Valmarya

Nouvion Aleksei

budjonnynhevonen ori, tummanpunaruunikko 160cm

rekisteri no. VH15-039-0045 / PKK6958 syntynyt 04.03.2015 3v 02.06.2015 / 8v 30.10.2015 omistaja Launi (VRL-12379) kasvattanut Nouvion Acres kenttäpainotus, ko VaB, re 130cm, ke CIC3

KTK-III kesäkuun 2023 tilaisuudessa pistein 15 + 15 + 15 + 15 = 60p

Historiateksti

Luonne

Aleksein kanssa likipitäen kaikki osui kohdilleen; hyvät askellajit, erityisesti laukka, hyvä vahva tasapainoinen hyppytekniikka, kestävyyttä sekä kokoamiskykyä, kapasiteetti, ratsastettavuus ja luonne ylipäätään. Nopeasti listattuna Aleksei on rohkea, eteenpäinpyrkivä, yhteistyökykyinen hevonen, joka oli hyvä kouluttaa ja on hyvä käsitellä. Semmoinen jo vähän ennalta-arvattavan ideaalinen kilpakumppani, josta kertominen haiskahtaa aina omakehulta sekä liioittelulta.

Vaan kun ei Alekseissa kauheasti ole mitä moittia. Matolääkkeen, tai minkä tahansa muun lääketuubin, nähdessään ruunikko liimaa huulensa kiinni tehden koko touhusta uhmaikäisen kiukuttelunumeron, ja kuljetussuojat jalassa ei mukamas voi kävellä normaalisti. Kuralätäköissä pitää tietysti paitsi pyöriä, myös maata. Siinä se pitkälti on. Aleksei mukautuu, sopeutuu, on varsin tyytyväinen elämäänsä kunhan näkee muita hevosia eikä heinien kanssa pihistellä. Joku mukava lätäkkö, jossa viilentää itseään, eikä sitäkään joka päivä tarvitse. Valtaosan ajasta Aleksei kokee kaiken olevan hyvin, joten mitä tuota kiukuttelemaan. Rento, rauhallinen ori on monen suosikki, helppo käsitellä ja mukavan sosiaalinen, selkeän kiinnostunut myös ihmisten puuhista. Erityisesti kengitysvälineet kiehtovat Alekseita, joskin ykköspaikkaa pitää edelleen keskellä vesiletkua ollut reikä pystysuoraan kattoa kohden nousevan ohuen vesisuihkun vuoksi.

Kuljetussuojat jalassaan Aleksei kävelee hullunkurisesti jalkojaan nostellen ja ojennellen, aivan erilaisella liikeradalla kuin muulloin. Liikkuminen on hidasta, minkä vuoksi lastaamisessakin kestää, rampilla vauhti nimittäin hidastuu entisestään. Muutoin budjonnyi kävelee täysin normaalia tahtia paikasta toiseen hidastelematta tai omia reittejään ehdottelematta. Matkustaminenkaan ei aiheuta sydämentykytyksiä, ne ovat ne suojat, jotka herraa kummastuttavat.

Sitten siihen liioittelevalta kuulostavaan omakehuosioon. Aleksein veroista kenttähevosta saa hakea. Toki meiltäkin löytyy hevosia, jotka hyppäävät korkeampia tai ovat taitavampia kouluratsuja, emmekä me Aleksein kanssa todellakaan sijoitu joka kertaa (kuka muka sijoittuu?). Orissa tiivistyy kuitenkin niin moni hienon (kilpa)ratsun ominaisuus, etten koskaan ole kaivannut mitään lisää.

Budjonnyini lähtee aina hyvillä mielin töihin, erityisesti hyppäämään. Ei tämä koulutreeneillekään turpaansa mutristele tai tunnu väkisin kaipaavan hypättäviä tukkeja joka maastoreissulle, mutta kyllä orin sydän sykkii selkeästi hyppäämiselle. Aleksei liikkuu hyvässä tasapainoissa kauniisti itsensä kantaen kumpaankin kierrokseen, joka askellajissa, hyppää sulavasti ja varmasti, malttaa kuunnella, jättää ennakoinnit sekä kevätjuhlaliikekokoelmat täysin muille hevosille. Tarvittaessa ori tekee omat ratkaisunsa askelmäärien sekä ponnistuspaikkojen suhteen, eikä Aleksei väkisin aitaa päin kävele vaikkei ratsastaja kunnon kääntäviä apuja antaisikaan.

Sävyisänä, yhteistyöhaluisena hevosena ruunikko pyrkii tulemaan juttuun jokaisen ratsastajan kanssa taitotasoon katsomatta. Aleksei ymmärtää, antaa anteeksi yllättävän paljon ristiriitaisia apuja ja muita virheitä, eivätkä sen protestit koskaan ole dramaattisia pukkisarjoja tai suu avonaisena irvistelemistä. Aleksei kyllä huiskii hännällään, puree kuolaimeen, painuu luotiviivan taa, jännittyy, ilmaisee nykivin liikkein sekä epäkorrektiin muotoon eksymällä asioiden olevan huonosti. Ratsastajan korjatessa virheensä ruunikko rentoutuu välittömästi, sen parempaan muotoon ratsastaminen sujuu helposti, kaikki on jälleen kaunista.

Aleksei on muutoinkin viisas ja mukautuvainen. Se antaa kokemattomammalle ihmiselle onnistumisen kokemuksia, kun taas kokeneiden ratsastajien kanssa ori hioo mielellään molempien osaamista, tiukempia kurveja, haastavia vinolinjoja, niitä kouluradan liikkeitä joista viime valmennuksessa jäi jotain hampaankoloon. Ori ei turru tai tympäänny toistoihin eikä menetä itseluottamustaan missään vaiheessa, silloinkaan kun esteradalta kertyi enemmän puomi- ja aikavirheitä kuin mitään muuta.

Kilpailupaikoilla Aleksei pysyy yhtä tyynen tyytyväisenä kuin kotonakin, kunnes on aika verrytellä tai aloittaa suoritus. Se ei ehkä näy ulospäin, sillä hevosen vauhti ei kiihdy eikä mitään muutakaan tapahdu, mutta pienen sähköistymisen tuntee kyllä satulaan. Aleksei rakastaa kilpailupäivien jännittynyttä tunnelmaa, yleisöä, rahisevat kovaäänisetkään eivät sitä haittaa, nehän kuuluvat asiaan. Ratsastaja ehkä hakee vain hyvää rataa, Aleksei hakee voittoa. Sanoinko jotain siitä, miten tämä kuulostaa liioittelevalta omakehulta..?

Luonteesta kiitos Lissu T. <3

Sukutaulu

Jälkeläiset

rotu & skp	nimi	emä
budj t.	Valmaryan Nadesseja syntynyt 22.02.2022	Priton Nadezhda
budj t.	LH Waleriya syntynyt 01.04.2022	D.E. Wymenya
budj t.	Zemniak Sizavo syntynyt 19.04.2022	Zemniak Sirin
budj o.	Zemniak Aliyev syntynyt 21.05.2022	Priton Nami

Kilpailut

Päiväkirjat

23.07.2022 Match Show Piiparinmäen ponitallilla 258 sanaa, kirjoittanut omistaja + tuomarin tekstit Lynn

Olimme Suomessa muunmuassa Aleksei mukanamme ja näin ilmoituksen match show'sta pienellä ponitallilla, josta en ollut ikinä mitään kuullutkaan. Päätin kuitenkin ilmoittaa Aleksein mukaan, sillä orhi saisi tulevaisuudessa kiertää ihan oikeita näyttelyitä, joten mikäs muu sen parempaa treeniä.

Tuomarina oli tallinpitäjä Suvi Henttonen, josta myöskään en ollut ikinä kuullut, vaikka monet Suomenkin hevosihmiset olin vuosien aikana oppinut tuntemaan. Naisesta hohkasi kuitenkin kokemus ja tietämys, melkein pelkäsin talutella oriani hänen silmien alla. Pariksemme oli arvottu suomenhevosori Lennokki ja mietin, että mitä ihmettä tästä tulisi... Toki suomalainen suosisi suokkia, niinhän?

En osannut yhtään lukea tuomaria ja mutta toisaalta olin aivan varma, että tuo, rauhallinen perinteisen liinaharjainen punarautias olisi naisen mieleen enemmän. Aleksei kävi hieman kuumana kaikkien uusien hevosten ollen ympärillä, eikä kukaan ollut hänen selässään, kuten ori oli tottunut. Kuulin tuomarin mumisevan "keveäkaulainen, karismaattisesti esiintyvä, ylväs..." ja tiesin, että se oli minun Aleksei. Pieni kuumuus siis oli vain hyvästä ja näin saimmekin punaisen ruusukkeen ensimmäiseltä kierrokselta.

Pienen tauon jälkeen talutin Aleksein punaisten kehään. Joukko oli hyvin monipuolinen, oli niin suomenhevosta, suomalaista puoliveristä, issikkaa, andalusialaista ja marwaria! Jokainen olisi mielestäni ansainnut omalla tavallaan päästä BIS-kehään. Olin ihan ällikällä lyöty osan kilpailijoideni hevosten upeudesta, joten yllätyksenä ei tullutkaan, kun Aleksei ei kuulunut BIS-kehään kutsuttuihin. Hyvässä kilpahengessä taputin kolmikolle, joka joutuisi vielä viimeisen kerran Suvin silmän alle.

Loppuarvioksi Alekseista sanottiin: "Urheilullinen, keveätyyppinen budjonnyi, jolla riittää jalkaa! Syvillä kontrasteilla saatu aikaan näyttävä, rikas väri ja kiiltoa." Olin tyytyväinen palautteestani, sillä olen itsekin ollut ihastunut kuinka urheilutyyppinen Aleksei on - täydellinen siis nykyajan budjonnyn jalostukseen, sekä toki omaan RBSH-jalostukseeni. No, tulipahan käytyä ja kokemus on aina plussaa.