Valmarya

Mildrithmere

akhaltekinhevonen tamma, voikko 158cm

rekisteri no. VH15-001-0020 syntynyt 07.10.2013 Suomi 3v 27.02.2014 / 8v 26.10.2014 / 10v 17.01.2016 omistaja Launi (VRL-12379) kasvattanut Valmarya koulupainotus, ko VaB, re 90cm, ke tutustumisluokka

Mildrith oli kahden rakkaimman tekkeni must have -yhdistelmä. Nimen se sai isänsä mukaisesti Tolkienin maailmoista Rohanin kansalta. Synnytystä odottaessa olin varma, että maailmaan puksahtaisi taas yksi ruunikko - vain kuinka väärässä olinkaan. Tamma oli voikko tähtipää suurilla sukilla. Kasvaessaan se ei osoittanut suurta potetintaalia esteille, mutta hienojen liikkeiden ansiosta sitä alettiin kouluttaa kouluratsuksi pienet este- ja maastoestekisat ohella.

Luonne

Hoitaessa englantilaisittain sanottuna Mile on utelias. Se tutkii kaiken: harjakorit, ihmisen taskut, varusteet, riimunnarut. Tammaa ei kuitenkaan kannata komentaa vaan se suuttuu vain ja muuttuu kiukkupyllyksi. Jos Mile vähän heiluu ja on levoton, kannattaa sen mukana vain pyöriä. Satulointi onnistuu kyllä, kannattaa vain odottaa hetki että Mile asettautuu paikoilleen. Suitsien kanssa ei juurikaan ole ongelmia ja tamma jopa laskee päätään ja nappaa kuolaimen itse suuhun. Pesiessä Mile on hieman herkkis veden lämmön suhteen. Viileällä jos ei saa kädenlämpöistä vettä, kannattaa se mielummin tarvittaessa pyyhkiä sienellä, jolloin tamma pysyy rentona.

Ratsastaessa Mile osaa olla melko tahmea ja kaipaakin napakan ratsastajan joka saa tamman hereille ja irti puremasta kuolaimesta. Kun tämä onnistuu, esittelee Mile hienoja koululiikkeitä erittäin korrektissa muodossa itsensä kantaen. Etenkin avot ja sulut se esittää todella kauniisti. Esteillä Mile on hieman onneton, kuin ei osaisi arvioida minne jalkansa menevät. Pienillä esteillä tämä ei ole niinkään ongelma, edes maastoesteillä, kunhan ratsastaja tuo tamman hyvään ponnistus paikkaan ja kannustaa nostamaan jalkoja reilusti. Mile reagoi ääneen hienosti, joten kannustavalla äänellä ja maiskutuksella saa sen tsempattua läpi esteratojen paremmin kuin jalalla tai istunnalla puskien.

Juoksuttaessa tamma on myöskin tahmea ja joskus sen vierellä saa jopa juosta, jotta se liikkuu edes vähänkään. Se ymmärtää kyllä ääniavut, mutta sitä vain kehtuttaa, jos ei ole pakko. Lastata se on kuitenkin helppo, kunhan sen ei tarvitse mennä yksin traileriin tai rekkaan. Jos sitä odottaa jo kaveri, menee se mielellään kyytiin. Kisapaikoilla Milen tahmeus hieman häviää ja se keskittyy enemmän esittämään hienoja askellajejaan vieraille hevosille. Eläinlääkäri ja kengittähä ovat Milen mielestä mielenkiintoisia ja se tutkiikin ne mielellään päästä varpaisiin, jos sille vaan antaisi mahdollisuuden. Sama koskee kaikkea uutta. Jos eläinlääkäri sattuukin vaikka rokottamaan tms. josta tulee pientä kipua, katsoo Mile vain happamena, mutta sietää tilanteen.

Sukutaulu

Jälkeläiset

rotu & skp	nimi	isä
at t.	Mere Meridia syntynyt 04.12.2015	DD Dost Mele

Kilpailut

Päiväkirjat

15.09.2022 Kouluvalmennus kirjoittanut Siiri

Voikko tamma oli oikeastaan kaikkea muuta, mitä ennakkoon olin ajatellut. Olin ajatellut ahaltekin olevan enemmän kuumenevaa, eteenpäinpyrkivää sorttia kuin laiskiaista muistuttava oman tien tallaajaa. Mile oli periaatteessa kuitenkin kivan oloinen hevonen, sillä heti kun Launi sai ratsastettua sitä paremmin kahden pohkeen ja ohjan väliin, taittoi hevonen matkaansa tehtävältä toiselle tasaisesti eteenpäin porskuttaen.Jäin kuitenkin kaipaamaan ratsukolta parempaa vastetta pohjeapuihin, jonka vuoksi neuvoin Launia hipaisemaan raipalla tamman ristiselän päälle silloin kuin hän käyttäisi jalkaa. Ja nimenomaan hipaisemaan, jotta Milen reaktio olisi tiputtaa vähän takaosaa allensa ja kerätä takajalkoja mukanaan hieman reippaammin. “Kun saat paremman vasteen pohjeavuille, sen helpommaksi ratsastaminen ja erityisesti korjaaminen käy kun ei tarvitse jäädä runttaamaan ja puskemaan.” perustelin ratsastajalle, joka tuntui saavan jutun juonesta kiinni.

Työskentelimme tänään paljon erinäisten käyntitehtävien parissa, sillä ne tuppaavat olemaan hyvin monen ratsukon heikko kohta. Eikä syyttä; onhan ratsastajalla käynnissä aikaa tehdä kaikenlaista omaa hauskaa vailla mitään päämäärää kun vauhti on hidas ja koska käyntiä ei usein teetetä kovinkaan paljoa, on hevosetkin epätasaisempia tässä askellajissa. Niin kävi myös Milen ja Launin suhteen. Launi alkoi käyntitehtävien aikana tuhtaamaan omaa istuntaa, joka heijastui suoraan hevoseen; välillä Mile oli ihan kivassa paketissa, kun taas välillä se sheikkasi päällään levottomasti eikä löytänyt käyntiin laisinkaan esimerkiksi tahtia ja rentoutta. Heti, kun Launi malttoi istua hevosen selässään ylimääräisiä tuhtaamatta, myös hevonen uskalsi rentoutua ja myödätä pehmeälle kädelle. “Nyt sen takaosa työntyy ulos käännöksessä kun et oikein säännöstele ja vastaanota liikettä ulkoavuilla. Muista siis tukea sitä myös ulkoavuilla.” ohjeistin ratsastajaa, joka suoritti hevosensa kanssa täyskäännöstä takaosalla. Pikkuhiljaa takaosakäännökset alkoivat sujua mallikkaasti; niissä oli sopivasti eteenpäinpyrkimystä ja Launi sai pidettyä Milen kivasti takaosansa päällä aktiivisena.

“Kotiläksynä mä annan teille paljon sekä taka- että etuosan hallintatehtäviä. Mile kyllä tekee, mutta sun on huolehdittava että sä annat sille riittävän tuen - nyt se välillä vähän unohtuu, kun keskityt vain fiilistelemään sitä että se menee jalasta eteen. Joka tietysti tärkeää onkin.” annoin ratsastajalle kotiläksyksi, kun valmennus oli tullut pikkuhiljaa päätökseensä.

23.07.2022 Kouluvalmennus kirjoittanut Minni

Kullanhohtoinen ratsu odotteli minua ratsastajansa kanssa kentällä. Ratsastaja kertoi verrytelleensä Mileksi kertomansa ratsun jo valmiiksi, joten saatoimme aloittaa valmennuksen samoin tein. Samalla kun ratsastaja siirsi tamman käyntiin, kyselin vielä muutaman informaation niin ratsusta kuin myös ratsukon yhteisestäkin taipaleesta.

”Mile näyttää hieman hitaalta, joten aloitellaan käynti-melkein stop-käynti siirtymillä. Toki jos tamma päättää, että stoppi on parempi kuin hidastaminen niin anna sen pysähtyä, mutta pyritään pitämään stopit lyhyinä. Tarkoituksena olisi saada Mile vastaamaan pyyntöihin nopeasti, joten kannattaa keskittyä siihen hieman enemmän kuin siihen, että tehtävä sujuisi kuin oppikirjassa.” Alkuun Mile ei tuntunut vastaavan ratsastajansa apuihin, joten ratsukko sai pysyä tehtävässä ja hiljalleen tamma alkoi vastaamaan ratsastajansa apuihin paremmin. Hiljalleen ratsukko sai siirtyä tekemään käynti-ravi-käynti siirtymiä ja jatkaa samalla hakemaan Milea hieman reippaammaksi vastaamaan apuihin.

Mitä paremmin Mile alkoi ratsastajansa apuihin vastaamaan, sitä kauniimmaksi sen liike muuttui. ”Se alkaa näyttämään jo paljon paremmalta! Kokeilkaa vielä muutama käynti-laukka-käynti siirtymä ja katsellaan sitten siitä eteenpäin juttuja. Nyt kun Mile on saatu jo hereille ja vastaamaan apuihin niin yritetään jatkaa tällä samalla mallilla eteenpäin ja muistutella tammalle, että on ihan ok käyttää sitä omaakin moottoria.” Lopulta annoin ratsastajalle luvan jättää Milen laukkaan ja jatkoimmekin suoraan laukkatehtävien parissa. Ratsastaja sai ohjailla Milea harjoituslaukan sekä kootun laukan välillä kuitenkin huomioiden, jotta tamma vastaisi apuihin juuri silloin kun ratsastaja sitä toivoisi, ilman että suoritus kuitenkaan tulisi häiriintymään siitä.

Mile esitteli todella kaunista ja hyvin eteenpäin vievää koottua laukkaa. Kokoamisen jälkeen ratsukko sai ottaa vielä vastalaukkaa sekä hakea siihenkin hyvän tahdin sekä eteenpäin pyrkimyksen. Laukasta ratsukko sai siirtyä raviin ja tehdä siinä myös muutamat kokoamiset molemmissa kierroksissa, ennen kuin annoin ratsastajalle luvan aloittaa omatoimiset loppuverryttelyt, samalla kun annoin oman loppupalautteeni sekä muutaman vinkin ja neuvon omatoimisiin treeneihin.