i. Plea for Aid oli Tanskan suosituimpia jalostusoreja Pendorin syntymän aikana. Aageksi kutsuttu ori oli 168cm korkea ja väriltään ruunikko. Rakenteeltaan Aage edusti urheiluhevosten huippua. Aage asui koko ikänsä tanskalaisen esteratsastajan kilpatallissa Ålborgissa. Ori oli luonteeltaan rauhallinen, eikä hätkähtänyt kummallisistakaan asioista vieraissakaan paikoissa. Aage kilpaili menestyksekkäästi jopa 160cm:n tasolla aina 15-vuotiaaksi asti, kunnes se siirtyi kisaeläkkeelle ja toimi siitosoriina. Aage periytti etenkin rauhallista ja yhteistyökykyistä luonnettaan. Yhteensä jälkeläisiä sille syntyi 57, joista suurin osa Tanskaan. Ori jouduttiin lopettamaan 25-vuotiaana vanhuuden mukana tulleen hampaiden kunnon heikentymisen vuoksi.

ii. Fallen Kingin emä oli Tanskaan tuotu trakehnertamma ja isä saksalainen holstein. Kingin suku ei ollut kovin tunnettu, joten orilta ei odotettu sen kummempia. King osoittautui kuitenkin uskomattomaksi esteratsuksi. Ori kilpaili parhaimpina vuosinaan 150cm:n luokissa menestyen. Luonteeltaan ori oli säväkkä ja hyvin herkkä ratsastaessa. Mutta maasta käsiteltynä King oli oikein rauhallinen tapaus. 165cm korkea ruunikko ori edusti myös rakenteeltaan huipputason esteratsun ihannetta. Kilpailu-uran jälkeen King astui pääasiassa tammoja, mutta toimi myös omistajansa Karl Ottesen pojan harjoitushevosena. Jälkeläisiä Kingille syntyi 71, niin Tanskaan, muihin Pohjoismaihin ja muutama jopa Amerikkaan. King lopetettiin 27-vuotiaana, kun sen mukavat eläkepäivät tulivat tiensä päähän tarhassa kaatumisen vuoksi, jolloin sen hankositeet revähtivät pahasti etujaloista.

ie. Roesikja oli puolalaissyntyinen trakehner, jonka isä oli upea täysiveriori What Was Lost. Rosaksi kutsuttu tamma ostettiin Tanskaan 6-vuotiaana ja pian tämän jälkeen se kilpaili ensimmäiset kilpailunsa 130cm:n tasolla. Myöhemmin Rosa hyppäsi hyvinä päivinä jopa 160cm:n luokkia virheittä, mutta oikukas tamma saattoi keksiä kummia kieltoja milloin mihinkin. Myös maasta käsiteltäessä Rosa oli hankala ja kiukkuinen tapaus. Kuitenkin rakenteeltaan tämä 167cm korkea tummanrautias tamma oli ihanteellinen estehevonen ja niimpä sen omistaja päätti teettää sillä kolme varsaa. Hyvien orivalintojen seurauksina varsoista tuli erittäin miellyttäviä estehevosia. Rosa jouduttiin lopettamaan 23-vuotiaana, kun sen näkö alkoi reistailla niin paljon, ettei se lopulta uskaltanut mennä enää tallistakaan ulos.

e. Hersent Matillis on kimo tanskanpuoliverinen Hersentin maineikkaasta siittolasta. Tamma on 170cm ja melko roteva. Pendor oli tamman ensimmäinen varsa, jonka jälkeen se synnytti vielä kahdesti. Matillis viettää nyt vanhuuspäiviään Hersentissä, toimien seurana nuorille hyvän luonteensa ansiosta.

ei. Wimark II oli malliesimerkki holstein-kantakirjan senaikaisesta rakenneihanteesta. 168cm korkea ruunikko ori kisasi menestyksekkäästi 4-6-vuotiaana Saksassa, kunnes sen oikean etusen syvä koukistaja vammautui tarhassa, eikä se ikinä parantunut ratsastuskäyttöön. Lempeäluontoista oria kuitenkin käytettiin 50:lle tammalle ja se periytti kaunista rakennettavan ja miellyttävää luonnetta. Kisauran jälkeen Wimark myytiin Hollantiin jalostushevoseksi.

ee. Rohesia oli 166cm korkea kimo belgianpuoliverinen, joka kisasi tiiviisti 5-10-vuotiaana. Sisukas ja hyvätrakenteinen tamma myytiin lopulta suurella summalla Hersentin siittolaan, Tanskaan. Tamma varsoi kolmesti ja sen jälkeen siitä siirrettiin alkioita myös "ei-niin-arvokkaille" tammoille. Alkionsiirroksista syntyi viisi varsaa, kaikki kauniita kuin emänsä. Valitettavasti tamma sai 16-vuotiaana pahan ähkyn ja kuoli sen leikkausyrityksessä komplikaatioihin.

28.12.2016 Takaisin treeniin (245 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Pena sai puhtaat paperit eläinlääkäriltä pari kuukautta sitten ja nyt ollaan treenattu oria takaisin kuntoon. Melissa oli varustanut Penan valmiiksi pikkuhypyille. Hain orin tallista ja se vaikutti rauhalliselta itseltään. Ensimmäisinä treenikertoina Pena oli innokas ja kuin lentoon lähdössä…

Verryttelin Penan kanssa kevyessä ravissa ratsastaen isoja ympyröitä. Välillä ratsastin reippaampaa ravia, välillä hitaampaa ja Pena kuunteli erinomaisesti. Nostin laukan ja laukkasimme uraa pitkin reippaasti eteen. Pena tuntui omalta itseltään, vetreältä innokkaalta työskentelijältä. Ratsastin muutaman lävistäjän puomin yli, jolloin vaihdoin laukan. Pena teki oikein ison loikan puomin yli ja vaihtoi laukan ylidramaattisesti. Muutaman vaihdoin jälkeen Pena käytti vähemmän energiaa turhan suuriin loikkiin.

Pienen huilahdustauon jälkeen huikkasin Melissalle, jotta hän tulisi kasaamaan minulle pikkuesteitä. Aloitimme kahdella pienellä ristikolla, joita ratsastin isolla ympyrällä. Pena olisi halunnut mennä kovaa, eikä halunnut keskittyä jumppailuun. Vaihdoimme suuntaa ja yritin saada Penan keskittymään minun olemassaolooni ja mitä siltä pyysin. Kun ori malttoi vähän keskittyä, annoin sen laukata reilusti eteen uraa piltin. Melissa rakensi yhden pystyn 80cm korkeuteen ja kokosin laukkaa ja ratsastin Penan pystylle. Ori imi esteelle hienosti, askeleet sattuivat täydellisesti. Jatkoimme esteen hyppäystä ja nostoa pikkuhiljaa 120cm saakka. Loppua kohti ori keskittyi paremmin ja paremmin. Oli kuitenkin ensimmäinen hyppykerta pitkään aikaan, joten päätin, että tämä riittää.

Jäähdyttelin oria ensin kevyessä ravissa ratsastaen avotaivutuksia ja väistöjä uralla. Pena tuntui oikein vetreältä, joten annoin pitempää ohjaa ja annoin sen vain ravailla rennosti eteen-alas venyttäen. Kehuin oria paljon ja se tuntui tyytyväiseltä työskentelyyn. Tulin ratsailta ja annoin orin Melissalle kävelytettäväksi. Kyllä Pena vielä radoille palaa!

20.01.2016 Kuntoutumiskuulumisia (138 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Voihan Pena. Ori oli ollut vähemmällä liikunnalla, ajattelin että se saisi vähän lomailla. Pena sai kuitenkin olla laitumella reilusti, joten luulimme, ettei se keräisi pöllövirtaa. Muutaman kevyen päivän jälkeen ori esitteli meille sitten hurjan pukkilaukkashown. Emme reagoineet mitenkään, kun illalla ori käveli normaalisti talliin, eikä missään tuntunut lämpöä tai aristusta. No, aamulla sitten oikea etunen oli turvonnut kuin tukki. Aamutalli soitti eläinlääkärin paikalle tsekkaamaan jalan. Pieni vaurio pinnallisessa koukistajassa. Eläinlääkäri vakuutti, että orin pitäisi parantua vielä kisakäyttöön huolellisella kuntouttamisella.

Nyt sitten jalkaa ollaan kylmäilty vähintään viisi kertaa päivässä ja Pena käy kävelyllä taluttaen 10 minuuttia kerralleen kahdesti päivässä ja satulasta käsin vähitellen aikaa pidentäen. Tarhauskiellon ori ansaitsi myöskin itselleen kunnes jänne osoittaa parantumisen merkkejä. Väkirehujen vähentäminen ei ole auttanut orin pörheyteen, joten sormet ristissä liikutamme sitä, ettei se vaan aiheuttaisi lisää vauriota parantuvaan jänteeseen pienillä hypähdyksillä ja tanssahtelulla...

17.04.2016 Valmennus hevostenhoitaja Melissalle (343 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Olen antanut Melissan ratsastaa enemmän ja enemmän minun silmien alla. Tarvitsisin groomin, joka myös ratsastaa, joten yritän Melissasta tehdä sellaisen. Muut työt olimme tehneet ja osa työntekijöistä lähti jo kotiin, joten saimme rauhassa keskittyä Pendor-orin työstämiseen.

Pena ja Melissa olivat jo kentällä kävelemässä, huikkasin moikat ja kävelin kentän keskelle. "Haluatko kokeilla pikkuhyppyjä Penalla?" kysyin, johon Melissa vastasi nyökkäämällä. "No lähtekääpäs sitten verkkailemaan. Taivuttele Penaa sitä mukaa kun se vähän vertyy, kokeile ratsastaa pieniä väistöjä, haluam nähdä, että se reagoi hyvin pohkeeseen!" Ratsukko teki asioita, joita pyysin ja Pena kuunteli kiltisti Melissan apuja. "Hyvä, muista myödätä kädellä enemmän, Pena ei tykkää jos pitemmän päälle jäät kovin jäykäksi kädestä", sanoin voittojen kädellä ratsukon luokseni. "Näin", näytin kädestä pitäen mitä Melissan välillä tulisi tehdä. "Hyvä, nyt laukkaa vielä vähän ja sitten mietitään hyppäämistä," sanoin hiljentyä seuraamaan Melissan apuja ja Penan kuuliaisuutta. Välillä Penasta näki, että Melissa on kädestään hidas tai jäykkä, mutta se jatkoi suorittamista anteeksiantavaisesti.

Pienen kävelytauon jälkeen rakensin kaksi pientä ristikkoa isolle ympyrälle. "Tule näitä tässä ympyrällä, kunnes käsken vaihtaa suuntaa. Koita pitää normaali esteistunta, älä liikaa muuta istuntoa esteellä, sillä Pena vain laukkaa sen yli," sanoin ja väistin esteen edestä. Pena ja Melissa tulivat ympyrälle ja hyppäsivät pienet esteet kerta toisensa jälkeen hyvin eleettömästi. Nostin ristikot pystyiksi ja ohjeistin Melissaa keventämään istuntaa vähän enemmän, mutta säilyttäen mahdollisimman eleettömän ratsastuksen. Melissa ratsasti lähestymiset vähän huonosti, mutta Pena pelasti ja hyppäsi puomitta silti. "Hyvä, koita laskea askeleita, silloin näet etukäteen pitääkö sinun muokata askelta." Yksi kaksi, yksi kaksi, Melissa laski ääneen ja onnistui vaikuttamaan Penan askellukseen, ja nyt meno oli sulavampaa.

Lopuksi rakensin yksittäisen pystyn pitkälle sivulle ja nostin sen metrin korkeuteen. "Tule vielä tämä pari kertaa," sanoin ja siirryin vähän kauemmaksi katsomaan. Ensimmäisellä kerralla Melissa myötäsi aivan liikaa ja kevensi turhan suuresti. Ohjeistin muistelemaan edellistä harjoitusta ja seuraavat hypyt onnistuivat paremmin. Pena vaikutti aika tyytyväiseltä vaikka Melissa ei niin kokenut esteratsastaja olekaan. "Hyvä! Eikös se riitä?" kysyin ja Melissa nyökkäili taas. "Jäähdyttele Pena kunnolla ja hoida pois. Jos viskaat vielä oritalliin välkärit niin sitten voit mennä kotiin, okei?" Sanoin ja lähdin toimistooni paperitöiden kimppuun…

20.01.2015 Penan ensimmäiset kenttäkisat (100 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Vaikka Pena ei olekaan mikään liitokavio kouluradoilla, päätimme testata sen kykyjä kenttäratsastuksessa kuitenkin. Kotona olimme hyppänneet jonkin verran maastoesteitä ja Pena oli aina ihan liekeissä - sai hypätä ja mennä kovaa! Kouluradalta ei tullut kovin päätähuimaavat pisteet, mutta silti este- ja kouluosuuden jälkeen ratsukko lähti kymmenenneltä sijalta maastoesteille. Uskomattoman vauhdin ansiosta Pena ylsi neljännelle sijalle. Vaikka tiesimme, että Pena on ihan superkunnossa, yllätyimme kaikki miten hyvin se jaksoi - maasto-osuuden jälkeen se katseli pirteänä maisemia, kuin valmiina menemään uudestaan! Muutama ihminen tuli jopa jälkikäteen tallialueella kysymään olisiko tämä ori kenties myytävänä. Nauraen jouduin kieltäytymään, mutta vinkkasin, että pian se olisi tarjolla jalostukseen.