30.07.2022 >> Ohjasajotreeni ilman avustajaa (438 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Dumbur alkaa olla jo mieleltään valmis työskentelemään enemmän ihmisen kanssa, mutta ihan vielä en sen selkään halua ihmisen painoa. Toki herran kanssa ollaan harjoiteltu selkäännousujakkaran luo tuloa pyynnöstä ja varovaisesti selkään nojailua. Satula selässä sitä ollaan kuitenkin jo juoksutettu, jotta se tottuisi siihen mahdollisimman hyvin ennen ihmistä myös. Ohjasajoa ollaan tähän mennessä harjoiteltu vain taluttajan kanssa. Eilisellä treenillä taluttaja jätettiin aika alussa jo pois ja ori toimi hienosti, joten tänään oli tarkoituksena kokeilla kokonaan ilman avustajaa. Toki sellainen oli koko ajan huudon päässä valmiina.

Ori oli tuotu minulle valmiiksi talliin karsinaansa odottelemaan. Dumbur keskittyi imuroimaan karsinaan jääneet heinät pois, joten ori hieman säpsähti tervehtiessäni sitä. Olimme harjoitelleet itse pään riimuun laittoa, joten tälläkin kerralla tarjosin riimua sanoen "riimu?", odottaen että ori hakee turvallaan päänsä riimuun. Tarpeeksi yritettyään, avitin oria ja puin riimun korvien taakse, kiinnitin lukon ja annoin namin. Talutin pojan hoitopaikalle, jossa harjasin orin pikaisesti. Näytin orille huovan ja sitä hieman katsottuaan heitin huovan Dumburin selkään. Saman tein ohjasajovyön kanssa. Vyön kiinnitettyä ja kiristettyä palkkasin oria namilla, sillä se ei reagoinut mahavyöhön millään lailla tällä kertaa. Suitsien kanssa tein saman kuten päitsien ja tämän ori olikin oppinut hyvin, se otti kuolaimen heti suuhunsa ja niskahihnan pujotettua korvien yli sai se palkkansa taas. Suljin leukahihnan ja rapsuttelin hienoa ruunikkoani hetken. Pujoitin ohjat vyöstä kiinnittäen kuolaimeen ja siirryin ohjanperien kanssa hevosen taakse vähän niitä heiluttelemaan. Dumburille tämä oli jo tuttu juttu, joten heiluttelin niitä varoen myös pepun päälle ja kaikkialle lähelle takajalkoja. Palkkasin oria tästäkin ja kieppasin ohjanperät vyön renkaaseen, taluttaen orin riimunnarulla kentälle.

Kentällä oli vanhempi hevonen treenaamassa ja Dumbur olisi halunnut vain kiinnittää tähän huomiota. En siis ottanut ohjia vielä käsiin vaan teimme maastakäsintehtäviä, jotka olivat orille tarpeeksi tuttua. Peruuutuksien, etu- ja takaosan väistöjen jälkeen välillä palkaten ori kiinnostui kuitenkin kanssani työskentelyyn. Irroitin riimunnarun ja otin ohjat käteen, siirtyen orin taakse. Maiskautuksesta ori lähti liikkeelle, eikä välittänyt minusta takana. Välillä oria kiinnosti treenavan ratsukon puuhat enemmän kuin minä, mutta pyysin silloin jotain uutta ja orin korvat kääntyivät kuuntelemaan taakse minun ohjeita. Teimme ympyröitä molempiin kierroksiin, kävelimme puomien yli ja harjoittelimme pysähdystä mahdollisimman paljon ääniavulla ja samoin peruutusta. Välillä ori tosin vaati pienen ohjaspidätteen. Palkkasin sitä ääniapuihin reagoinnista ja tässä se osasi olla hienosti paikoillaan odottamassa namia. Lopuksi kokeilin kannustaa Dumburin menemään hieman kovempaa vauhtia ja käynnistä se siirtyikin tölttiin. Hieman se ihmetteli kun minä seurasin hitaassa hölkässä, mutta jatkoi kuuliaisesti menoaan. Pyysin käynnin kautta pysähdyksen, palkkasin oria jälleen ja pujotin ohjat takaisin vyöhön roikkumaan. Rapsuttelin oria lisää, sillä se rakastaa etenkin harjanjuuresta rapsutuksesta. Tähän oli hyvä lopettaa. Siispä kävin hoitopaikalla purkamassa varustuksen ja vein orin takaisin tarhaamaan. Tarhassa ori piehtaroi heti, jonka jälkeen lähti pukkilaukkaa omille teilleen...

24.07.2022 >> Orilauman "ruma ankanpoikanen" (150 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Monen mutkan ja sattuman jälkeen Valmaryaan saapui toinen islanninhevonen. Puolitoistavuotias Dumbur Tukkajumala oli puoliverivarsoihimme verrattuna kuin metsässä kasvanut orpolapsi. Ori sai ensimmäisen vuoden meillä laiduntaa nuorien orien laumassa, oppia hevosten tavoille ja nauttia hevosenelämästä. Laumassa oli vain suunnilleen samanikäisiä hevosia, mutta rotunsa vuoksi Dumbur oli muita reilusti pienempi. Sillä kuitenkin oli luonnetta senkin edestä ja välillä meitä pelotti katsella poikien leikkitaistoa... Pieniä naarmuja huolimatta kaikki säilytivät kuitenkin suuremmitta tapaturmia.

Vaikka Dumbur pääasiassa oli laumassa, otettiin se välillä talliin kavereidensa kanssa tutustumaan. Kaverien tukemana Dumburkin oppi, että talli ja ihmisten kanssa toimiminen on ihan okei. Ja herran uteliaisuus voitti aina, jos sitä vähän jännitti... Tässä vaiheessa varsoille esiteltiin tulevia varusteita - loimia, satulahuopia, satulaa, suojia, suitsia - kaikkea mitä aikuisenakin tarvittaisiin. Porukan mukana Dumbur myös tutustui niin juoksutuspaikkoihin, kenttään ja maneesiinkin. Hauskinta porukalla varmaan oli kun neljä muuta oria Dumburin lisäksi laskettiin maneesiin irti ja he saivat rallitella maneesin hyvällä pohjalla halunsa mukaan...