenien.
ee. Neva oli 166cm tummanpunarautias sisukas tamma. Se jaksoi aina kysyä, että onko pakko. Korvat luimussa tietenkin. Se kilpaili kuitenkin menestyksekkäästi 145cm radoilla ja olisi varmaan pystynyt suurempiakin esteitä ylittämään, mutta hankalan luonteensa vuoksi se siirtyi siitostammaksi suhteellisen nuorena. Neva astutettiin hyväluontieisilla oreilla kuusi kertaa ja varsoista tuli ihan hyviä esteratsuja, säpäköitä ratsastettavia, mutta siedettäviä luonteeltaan muuten. Tamma lopetettiin 24-vuotiaana vanhuuden vietyä tamman hampaat liian pian.
10.07.2013 04.01.2014 |
hann-t. Llavane of Evenstar hann-o. Dalamar Lash |
isä - Fight On! isä - Aurindos |
omistaja - VRL-12379 omistaja - VRL-12379 |
ERJ >> 61 sijoitusta, 1 cup-sijoitus 28.05.2013 Jadessa Warmbloods ERJ 150cm 4/30 28.05.2013 Solo ERJ 160cm 3/30 28.05.2013 Jadessa Warmbloods ERJ 150cm 4/30 30.05.2013 Jadessa Warmbloods ERJ 150cm 1/30 30.05.2013 Kingsvalley ERJ 150cm 4/30 31.05.2013 Jadessa Warmbloods ERJ 150cm 2/30 01.06.2013 Solo ERJ 160cm 1/30 02.06.2013 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 2/30 03.06.2013 Marike ERJ 150cm 5/30 04.06.2013 Solo ERJ 160cm 1/30 04.06.2013 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 4/30 06.06.2013 Marike ERJ 150cm 3/50 11.06.2013 Takkuinen KRj HeA 4/50 27.07.2013 Wiesehain ERJ 150cm 1/40 28.07.2013 Underground ERJ 160cm 2/30 31.07.2013 Claridge Stud ERJ 150cm 4/40 31.07.2013 Underground ERJ 160cm 1/30 04.08.2013 Underground ERJ 150cm 2/30 04.08.2013 Underground ERJ 150cm 2/30 06.08.2013 Underground ERJ 150cm 4/30 12.08.2013 Dark Side Trakehners ERJ 160cm 1/30 17.08.2013 Kisakeskus Rehberg ERJ 160cm 2/30 18.08.2013 Kisakeskus Rehberg ERJ 160cm 5/30 19.08.2013 Wiesehain ERJ 160cm 1/30 20.08.2013 Wiesehain ERJ 160cm 4/30 22.08.2013 Joogin Suomalaiset ERJ 160cm 4/40 22.08.2013 Takkura ERJ 160cm 1/30 23.08.2013 Solo ERJ 160cm 4/30 25.08.2013 Tackleberry ERJ 160cm 4/30 27.08.2013 Joogin Suomalaiset ERJ 160cm 3/40 |
01.09.2013 Wiesehain ERJ 160cm 5/30 02.09.2013 Wiesehain ERJ 160cm 4/30 04.09.2013 Solo ERJ 160cm 4/30 06.09.2013 Kirbera ERJ 160cm 5/30 06.09.2013 Cirion Stud ERJ 160cm 1/30 07.09.2013 Cirion Stud ERJ 160cm 4/30 08.09.2013 Tackleberry ERJ 160cm 3/27 08.09.2013 Tackleberry ERJ 160cm 3/27 20.09.2013 Tackleberry ERJ 160cm 1/27 11.09.2013 Cirion Stud ERJ 160cm 1/30 13.09.2013 Cirion Stud ERJ 160cm 5/30 17.09.2013 Cirion Stud ERJ 160cm 5/30 18.09.2013 Cirion Stud ERJ 160cm 4/30 19.09.2013 Cirion Stud ERJ 160cm 5/30 21.09.2013 Cirion Stud ERJ 160cm 2/30 21.09.2013 West Coast Warmbloods ERJ 160cm 4/40 22.09.2013 Cirion Stud ERJ 160cm 5/30 24.09.2013 Cirion Stud ERJ 160cm 1/30 25.09.2013 Cirion Stud ERJ 160cm 3/30 01.10.2013 Cirion Stud ERJ 160cm 2/30 06.10.2013 Cirion Stud ERJ 160cm 3/30 06.10.2013 Cirion Stud ERJ 160cm 4/30 13.10.2013 Underground ERJ 160cm 5/30 13.10.2013 Underground ERJ 160cm 5/30 20.10.2013 Kirbera ERJ 160cm 4/30 20.10.2013 Underground ERJ 160cm 5/30 23.10.2013 Kirbera ERJ 160cm 1/30 23.10.2013 Kirbera ERJ 160cm 3/30 25.10.2013 Kirbera ERJ 160cm 5/30 25.10.2013 Kirbera ERJ 160cm 5/30 30.12.2015 KK Bailador ERJ-Cup 160cm 10/108 |
23.02.2016 >> Estevalmennus (kirjoittanut Kics)
Tänään saavuin Valmaryaan Launiin soitettua valmennuksen tarpeestaan kuulemma vähän haastavammalle hevoselle. Enkä myöskään yllättynyt kuullessani että kyseessä olisi tamma. Lompsin lumisateessa kohti maneesia ja kuulinkin sieltä jo jonkinlaista kolinaa. Maneesissa näin Launiin nostelevan puomeja kentälle päädystä jossa niitä säilytetään ja maneesissa laukkaili tamma ohjat kaulallaan. "Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?" kysyn Launiilta kummastuneena. "No toi elukka säikähti kun avasin tän oven minkä takana on puomeja, ja otti sitten hatkat. Lämmitelkööt itsensä ilman minua." ystäväni murisi katsoen hieman tympääntyneenä pörisevää tammaansa. Nappasin ohimennen tamman, jonka lempinimi on Nessa, ja palautin sen ystävälleni joka oli koonnut itsensä siihen pisteeseen että oli valmis hyppäämään selkään.
Launi aloitteli verkkailua ravissa suoraan, ja minä siirryin kokoamaan sarjaa toiselle pitkälle sivulle. Tamma tuntuu olevan sillä tuulella että varmasti kolmen esteen sarja ja pääty ympyröille pystyesteet riittävät tällä kertaa. Kuulin välillä selkäni takaa hevosen lähtevän haluttua kovempaa, mutta aina hetken päästä Launi sai sen rauhoitettua. Laitan jokaiseen esteeseen aluksi ristikon, samalla pääsen itsekin jyvälle miten tämä tamma hyppää. Kuulemma erityisen hyvin, mutta kaikki siinä esteiden välillä tuottaa toisinaan enemmän ja vähemmän tuskaa. Launi aloittaa ravissa ensimmäiselle ristikolle, ja ristikon jälkeen jatkaa laukassa kohti sarjaa. Nessa päättää mutkitella koko matkansa sarjalle, eihän sitä tiedä mistä suunnasta hyppää joku saalistava peto pienen hevosraukan kimppuun. Esteillä Nessa kuitenkin menee suoraa ja innokkaasti ja tuntuu nauttivan saadessaan hypätä korvat hörössä estesuoran ylitse. Välillä ponnistus tapahtuu hieman liian aikaisin, mutta tämä onkin vasta ensimmäinen harjoitus tälle päivälle joten ihan ymmärrettävää. Launiin suoritettua esteet kunnialla noppuun nosta esteitä 60cm pystyiksi. Ohjeistan Launiia pitämään tammaa hieman paremmin pohjeavuilla, ja katsomaan että se ihan oikeasti menee suoraa ilman mutkittelua. Nessasta huomaa että sen pelkääminen on ennemmin opittu tapa kuin oikeaa pelkoa. Toisella kerralla ratsukko suoriutuukin jo paljon paremmin.
Launiin kokemuksen kyllä huomaa tämän hevosen kanssa, hän osaa vedellä juuri oikeista naruista oikeaan aikaan. Nostan esteitä jokaisen ylityskerran jälkeen ja pian esteet ovatkin 145cm korkeita. Nessa parantaa hyppyään sitä mukaa mitä korkeampia esteet ovat. Hyppykykyä tammalta ei kyllä puutu pätkän vertaa, se hyppäisi varmasti vaikka taloja, kunhan vaan pääsee siihen vaiheeseen että sen oma pääkoppa ei haittaa suorituksia. Nostan vielä sarjan viimeisen esteen 160cm koska tamma vaikuttaa nyt siltä että se on siihen korkeuteen valmis. Nessa hyppää tämänkin leikiten, mutta esteeltä tietenkin jatkaa tyylikkäässä pukkilaukassa innoissaan. Pyydän ratsukkoa tulemaan sarjan vielä kertaalleen ja nyt suoritus on sen tasoista että voimme lopettaa harjoitukset tähän. Loppuverryttelyissä Launi ratsastaa Nessan eteen alas - se saa vielä lopuksi venytellä itseään kun on sen verran rauhoittunut että tämäkin on mahdollista, eikä ratsu katsele ratsastajaansa yläkautta silmiin. Loppuverryttelyjen jälkeen lupaan tulla Launiin mukaan vielä talliin hetkeksi, ja tietty toimimaan apuna jos tamma päättää jatkaa matkaansa ilman taluttajaansa.
11.01.2016 >> Estevalmennus (kirjoittanut Mila)
Olin tullut hyvissä ajoin Evenstariin ja olin kasailemassa esterataa, kun Launi saapui ruunikon tamman kanssa paikalle. Käskin ottamaan alkuverryttelyt sillä välin kun itse viimeistelin esterataa. Kyselin siinä sivussa Launiin ja Nessan historiasta sekä utelin mahdollisia ongelmakohtia, joita tulisi hioa.
Nessa vaikutti hieman säpsyltä eikä heti tahtonut totella ratsastajaansa, mutta pikkuhiljaa se rentoutui, jonka jälkeen meno näytti huomattavasti paremmalta. Kun alkuverkat oli verrytelty, käskin tulemaan pieniä lälmmittelyesteitä. Korkeita esteet eivät olleet ja uskoin, ettei ne tälle hannovertammalle minkäänlaisia ongelmia aiheuttaisi. Ja olin oikeassa, Nessa hyppäsi esteet mukisematta ja ratsastajakin oli ajan tasalla siitä, mitä piti tehdä.
Sitten lähdettiin suorittamaan kyhäämääni esterataa. Kolme ensimmäistä estettä ylittyi helposti, mutta pystyesteelle tultaessa pakkanen paukautti maneesin nurkkia jonka vuoksi Nessalla meni pasmat sekaisin ja se kieltäytyi hyppäämästä. Pienen rodeoleikin jälkeen Nessa rauhoittui ja ratsastajakin pysyi selässä, joten käskin tulla pystyesteen uudelleen. Hetken näytti siltä ettei Nessa suostuisi estettä hyppäämään, mutta sekunnin sadasosan empimisen jälkeen hyppäsi esteen yli vaivatta.
Kun pystyesteen ongelmat oli hoidettu, käskin tulla radan uudestaan. Tällä kertaa rata suoritui ongelmitta, ehkei aivan askeleet osuneet esteiden väliin niin kuin olin suunnitellut, mutta menkööt nyt tämän kerran...
Rata hypättiin vielä pariin otteeseen, jonka jälkeen annoin ratsukolle luvan löysätä ohjasotetta. Loppuverryttelyt Launi sekä Nessa saisivat tehdä itsenäisesti, sillä minun oli aika lähteä kotia kohti liikuttamaan omat kopukkani.
10.01.2016 >> Nessan muutto & kuulumisia (kirjoittanut omistaja)
Kun päätin, että muutan hevoslaumani kanssa Uuteen-Seelantiin, mietin pitkään, että pitääkö minun nyt sitten kuopata Nessa. Pelkäsin ettei mamma sietäisi muuttoa ja stressaisi itsensä hengiltä. Tai jonkun muun... Mutta jokin ääni päässäni sanoi, että ota tamma mukaan. Olihan se jo kuitenkin vanha, mutta ehkä se saisi teettää minulle vielä yhden hyvän estevarsan...
Kaikkien ihmetykseksi Nessa ei kuitenkaan stressannut matkan aikana, eikä uudessa kotitallissaan sen enempää kuin normaalilla kisamatkalla. Kun muutama päivä oli pöristy kaikelle mahdolliselle paniikissa, Nessa rauhoittui ja tajusi kai, että täällä sitä nyt sitten asutaan. Muutaman huilipäivän jälkeen Nessalla oli pari rennompaa treenipäivää, mutta sitten palasimme arkeen. Yritämme kovasti treenata tamman sellaiseen kuntoon, kuin se oli sen parhaimpina kisavuosina. Ainakin lihasmassaltaan. Aikomuksenani nimittäin on esittää se mahdollisimman pian ERJ-laatuarvostelussa, ja eihän sinne nyt mitään ruipelomummoa kehtaa viedä...
Nessa on omasta mielestäni loistava estehevonen, mutta pelkään, että sen hankalasta luonteesta tullaan rokottamaan laatuarvostelussa. Mutta eihän nyt jokainen voi olla täydellinen! Tai edes kukaan. Mutta siitä olen iloinen, että Nessan ruokahalu on palannut. Ennen muuttoa Uuteen-Seelantiin tamma nimittäin söi todella huonosti. Edes väkirehumössöt eivät maistuneet, mitkä olivat olleet tamman suurin herkku siihen asti. Kuitenkin heti uudessa karsinassa ruoka kelpasi mammalle ihan kuin ennenkin. Mistä lie kumma muutos johtui, mutta hyvä, että ruoka taas maistuu. Eihän sitä muuten tammaa saada hienoon kuntoon...