Perustiedot

RBSH-jalostukseni on pitkään kaivannut lisää täyttä verta, joten luonnollisesti selailin myyntipalstoja usein sillä silmällä. Kun näin Minnin kauppaavan ruunivoikkoa, isomerkkistä varsaa, rakastuin heti. Orivarsa oli aikamoinen ruma ankanpoikanen (toivoin ainakin sen kasvavan kivemmaksi), mutta jokin siinä kiehtoi. Vaikka askeleet olivat välillä vähän haparoivat, näkyi niistä laadukkuutta. Sen vanhemmat olivat kuitenkin näppäriä kenttäratsuja, joten halusin uskoa, että ostokseni tulisi olemaan joka pennin väärti.

Luonnekuvaus

Breaking the Barrier, tai Pekka, on yksi iso häseltäjä. Sen pitää koko ajan saada tehdä jotain, tai sillä menee hermot. Mitä hermojen menettäminen tarkoittaa? Hyvä kysymys, se nimittäin vain steppailee edestakaisin, leikkii riimunnarulla tai yrittää heitellä hoitokamoja lattialle. Aina kun voi, sille kannattaa antaa heinäpussi nenän eteen ja hoitotoimenpiteet onnistuu 250% helpommin. Riepoteltavat pallolelut yms. karsinassa ovatkin pakollisia. Harjaus onnistuu vaivatta, kunhan hoitaja muistaa, että Pekka saattaa liikutella jalkojaan randomisti. Ei se mitään pahalla tarkoita, mutta monet on kerrat jolloin Pekka on kopsauttanut hoitajaparkaa polvellaan päähän. Kavioiden putsauksessa kannattaa yrittää olla nopsa, sillä Pekasta jalkojen ylhäällä pitäminen on tylsää, koska se tarkoittaa ettei voi hilpata eestaas minnesattuu. Varustaessa saa olla kärsivällinen, sillä Pekka liikkuu paljon, joten satulan nosto selkään saattaa olla joskus hankalaa, koska ori ei ole pienimmästä päästä. Suitsiessa ori yrittää napsia ohjia tai turparemmiä suuhun. Sitä ei kuitenkaan kannata komentaa, sillä sen kova pää ei välitä. Toisaalta liika on liikaa ja se ahdistuu liian kovista otteista, jolloin kaikenlainen häseltäminen kaksinkertaistuu.

Ratsastaessa Pekka on suustansa hyvin turta, vaikka se on koulutettu hyvin pehmeillä arvoilla. Parhaiten selviää, kun ajattelee ratsastavansa vain jalalla eteenpäin ja jossain vaiheessa ori hakee tuntumaa ohjalle ja kuuntelee sitten paremmin. Usko tai älä, mutta ori osaa kyllä olla ihan kiva kouluratsu. Kun sen saa viritettyä oikealle aallonpituudelle, kuuntelee se melko pieniä apuja ja työskentelee halukkaasti, tarjoten isoja ja energisiä liikkeitä. Hypätessä Pekan kovapäisyys on eduksi, se vain porskuttaa menemään, eikä välitä vaikka ratsastaja vähän reilummin pyytäisi kääntymään jyrkästi tai liikkumaan eteenpäin. Pekan vahvuus on kestävyys, ja tämä etenkin palkitaan maasto-osuuksilla. Rataesteillä ori on joskus hieman hutilo, se ei ihan välitä mistä sen jalat menee ja puomeja saattaa tulla. Maastoesteillä se sentään älyää, että jalkoja pitää nostaa. Maastossa Pekkaa ei kiinnosta ihmetellä puskamörköjä ja se vain chillailee rennommasta työskentelystä. Se onkin loistava johtohevonen säikyimmille hevosille.

Pekka ei juurikaan välitä kisapaikkojen kiireestä ja metelistä, toisinaan se tuntuu jopa olevan rennompi, jos se saa katsella kaikkia uusia hevosia ympärillään. Sitä kuitenkin kannattaa taluttaa orikuolaimella, sillä sen pieni pää ei aina muista ihmisen olemassaoloa kun ympärillä tapahtuu kaikkea uutta ja ihmeellistä. Ratsastaessa ori toimii kuitenkin kuin kotona. Se on helppo lastata ja matkustaa tottuneesti pitkiäkin matkoja.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kisakalenteri

ERJ >> 50 sijoitusta, 2 cup-sijoitusta

KRJ >> 3 sijoitusta

Päiväkirja & valmennukset