01.03.2016 >> Kasvattaja kylässä katsomassa Pikku-Piksua (kirjoittanut Kics
Tänään on kulunut muutama viikko Pixiedustin uuteen kotiin viemisestä, ja olenkin melkein joka päivä soitellut hyvälle ystävälleni Launiille ja kysellyt mukamas "ohi mennen" varsan kuulumisia. Launi lupasi keittää kahvit, jos tulisin käymään, hän on saanut järjestettyä itselleen vain muutaman hevosen liikutettavaksi, joten aikaa jäisi minunkin kanssani höpöttelyyn. Pian olinkin jo perällä enkä voinut olla huomaamatta muutaman varsan kirmailua tarhan päästä päähän. Tunnistin myöskin Pixiedustin yhdeksi niistä. Kapusin autosta ulos ja meninkin heti katsomaan varsojen rallittelua. Tuntui että varsa olisi hetkessä kasvanut niin itsenäiseksi hevoseksi, vasta hetken aikaa sitten se kulki tiiviisti emänsä rinnalla. Launi saapui viereeni pian ja ehdotti jos ottaisimme varsat maneesiin riekkumaan, ettei tarvitse jäisessä tarhassa painattaa. Samalla varsat saisivat hyvää totuttelua sekä käsittelyyn, että maneesiin. Maneesi on aina varsoille kovin ihmeellinen asia, mutta nopeasti ne huomaavat kuinka kivaa siellä onkaan juosta kun kavioidenkin alle saa suorastaan ihanteellisen pidon. Toinen varsoista oli myöskin todella suuri puoliverinen tammavarsa. Oikein näppärän näköinen tuleva kilparatsu sekin. Maneesissa talutimme varsoja hetken aikaa ja harjoittelimme yksinkertaisia talutusharjoituksia: pysähdyksiä, liikkeelle lähtöä, muutaman askeleen peruutusta ja paineesta poispäin myötäämistä. Varsojen tehtyä annetut tehtävät, niin hyvin kuin pienet hevoslapset jaksavat keskittyä, päädyimme päästämään ne irti naruistaan ja tutkimaan paikkoja omaan tahtiin. Toinen varsoista oli selvästi aluksi Pixiedustia rohkeampi, se meni aina edeltä jokaiseen paikkaan, ja sitten ne jo juoksivatkin yhdessä jotakin muka-niin-pelottavaa karkuun. Varsojen tongittua koko maneesi perin pohjin ne tulivatkin jo tyytyväistä hölkkää meidän luo rapsuteltaviksi. Nappasimme varsat kiinni naruihin ja seuraavaksi olikin vuorossa tutustuminen tallissa olevaan pesupaikkaan ja naruissa seisoskeluun. Juoksemisen jäljistä pienet olivat todella tyytyväisiä, ja huomattavasti helpompia käsiteltäviä kuin matkalla maneesiin. Tallissa laitoimme toisen hevosen pesupaikkaa vastapäätä odottomaan ja toisen laitoimme pesupaikalle seisomaan. Aluksi pesupaikalle kääntyminen meinasi olla hankalaa, pian varsa kuitenkin seisoi siinä mallikelpoisesti, toiselta puolelta kiinni ja toiselta puolelta meni vain naru jota pidettiin käsivoimin paikoillaan, ei kuitenkaan turvallisuus syistä vielä laitettu solmimalla kiinni. Launi harjasi varsaa hetken aikaa että se rentoutuu, samalla minä syötin ämpäristä kauraa. Tärkeintä tässä kohtaa on saada varsoille vain hyvä kokemus, pian ne tulevat itse oikein mielellään tähän hengailemaan. Hetken kuluttua vaihdoimme Pixiedustin karsinasta pesupaikalle ja toisen varsan karsinaan odottamaan. Pixiedustin ensimmäinen reaktio oli ottaa tästä tilanteesta lähdöt, kun ei ollut kaveriakaan tukena ja turvana. Hetken houkuttelulla ja varsan rohkaisemisella saimme senkin siihen seisomaan hetkeksi. Pixiedustilla kesti kauemmin rentoutua, mutta lopulta keskittyi nauttimaan ihanasta harjaamisesta kutiavista kohdista. Seuraavaksi olikin jo aika viedä varsat takaisin ulos päiväheiniä napostelemaan. Varsat jaksoivatkin jo taas muutaman pyrähdyksen ottaa, kunnos upottivat päänsä heinäkasaan. Kehuin Launiille kuinka hyvin varsat tulevat toimeen, ja kuinka hyvin Pixiedust on sopeutunut. Emäänsä se ei ainakaan tuntunut kaipaavan pätkääkään (eikä siinä suhteessa kyllä minuakaan) joten siirryimme hyvillä mielin Launiin taloon lämpimän kahvikupin ääreen.