10.07.2022 >> ensimmäisiä ratsastuskertoja ilman avustajaa (588 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Herlen ratsukoulutus on edennyt yllättävän hyvin. Herle on erittäin motivoitunut ruokapalkkaan, joskin vaikeuksia tuottaa sen keskittymisen siirtyminen esim. laitumilta huuteleviin hevosiin. Kun sitä saa muutaman kerran palkattua aika tiheään, muistaa se, että ainiin, tältä ihmiseltä saa namia ja keskittyy se jonkin aikaa ihan kivasti. Kunnes tulee liian iso häiriötekijä jostain ulkopuolelta ja sen keskittyminen herpaantuu. Se kuitenkin pysyy hallinnassa ja tottelee eteenpäinajavia apuja ja hidastaa, mutta esimerkiksi kääntyminen on hankalaa, sillä se haluaisi vaan kaula kiemuralla katsella äänen/liikkeen suuntaan. Se ei siis kuitenkaan pelkää, se on vain liian utelias.

Tänään päätin tehdä Herlen hoitaesta saakka yksin. Yleensä minulle siis varustetaan ja hoidetaan osa hevosista, mutta halusin nähdä vaikuttaako, jos sama ihminen tekee sen kanssa koko ajan yhden kerran jutut. Herle oli tallissa viimeistelemässä pieniä päiväheiniään laitumella olon jälkeen. Se on niin kovin ruipelo, joten se saa ekstraheinää, vaikka laitumella on reilusti syötävää. Harjasin tamman huolella ja se malttoi jopa olla paikoillaan, kun heinää oli vielä edessä. Heinät loppuivat juuri kun oli kavioiden tsekkauksen vuoro, mutta palkkasin jokaisen jalan jälkeen Herlen lempirehulla, joten se malttoi odottaa ja pitää jalkojansa yllä. Tämän jälkeen vein tamman hoitopaikalle, jossa sen on hankala seisoa paikoillaan toisinaan. Ajattelin, että pelkkä varusteiden pukeminen olisi tarpeeksi lyhyt aika, jotta Herlen ei tarvitsisi alkaa häseltää. Nyt vielä koulutuksen alussa palkkaan Herleä aina kun se menee ja kääntyy kivasti hoitopaikalle ja pysähtyy maltillisesti odottamaan. Rapsuttelin sitä myös hetken kutisevista paikoista. Varustin melko nopeasti, ja annoin jokaisen varusteen jälkeen vielä palkan, etenkin kun se seisoi aloillaan!

Kentälle siirtyessä Herle kuuli kavereidensa huutelua laitumelta ja sen ei voinut keskittyä muuhun. Olen opettanut sille peruuttamisen rauhoittumisharjoituksena, ja pyysinkin sitä peruuttamaan. Tamma suoritti sen hienosti, palkkasin ja toistin. Nyt Herle keskittyi vähän enemmän minuun ja pääsimme kävelemään kentälle saakka ilman, että tamma kroppa ja kaula kiemuralla astuu minne sattuu ja rikkoisi varpaani... Selkäännousu sujui vaivatta korkealta jakkaralta ja tästäkin tamma vielä sai palkkaa. Seisoin tarkoituksella melko pitkään paikoillaan, ennen kuin pyysin käyntiä, jotta Herle oppisi, ettei selkäännousun jälkeen ole aina hätä lähteä liikkeelle. Rapsuttelin tammaa samalla sään kohdalta ja se tuntui nauttivan.

Lopulta pienellä lantion liikkeellä pyysin Herlen käyntiin. Kävelin melko pitkin ohjin ristiin rastiin kenttää ja näytin Herlelle sinne rakennettuja uusia esteitä. Annoin sen haistella esteitä, mutta se ei tuntunut jännittävän niitä - ihmetteli vain että mitäs nämä täällä tekevät. Keräsin hieman ohjia lähdin ravailemaan. Herle osaa kulkea jo aika hienosti "oikeinpäin", mutta palkkasin sitä kun se erityisesti ponnisteli takapään kropan alle, kohotti säkää ja käytti keskikropan lihaksiaan oikein. Herle pysähtyy kuin seinään palkkamerkistä, ja toisinaan heilahdin satulassa kuin mikäkin aloittelija... Otin vielä yhdet laukkaympyrät molempiin suuntiin ja annoin Herlen laukata siinä muodossa, mikä sille oli helpoin. Se nyt ei ollut kauneinta nähtävää, mutta ei lapsella vielä ole lihaksia parempaan, joten en kehdannut pyytää enempää vielä. Palkkasin tammaa tässä välissä, annoin pitkät ohjat ja lähdin kävelemään tallialueen ympäri kulkevan laukkaradan loppuverryttelyksi.

Ihmeen kaupalla Herle ei välittänyt hirveästi vaikka kuljimme monien eri hevosten ohi ja toisia ratsukoitakin tuli vastaan. Herle käveli rentoa käyntiä ja olin niin ylpeä nuorukaisesta, joka ei vielä paljoa ole ollut kentän ulkopuolella ratsastettavana. Tallin pihaan päästyäni heiluin satulassa vielä hassusti ja koskettelin jaloilla ja käsillä Herleä hupsuista paikoista, jotta se tottuisi kaikenlaiseen erikoiseen mitä voi tapahtua vaikka vahingossa ihmisen kanssa. Herle käänsi vain korviaan taakse, kuin kuunnellen että mitä ihmettä se täti nyt tekee... Tulin ratsailta ja vein tamman karsinaansa, jossa nopsaan purin varusteet pois. Hain pienen kasan heinää lisäksi ja harjailin tamman tehden samalla lopputsekin. Herle vaikutti rennolta ja välillä kiinnostuen katseli mitä teen. Loistavaa jos sen kiinnostus vähitellen alkaisi pysyä ihmisen kanssa työskentelyssä, eikä kaikessa muussa!